Uskon epä-älyllisyys

Kerta toisensa jälkeen uskovat, jotka puolustavat uskoaan oletetuin rationaalisin argumentein, epäonnistuvat surkeasti. Modernin ihmisen on mahdotonta uskoa mitään heidän argumenttiensa pohjalta syyllistymättä itsepetokseen. Usko ja uskonnot – mikään niistä kymmenistä tuhansista – ei kestä kriittistä tarkastelua.

Moni uskova väittää, että hengellisissä tilaisuuksissa aivoja ei tarvitse jättää narikkaan. Ajatus saattaa olla hyvä, mutta rationalismi murskaa kylmästi kaikki uskonnolliset argumentit. 

Raamattu on jo perustaltaan täysin epä-älyllinen kirja.

Jo alun paratiisi-kertomus on epä-älyllisyydessään typerääkin typerämpi. Kaksi alastonta ihmistä majailee puutarhassa, jonka keskellä on taikapuu. Taikapuun hedelmät tekevät ihmisestä viisaan ja vielä lisäksi ihminen pystyisi erottamaan hyvän pahasta, mikä puolestaan tekisi ihmisestä moraalisen olennon. (1. Moos. 3:22) Mutta älyllisyys ei sovikaan Jahven turhamaisuudelle, vaan tämä tyranni on kieltänyt ihmistä syömästä taikapuun hedelmiä. Tarinan ”paha poika” on käärme, joka sai ihmiset ymmärtämään ihmisyyden perustan – tiedon! Paha poika seikkailee siitä eteenpäin Raamatussa milloin missäkin muodossa.

Mitä Pentateukin kirjoittajat sitten ajattelivatkin, niin epä-älyllisyys on näiden Mooseksen nimiin laitettujen kirjojen johtava ajatus. Epä-älylliset tyypit vetosivat Jahveen ja rationaaliset ihmiset järkeen. Tarinan juoneen tietenkin kuuluu, että rationalistit ovat pahoja. Kaikenlainen yksinkertaisuus ja suoranainen tyhmyys ovat aina Jahve mieleistä. Rationalistit rakensivat kaupunkeja ja kehittivät tekniikkaa. Ja taas oli Jahve ihan kyrpä otsassa! (1. Moos. 4:19-22)

Jopa ensimmäiset puutarhan ulkopuolella syntyneet lapset joutuivat kohtaamaan maailman kaksijakoisuuden. Toinen heppu viljeli maata, toinen taas paimensi eläimiä. Taas oli aivan selvää, että tämä ensimmäinen heppu vitutti Jahvea. Muutamalla teknisesti taitavalle kaverille oli mahdollista rakentaa korkea torni, mutta tällaista teknistä edistystä Jahve piti täysin sopimattomana. (1. Moos. 11:1-8)

Jahven oli pakko sotkea ihmisten suunnitelma ainakin Raamatun mukaan. Tämä vain kertoo Jahven vihamissiosta ihmisiä kohtaan.

Lukemalla Raamattu eteenpäin kerta toisensa jälkeen vihamielisyys älyllisyyttä kohtaan on silmiinpistävä. Monissa tuon ajan kulttuureissa oli ns. viisauskirjallisuutta ja niin oli juutalaisuudessakin. Tätä viisauskirjallisuutta voidaan kaiketi pitää tiedejulkaisujen esiasteena. Juutalaisessa viisauskirjallisuudessa oli kuitenkin epä-älyllisyyden vire. Sananlaskujen sepittäjä dokumentoi asian siten, että viisautta on Jahve pelkääminen paskat housussa. (Snl. 1:7) Moraalinen sävy dominoi tekstejä, ei suinkaan älyllinen kuten viisauskirjallisuuden voisi olettaa.

Missään tapauksessa ei saa luottaa ymmärrykseen ja järkeen vaan pelkästään Jahveen riippumatta siitä, miten mielipuolinen Jahve kulloinkin sattuu olemaan. (Snl. 3:5,6) Aikakirjoissa väitetään tutkimisen vain väsyttävän ruumiin. (Aik. 12:12) Enpä ole lainkaan yllättynyt, että vielä nykyäänkin vanhoillisimmat kristityt pitävät tietoa harhauttavana ja jopa ihan saatanallisena. Mitä ne niissä kristityissä oppilaitoksissa oikein opiskelevat?

Eipä kyllä Jeesuskaan fanittanut älyllisyyttä.  Hän markkinoi agendaansa sillä, että hänen viestinsä voivat ymmärtää vain yksinkertaiset (ja tietämättömät). Edelleen Jeesus väitti, että jumala piilottaa ”salaisuutensa” oppineilta ja viisailta. Mikään ei ole sittemmin muuttunut. Jokainen Raamattua ajatuksella lukenut huomaa jo aivan Raamatun ensimmäisistä jakeista alkaen teoksen olevan silkkaa paskaa. Kuulemma täytyy tulla lapsen kaltaiseksi ymmärtääkseen Jeesuksen paskanjauhannan, mutta nykyään lapsetkin ovat jo niin oppineita, ettei hevonpaska uppoa heihin; paitsi jos vanhemmat lyövät Raamatulla lapsiaan päähän.

Jeesus ei myöskään rohkaissut ihmisiä varautumaan ja valmistautumaan tulevaisuuden varalle, ja tämä jos mikä oli käsittämättömän typerä elämänohje. (Matt. 16:19-34) Rationaalisen ihmisen piirre on varautuminen, vaihtoehtojen arviointi ja tarpeellisiin toimiin ryhtyminen. Jeesuksen mukaan em. oli taas heikon uskon tunnusmerkki. 

Evankeliumeissa, sikäli kuin minä muistan, ei sanota mitään positiivista älystä. 

Lopulta kukaan muu kuin itse Paavali ei suhtautunut koulutukseen, oppineisuuteen, älyyn ja ajatteluun vihamielisemmin; edes Jeesus ei yltänyt samoihin sfääreihin. Äijä, jonka väitetään kirjoittaneen monta Uuden Testamentin kirjaa, onnistui nollaamaan rationalismin aika perusteellisesti. Onneksi siitä sentään toivuttiin, vaikka siihen menikin 1700 vuotta aikaa. Paavalin mission osa oli välttää kaikkea älyllisyyttä, inhimillistä ajattelua. (1. Kor. 2:1-4) Kuten Jeesuksenkin tapauksessa, Paavalin seuraajat olivat enimmäkseen kouluttamattomia ja näitähän oli helppo höynäyttää. (1. Kor. 1:26)

Paavali julisti hänen viestinsä olevan silkkaa hulluutta viisaille, enkä lainkaan ihmettele miksi näin. Ajattelevat ihmisethän eivät pidä yliluonnollista ilmoitusta pätevänä todisteena mistään yliluonnollisesta. (1. Kor. 2:13,14)

Paavalin maailma oli kovin dualistinen: rationaalisuus oli jyrkästi vastaan hengellistä verifioimatonta maailmaa vastaan. Järki ja usko eivät vaan sovi yhteen, vaikka niitä onkin yritetty sovitella yhteensopiviksi vuosisatoja. Järki on voittanut joka ainoan taistelun. Valitettavasti tässäkään ei ole säästytty ihmisuhreilta.

Myönnetään, että vuosisatojen kuluessa (kristin)uskon puolustukseksi on kehitelty varsin sofistikoituja apologioita. Monet merkittävät filosofit olivat kristittyjä. Länsimaisessa kristillisessä traditiossa on ollut sinänsä varsin mielenkiintoisiakin juonteita, mutta valitettavasti tämä suuntaus hidasti – toisinaan jopa esti – luonnontieteiden kehittymistä.

Uskallan väittää, että nämä henkilöt panostivat oikeisiin tietoisiin uskostaan huolimatta. Faraday tutki sähköä ja oli harras kristitty. Sanotaan, että hän jätti uskonsa laboratorion ovelle. Faraday kaltaiset tiedemiehet onnistuivat tieteellisessä työssään Raamatun epä-älyllisyydestä huolimatta.

Muutamat tiedemiehet (ja naiset) huomasivat tieteen ylivoimaisten tulosten johtavan pois Raamatun epä-älyllisyydestä. Vähä vähältä huomattiin Raamatun perustuvan ennakkoluuloihin, taikauskoon ja surkeaan reaalimaailman ymmärtämiseen. Jotkut lopettivat viisaasti Jeesuksen palvonnan. 

Kaikki, jotka pystyivät ylittämään Raamatun älylle asettamat rajoitteet, saivat tehtyä maailmasta hiukan paremman paikan koko ihmiskunnan hyväksi.