Päivän mielipide

On suorastaan käsittämätöntä, että jotkut saarnaavat minulle jostain pelastuksen tarpeesta; siis uskovat saarnaavat pääsääntöisesti keskustelupalstoilla, harvemmin in real life.

Heidän mielestään olen koko ajan vaarassa tai vaaran uhkaama. Teinpä niin tai näin, pelastusta tarvitaan. Pelastus tapahtuu heidän näkökulmastaan vain yhdellä tavoin – uskomalla johonkin Jeesukseen, joka kuulemma eli jossain päin Lähi-itää parituhatta vuotta sitten. Kun tämän Jeesuksen koko olemassaolokin on näin kyseenalaista, niin minkä mekanismin mukaan juuri hän pelastaisi minut miltään, jos minulla nyt sattuisi olla jokin pelastuksen tarve.

Aivan typerää on, että jos kieltäydyn tästä pelastuksesta, niin minulle tulee rangaistus, jossa perskarvani kärventyvät ikuisesti.

Tässäkö se pelastus sitten oli? Olipa aivan uskomattoman typerää.

En myös keksi ainuttakaan syytä, miksi minun pitäisi tavoitella ikuista elämää tai vältellä ikuista kadotusta (tätä perskarvojen kärventymistä). Kummallakaan ei ole minulle merkitystä. Ikuinen elämä on tarpeeton. Minulle riittää hyvin tämä juuri nyt elämäni. Mitä tulee ajatukseen kadotuksesta jossain paikassa, jossa perskarvat kärventyvät, on suorastaan säälittävän naurettava. Sellaisella uhkailulla vain lisää kadotuksen naurettavuutta.

Ikuinen elämä mestassa, jota kutsutaan taivaaksi, on varsin vastenmielinen ajatus. Ikuisesti kestävä jumalan ylistys on alistavuudessaan suoraa jatkoa herra-orjamoraalille, joka on kristinuskon (ja islamin) keskeinen teema.

Oksettavaa ja kuvottavaa, että pitäisi viettää ikuisuus Raamatun mukaan sadistista paskiaista ylistäen ja bongaillen Jeesusta. Ajatuksessa ei ole mitään tolkkua, kuten ei ole yhdessäkään uskonnollisessa viritelmässä täysin riippumatta uskonnosta.

Tämä helvetin ajatus on taas niin naurettava, että täytyy olla todella pelokas ihminen, joka pitää sellaista millään tavoin mahdollisena. Kai näiltä ihmisiltä on peloteltu paskat housuun. Jos he näkisivät sen verran vaivaa, että tutkisivat itseään ja ympäristöään, niin he hyvin pian huomaisivat, että helvetillä ei ole mitään reaalimaailman relevanssia.

Tätä pelottelua he kohdistavat vielä lapsiinkin. Se alkaa olla jo pahoinpitelyyn verrattavaa toimintaa. Uskontoihin liittyy aina tavalla tai toisella väkivallan elementti.

Jutun juoni on lyhyesti seuraava: joku Aatami söi jotakin, jota häntä oli kielletty syömästä. Tämän takia Jahve oli ihan kyrpä otsassa ja niin koko ihmiskunta joutui kirotuksi. Sitten, paljon myöhemmin, syntyi heppu nimeltä Jeesus, joka elämänsä lopuksi naulattiin johonkin paaluun. Kundi kuoli, mutta ei kuollutkaan ja tämän pitäisi olla se tuossa alussa mainittu pelastus: pelastus on siis sitä, että uskoo jotakin näin typerää oikeasti tapahtuneen.

Kaikkea edellä mainittua markkinoidaan ”hyvänä sanomana”, mutta mitään hyvää siinä ei ole, jos ei nyt pidä tietämättömyyttä ja taivaallista tyranniaa hyveenä.

Nämä tyypit vielä sitten odottavat tämän kerran kuolleen (vai minkä lie henkiolennon) paluuta, jotta he pääsevät taivaallisen tyrannin totalitaariseen yhteiskuntaan toteuttaman taivaallisen tyrannin mielipuolista valtiomuotoa. Ei vittu! Kuinka sekaisin täytyy ihmisen olla, joka toivoo tällaista?

Mikä lienee evankelioimisen motiivi? Hupaisia käännytysyrityksiä tehdään, jotta mahdollisimman moni seuraisi näitä totaalisen kajahtaneita heidän koomisiin riitteihinsä rituaaleihinsa. Rituaalien jälkeen tarjotaan pullakahvit. Niinhän monesti kerrotaan.

Jos joku haistattaa pitkät näille evankelistoille, niin siitä saa päälleen manaukset ja helvetinlieskoilla pelottelemiset. Jos vielä sittenkin nauraa evankelistoille päin naamaa, niin taitaa tyypeiltä evanelistoilta palaa pinna. Jotkut menettävät malttinsa niin pahoin, että alkavat käyttäytyä aggressiivisesti.

Pitäkää pelastuksenne, pitäkää kadotuksenne. Minä jätän molemmat suosiolla väliin nauttien siitä mitä minulla on.