1. Moos. 16:1 – 18:9
Tarinassa Aabraham survaisi orjaansa ja tästä syntyi Ismail.
Orjien asema oli kehno. Karannutta orjaa enkeli(!) käski palaamaan takaisin,
vaikka tätä kohdeltiin perin kehnosti.
Orjien pitäminen on yksi Raamatun vastenmielisimmistä ilmiöistä,
eikä sitä voi puolustella ”ajan hengellä”.
Tarinan jatkuessa tämä Jahve käskee Aabrahamia silpomaan suuren
joukon miesten sukupuolielimiä. Tätä kutsutaan ympärileikkaukseksi, mikä sekin
on yksi Raamatun vastenmielisistä ilmiöistä. Mitä Jahve sai tai on saanut
suuresta määrästä esinahkoja. Sukuelinten silpomisella ei voi olla edes
positiivista symboliarvoa.
On suorastaan primitiivistä, että menetelmä on vieläkin käytössä
ja ihan laillisesti.
Noin satavuotiaat Aabraham ja Saara alkavat lisääntyä urakalla. Ja
sitten Saara nauroi.
Matt. 6:1-24
Jaksoon sisältyy Isa meidän –rukous, joka sekin on osoitus
vastenmielisestä orjamoraalista. Taisi olla Aristoteles, joka sanoi, että
orjalla voi olla vain orjan hyveet. Raamatussa ei orjalla eikä orjanomistajalla
ole hyveitä, sillä orjuus ei ole hyve, vaikka tämä Jahve sen ihan itse
valtuuttaisikin.
Jakso loppuu surkeaan kitinään maallisten aarteiden kokoamisen
turhuudesta. Tällainen hölynpöly voi upota vain yksinkertaisiin tai päänsä
uskonnolla sekoittaneisiin ihmisiin.
Jokainen rationaalinen ihminen pyrkii tekemään elämästään
siedettävän jättäen täysin epävarmat ”tuonpuoleiset” aarteet typeryksille.
Tuonpuoleiset aarteet ovat moraaliton kannanotto, jolla ihmistä
pyritään estämään olemasta se mikä hän on – ihminen. Orjuuttamisen tapa se on
nuo tuonpuoleiset aarteetkin.
Ps. 7:1 – 18
Tässä mennään teemalla ”rukous vihollisen ahdistaessa”. No tehkää
jotain älkääkä vain rukoilko. Jos jäätte poteroihinne rukoilemaan, niin mitä
suurimmalla varmuudella pääsette hengestänne. Eikä se ole edes
marttyyrikuolema.
Snl. 2:1 – 5
Tässä mennään otsikolla ”viisaus varjelee pahasta”. Tämä on totta,
jos viisaudella tarkoitetaan typerien uskomusten karttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti