Ristiriidan apologia

Eräs profeettana itseään pitävä XXX YYY kirjoitti profeetallisilla nettisivuillaan 8.6.2014 seuraavasti:

”Raamattu ei ole ristiriitainen ja siksi ristiriidan löydyttyä täytyy ihan ensin hylätä ristiriidan mahdollisuus, eikä vain yksikertaisesti valita kahdesta Raamatun jakeesta mieleisempi vaihtoehto. Ristiriitoja ei yksinkertaisesti ole, joten olemme siis itse tulkinneet asiaa väärin, joten parasta alkaa etsiä syy.”

Kuinka vakava täytyy kognitiivisen dissonanssin olla, jotta pystyy ylläpitämään tällaista harhaa? Onko kyseessä sairaus, joka olisi parannettavissa psykiatrian keinoin? Mitä tapahtui tiedolle? Aina, jos harha perustuu uskonnolliseen vakaumukseen, niin se ei olekaan harhaisuutta, vaan jumalallista ilmoitusta.

Fundamentalistisissa uskonnollisissa yhteisöissä uskonnollisen vakaumuksen aiheuttamaa harhaa pidetään varmempana tiedon lähteenä kuin tutkittua tieteellistä tietoa. Tämä pätee varsinkin kreationisteihin. (Taannoisessa postauksessa ”Törppö-Torppa” käsiteltiin Saulus-Lähetyksen markkinoimaa antitieteellistä maailmankuvaa.)

Kuinka Raamatun erehtymättömyyteen uskovat pystyvät elämään ja toimimaan maailmassa, jossa mikään tiedon kriteerit täyttävä argumentti, ei puhu Raamatun puolesta? Joka päivä joutuu valehtelemaan itselleen.

Raamattu lienee yksi tutkituimmista teoksista. Vakavasti otettavien tutkijoiden johtopäätös on aina ollut: Raamattu on vain ja ainoastaan eri ihmisten eri aikakausina kirjoittama kokoelma kertomuksia. Mitään jumalallista siinä ei ole.

Ilmeisesti fundisten raamatuntutkimuksen tuntemus on todella heikkoa. Moneen kertaa on esitetty väite, että tieto tappaa uskonnollisen uskon. Näin on ja näin sen tuleekin olla. Usko joutaakin mennä.

Minun on aivan mahdotonta käsittää, miksi jotkut ihmiset pyrkivät pitämään yllä illuusiota, vaikka illuusio on hataralla pohjalla.

Tuo alussa mainittu XXX YYY on käyttänyt sivuillaan monta vuotta hilpeyttä herättävien (vai pitäisikö sanoa myötähäpeää herättävien?) numerologisten profetioiden esittämiseen. Tämä heppu laskee Omerin laskentaa ja siihen liittyvää (ylös)tempauksen ajankohtaa. (Myöhemmin teen ihan oman postauksen koskien tempausta, eikä kyse ole painonnostosta) 8.6.2014 tempaukseen oli aikaa yksi päivä. Vituiksi meni sekin lasku kuten ne kaikki muutkin. Tempausta ei vaan tule, ei sitten koskaan.

Näissä fundis-piireissä (varsinkin Amerikassa, mutta myös Suomessa) Raamattu pidetään luotettavimpana teoksena. Faktuaalisesti Raamattu ja Koraani ovat jotakuinkin kaikilta väitelauseiltaan epätosia. Niissä ei oikeastaan ole mikään totta.

Raamatun auktoriteettia ei kyseenalaisteta, vaikka Raamatun kaanon syntyi pitkällisen prosessin tuloksena. Siltä suljetaan silmät, että Raamattuun päätyi tekstejä pelkän valtapolitiikan tuloksena. Raamatusta jäi oleellisia tekstejä pois samasta syystä. Kaikesta väännettiin kättä ja vielä nykyäänkin eri suuntien käyttämissä Raamatuissa on huomattavia eroja.

Mistään universaalista kirjasta ei voi puhua.

Papisto on kaiketi ollut tietoinen Raamatun ristiriidoista heti jo tekstien kanonisoimista. On käytetty vuosisatoja kaikenlaisten teologisten viritelmien (apologioiden) kehittämiseen tarkoituksena harmonisoida tekstistä pois ristiriidat tekstin ulkopuolisilla perusteluilla. Tässä on epäonnisutta. Valetta on peitetty vielä suuremmalla valeella. Tulee mieleen propagandaministeri Goebbels.

Kirjapainotekniikan keksiminen aloitti sitten viimeisimmän Raamatun auktoriteetin rapautumisen. Kansan oppiessa lukemaan, ihmiset saattoivat lukea omista Raamatuistaan, kuinka epäuskottavia Raamatun kertomukset ovat. Tieteellinen metodi löi sitten sen viimeisen niitin Raamatun arkkuun. Paluuta fundisten kaipaamaan Raamatun absoluuttiseen auktoriteettiin ei ole.

Onneksi suuri osa ihmiskunnasta ei usko – eikä suostu uskomaan – mitä tahansa puppua. Ihmiset (jotka eivät ole denial – tilassa) eivät pidä siitä, että heille valehdellaan päin naamaa.

Lopuksi XXX YYY:n oma kommentti siitä, kun laskettua tempausta ei tullutkaan:
”Mikäli ylösottoa ei tapahdu, on monilla jälleen kerran hauskaa, monet vitsit taas lentää ja pilkkalaulut raikaa, myös uskovilla ihmisillä. Enhän minä niin ateistien hauskanpidosta ja vahingonilosta välittäisi, heillähän on oma polkunsa, joka päättyy. Mutta uskoveljien ja sisarien vahingonilosta kyllä välitän, koska epäonnistumisen häpeä vaihtaa joskus paikkaa ja kun se vaihtaa, se kertoo itsensä kymmenellä.
Ajatelkaas kun minua aika moni arvostelee juuri siksi että olen laskenut näitä päivämääriä ja vain harva on miettinyt tarkemin, saati tajuaa perusasiaa kuitenkaan perinpohjaisesti mitä minä lasken ja ketä minä odotan laskelmieni lopputuloksena.
Kun joku uskova nauraa pilkallisesti epäonnistumiselleni, niin kirjoita se vaikka paperille, lue se itsellesi ääneen ja mieti kenelle sinä loppujenlopuksi olet vahingoniloinen ja mistä syystä. Kenen tulemuksen odotukselle sinä nauroit ja pidit sitä halpana?”