1. Moos. 20:1 – 22:24
Tarinan alussa kerrotaan Abimelekista. Tässäkin – kuten monessa
muussa – Raamatun kohdassa yritetään osoittaa, että jonkin, usein
kuvitteellisen, rikkeen takia pitää rukoilla. Näiden rukousten vielä oletetaan
vaikuttavan jotenkin johonkin ei-materiaaliseen taivaalliseen taikaukkoon, joka
puolestaan toimii jotenkin ja vielä usein luonnonlakien vastaisesti.
Seuraavaksi tarinassa syntyy Aabrahamin poika Iisak. Tämän jälkeen
Saara pakottaa Aabrahamin ajamaan pois ensimmäisen poikansa Ismailin ja tämän
äidin Haagarin. Tämä kaksikko häipyy erämaahan. Saara oli aika suvaitsematon
nainen. Ei onnistunut toimiva uusperhe tuolloin.
Ei ihme että muslimeja vähän vituttaa, mikäli he ottavat tosissaan
väitteen siitä, että he polvetuvat Ismailista.
Lopulta Jahve tekee taas liittoja. Outoa käytöstä täysin
oikeudenmukaiseksi väitetyltä oliolta: Jahve ottaa kantaa toisten puolesta
toisia vastaan kevyin perusteluin.
Ihan lopuksi kerrotaan tarina siitä, kuinka Aabraham on valmis
uhraamaan poikansa Iisakin. Jumala, joka edes
leikittelee ihmisuhrin tarpeellisuudella, on täysin läpimätä moraaliton
paskiainen!
Matt. 7:15 -29
Jaksossa esitetään pateettinen vertaus puusta ja sen hedelmistä.
Tätä vertausta uskovat käyttävät pönkittääkseen egoaan; niin, sitä voidaan
kutsua myös uskon vahvistamiseksi.
Ps. 9:1 – 12
Tässäkin psalmissa niin kovasti sorretut jatkavat loputonta
ruikutustaan. Kun kostoa (tai oikeutta) ei saada tässä elämässä, niin oikeus
toteutuu jossakin tuonpuoleisissa sfääreissä. Taikauskoa, toiveajattelua ja
nämä ovat vieläkin uskon perusteita.
Olisikohan uskovien aika ryhtyä realisteiksi?
Snl. 2:16 – 22
Vähän samaa meininkiä kuin tuossa yllä olevassa psalmissa.
Vertauskuvana pidetään irstasta naista. Kyllä ovat nämä Aabrahamista juontuvat
kolme moneteistista uskontoa seksuaalikielteisydessä vertaansa vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti