1. Moos. 31:17 – 32:12
Ja tarina alkaa: ”Silloin Jaakob nousi ja pani lapsensa ja
vaimonsa kamelien selkään.” Tämä onkin oleellinen tieto. Ei tuohon aikaan ja
tuolla ilmansuunnalla paljon muita kulkupelejä ollut.
Sitten Jaakob ja Laaban sopivat. Raamatussa kaikilla tuntuu olevan
aina huonot välit jonkun kanssa. Raamatun henkilöt eivät juuri osanneet elää
toistensa kanssa sovussa. Tämäkö esimerkillistä?
Jakso päättyy: ”Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä
pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen.” MOT
Matt. 10:26 – 11:6
Jeesus julistaa: ”Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia
kuin paljot varpuset.” Olipa taas kerran typerä heitto viisaaksi väitetyltä
mieheltä. Kuka näitä vertauksia oikein keksi?
Jakeissa 32-42 Jeesuksen julistus käy megalomaaniseksi. Tuossa
blogini alkutaipaleella otin kantaa Jeesuksen hulluuteen. Näissä jakeissa
paljastuu taas kerran Jeesuksen mielipuolisuus.
Jakso päättyy siihen, että Jeesus vähättelee jo vangittua Johannes
Kastajaa. Eipä Jeesus antanut paljon arvoa kanssaihmisilleen, mikä sekin on jo
pahan megalomanian oire.
Ps. 13: 1-6
”Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,”
Turhaa parran pärinää. Eipä tuo Jahve paljon puuttunut asioiden
kulkuun paitsi jos tarvittiin ruumiita.
Snl. 3:16 -18
”Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.”
Tätäkö pitäisi pitää viisauskirjallisuutena? Eikö kaikkivaltiaaksi
väitetty Jahve pystynyt parempaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti