keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kysymyksiä teisteille

Nämä kysymykset esitin syksyllä 2014 eräällä uskontoja koskevalla keskustelupalstalla saamatta vastaukseksi muuta kuin tyhjiä Raamattu-sitaatteja.

Kysytäänpä vielä kerran, josko löytyisi edes yksi rohkea, joka vastaisi suoraan:

1) Jos jumalanne käskisi tappaa minut ateistina, olisiko teillä moraalista selkärankaa nousta tappokäskyä vastaan?

2) Jos jumalasi käskee sinua tappamaan lapsesi, onko sinulla moraalista selkärankaa nousta tappokäskyä vastaan?

3)Jos taivaassa ollessasi katselet lapsesi kärventyvän helvetissä, niin onko taivaasi täydellinen, jos kärsit katsellessasi lapsesi kidutusta?

Lisätään bonus -kysymyksenä todella helppo kysymys:
Jos lähetyskäskyn toteuttaminen vaatii tappamaan, oletteko valmiit tappamaan?

Taas yksi valehteleva jumala



Koraanin mukaan viimeinen ihme, jonka Allah toimitti, oli kamelin survaiseminen kivestä.

7:73
”Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.”

Tuo on typeryydessään jo niin typerää, että se ei ole edes hauskaa. Ilmeisesti joku vielä ihan tosissaan uskoo tuollaiseen paskan?
Tämän jälkeen 17:59 kertoo, miksi Allah lopetti ihmeiden tekemisen kamelin survaisun jälkeen. Tosin eri käännökset kertovat tarinan eri tavalla, mutta se vain lisää Koraanin fiktiivisyyttä.

17:59
”Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.”

Voi surkeutta: Allah survaisi kamelin ihmeenä, mutta kamelia kohdeltiin kurjasti, joten ihmeet loppuivat siihen. Tämä on jo vertauskuvallisestikin käsitettynä aivan sekopäistä.
Tästä voidaan päätellä, että Allah lopetti ihmeiden ”lähettämisen” jo paljon ennen Muhammedin aikaa. Täten Muhammed ei yksinkertaisesti voinut survaista yhtäkään ihmettä. Niinpä muslimit eivät voi väittää, että Muhammed teki ihmeitä. (Toki voivat väittää, mutta puhuvat paskaa!) Mikäli muslimit kuitenkin ottavat todesta sen, että Muhammed teki ihmeitä, looginen johtopäätös on, että Allah valehteli.
Allah saattoi myös väittää, että ihmeiden survaiseminen oli turhaa, koska ihmiset eivät ottaneet niitä todesta, mikä taas on rationaalisesti ajattelevan ihmisen tunnusmerkki.

On suorastaan hämmästyttävää, että muslimit rakentavat uskonsa näin heikkojen ja typerien merkkien varaan. Allah vain oli niin heikko, että joutui tunnustamaan tappionsa ihmisten edessä.

Emir Feroz Khanin mukaan ainakin parikymmentä Koraanin kohtaa osoittaa Allahin valehdelleen. Muhammedin aikalaiset pyysivät Muhammediakin survaisemaan ihmeitä, mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Muhammedin selitys kyvyttömyydelleen oli joko hiljaisuus tai väite, että hän oli vain tavallinen ihminen.

17:90
”Ja he sanovat: »Emme todellakaan usko sinuun, ellet saa lähdettä suihkuamaan maasta;”
17:91
”tai ellet voi aikaansaada itsellesi puutarhaa palmupuineen ja viiniköynnöksineen ja anna jokien virrata sen halki;”
17:92
”tai ellet saa taivasta hajoamaan päällemme, kuten uskot; tai ellet voi tuoda Jumalaa ja enkeleitä eteemme todistajiksi,”
17:93
”tai ellet hanki itsellesi kultaista taloa; tai ellet astu taivaaseen. Mutta emme usko taivaaseenastumiseesi, ellet ylhäältä lähetä meille Kirjaa, jota saatamme lukea.» Vastaa heille: »Kunnia olkoon Herralle, olen vain ihmisolento, pelkkä lähettiläs.»”

Palataan vielä suuraan 17:59. Emir Khan esittää, että Koraanin mukaan profeetta Salih lähettiin Allahin toimesta Thamudin populaatiolle surkuhupaisan kameli-episodin aikana.

7:73
”Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.”

7:75
”Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»”

7:77
”Niin silpoivat he naaraskamelin ja rikkoivat Herransa käskyn ja sanoivat: »Saalih, tee meille mitä uhkaat, jos olet lähettiläs.»”

Khanin mukaan missään ei mainita spesifiä aikaa, jolloin Salih lähetettiin Thamudiin. Melkoisella varmuudella voidaan kuitenkin sanoa sen tapahtuneen ennen Jeesuksen aikaa, sillä Muhammedin mukaan profeettoja ei esiintynyt Jeesuksen ja hänen itsensä väliin jäävänä ajanjaksona. Jeesuksen jälkeen ainoa profeetta oli Muhammed itse. (Ei kuitenkaan ole varmaa, että kumpikaan hemmoista olisi todellinen henkilö.)
Tästä tullaan taas siihen, että Allah oli lopettanut ihmeiden survomisen jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Tästä huolimatta Koraani väittää Jeesuksen survaisseen monia ihmeitä. Yhtäkin ihmettä kuvataan seuraavasti:

3:49
”Samoin tulen vahvistamaan todeksi sen, mikä on ollut ennen minua kirjoitettuna Laissa, ja sallimaan teille osan siitä, mikä tähän asti on ollut teiltä kiellettyä, niin, minä tulen luoksenne tuoden tunnusmerkit Herraltanne. Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua!”

Koraani pyrkii osoittamaan Allahin olleen Jeesuksen survaisemien ihmeiden takana, mutta Allah oli jo lopettanut ihmeiden survaisemisen ennen Jeesuksen aikaa.
Koraani ja Raamattu ovat täten yhteensopimattomia mm. Jeesuksen toiminnan suhteen. Kristittyjen Raamattu nimenomaan väittää Jahven olleen Jeesuksen ihmeiden takana.

Apt. 10:38
”Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan.”

Jahve ei pelkästään survaissut Mariaa raskaaksi vaan Jahve myös survaisi Jeesuksen tekemään jos jonkinlaista ihmettä. Tästä herää kysymys ihmeiden todellisesta survaisijasta: Jahve vai Allah? Ehkä ei kumpikaan? Lopettiko Allah sittenkään ihmeiden survaisemisen? Koraanin mukaan kyllä. Kuka tässä nyt oikein valehtelee?
Niin tai näin, muslimien on hyväksyttävä tulkinta, jonka mukaan Allah on valehtelija.Vaikuttaa siltä, että Allah on teeskentelijä, joka väittää olevansa jonkinlainen jumala, mutta niinhän tekevät kaikki muutkin jumalat.

2:87
”Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhällä hengellä. Mutta joka kerta kun profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin.”

Allah näyttää AINA käyttävän kaikki keinot kusettaakseen tarkkaamattomia ihmisiä. Ihan milloin tahansa Allah halusi tehdä vaikutuksen yleisöön, niin hän survaisi esiin Raamatun profeetat ja ihmeet. Sitten kun Muhammedin olisi pitänyt survaista ihmeitä, niin Allah ilmoitti lopettaneensa ihmeiden survaisemisen.
Allah oli siis suuren luokan kusettaja, jonka kaltaiseksi ei yksikään moderni kusettaja pääse, vaikka yritystä kyllä riittää. Taisipa tuo kamelikuskien kusettaja vedota siihen, että Raamatun ihmeet ovat riittävä todiste hänestä itsestään.

20:133
”He sanovat: »Miksi hän ei tuo meille merkkiä Herraltansa?» Eikö heille todella ole jo annettu selvä vahvistus aikaisempien kirjoituksien suhteen?”
20:134
”Ja jos olisimme saattanut heidät jonkin vitsauksen alaisiksi ennen profeetan tuloa, he olisivat sanoneet: »Herra, miksi et lähettänyt luoksemme sananjulistajaa, jotta olisimme voineet seurata käskyäsi, ennenkuin meidät masennettiin ja häväistiin?»”
20:135
”Vastaa heille: »Kaikki odottavat, sentähden odottakaa tekin, sillä pian tulette tietämään, ketkä ovat oikean tien kulkijoita ja ketkä ovat saaneet johdatuksen.»”

Johtopäätös on se, että jos muslimit haluavat perehtyä jumalallisiin ihmeisiin, niin ne he löytävät Raamatusta; eivät Koraanista. Allah epäonnistui surkeasti yrittäen vielä peittää epäonnistumisensa.
Muslimien kannalta on lohduttavaa se, että Raamattu ja Koraani ovat molemmat fiktiota, vielä huonoa fiktiota.

Lähteet:
Koraani
Raamattu
E.F. Khan Undeniable Proof that Allah Lied in the Quran

Jumalan logiikka



 Tässä yksi vastaukseni eräällä keskustelupalstalla koskien "jumalan logiikkaa".

Premissi 1: Jumala on olemassa
Premissi 2: Tämä jumala on Jahve
Premissi 3: jumala on logos
Premissi 4: jumala kehitti logiikan
Premissi 5. jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen
Premissi 6: ihminen käyttää jumalan kehittämää logiikkaa
Johtopäätös: jumalan logiikka on yhtenevä ihmisen logiikan.

Ei ole siis olemassa erillistä ihmisen logiikkaa ja jumalan logiikkaa, sillä oletuksella, että argumenttisi jumalasta jotenkin olisivat todennettavia ja tosia (mitä ne eivät ole).

Äärimmilleen vietynä ihmisen logiikan ja jumalan logiikan eroaminen jollakin tavalla, johtaa solipsismiin; et voi tietää edes auttavalla varmuudella mitään itsesi ulkopuolella olevaa loogisesti. Sinä kuitenkin väität jotakuinkin varmana, että tiedät jotain jumalan logiikasta. Pystyt sanomaan, että se eroaa ainakin kvalitatiivisesti ihmisen logiikasta. Käytät siis samaa logiikkaa kuin jumala.

Tältäkin argumentilta putoaa pohja kun kerron sinulle, että olemassa useita formaalin logiikan kieliä. Mikä näistä on se oikea, jolla jumalasi voi sanoa jotain ihmisestä ja ihminen jumalasta syyllistymättä solipsismiin ja epävarmuuteen?

Nyt sinun tehtäväksesi jää osoittaa edellisten argumenttien perusteella millä mitattavalla tavalla ihmisen ja jumalan logiikka eroavat tosistaan, ja joudut vielä tekemään sen loogisesti tavalla, joka mahdollistaa argumentin ”jumalan logiikka on ihmisen logiikan yläpuolella”.

Aavikkobarbaarien jumalan väkivalta



Hämmästyttävää, että Jahve ei ole keksinyt mitään muuta keinoa selvittää skismoja kuin väkivalta ja tappaminen. Jahve alentuu samalle tasolle kuin Allah tai mikä tahansa sodan jumala. Raamatun konnakopla ei ole pystynyt, eikä pysty, nousemaan moraalisesti yhtään yläpuolelle maallisten sadistien kanssa.

Raamatullinen väkivallan mekanismi ajaa yhä nykyäänkin kristittyjen omia etuja. Nämä kristityt epäilemättä tappaisivat vääräuskoisen tai uskonnottoman naapurinsa. Onneksi sekulaarit lait asettavat sanktioita uskonnollisellekin tappamiselle.

Seuraavassa pari esimerkkiä raamatullisesta väkivallasta:

"Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia. Sinulla minä musersin hevosen ja ratsastajan, sinulla minä musersin vaunut ja ajajan. Sinulla minä musersin miehen ja vaimon, sinulla minä musersin vanhan ja nuoren, sinulla minä musersin nuorukaisen ja neitosen. Sinulla minä musersin paimenen ja hänen laumansa, sinulla minä musersin peltomiehen ja hänen juhtaparinsa" - Jeremia 51:20-23

"Kuka ikinä tavataan, se lävistetään, kuka kiinni joutuu, se miekkaan kaatuu. Heidän pienet lapsensa murskataan heidän silmäinsä edessä, heidän talonsa ryöstetään, ja heidän vaimonsa raiskataan." - Jesaja 13:15-16

"He kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan." - Hoosea 14:1



Mikäli kaikki Raamatun väkivaltatarinat ovat totta, niin tästä seuraa vääjäämättömästi, että kolmen kopla oikeutti syyttömien ihmisten teloitukset, verikostot, raiskaukset ja paljon muuta, jonka jopa alkeellinenkin moraali tuomitsee. Moraali ei olekaan Jahven spesialiteetti.

Uudessa Testamentissa sitten väitetään jumalan olevan ikuinen ja muuttumaton, joten jumala oli sama jumala sekä Uudessa että Vanhassa Testamentissa.

Tosin juutalaiset lähtivät sotaan ihan oma-aloitteiseksi, eikä Jahve tätäkään sen pahemmin tuominnut, ja silloinkin  kun tuomitsi, niin siinä juutalaiset taas kohtasivat sankoin joukoin väkivaltaisen kuoleman.

Edellisestä seuraa, että täydellisen ja kaikkivaltiaan jumalan ei tarvitsisi sotatilanteessakaan käyttäytyä väkivaltaisella tavalla. Jahven ei olisi tarvinnut tappaa – tai valtuuttaa tappamaan – syyttömiä lapsia. 

Ihmisten sotaisuudella ja barbaarisuudella ei loogisesti voida perustella sitä, että kaikkivoivan, kaikkinäkevän, täydellisen, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden perikuvan, ikuisen ja muutumattoman jumalan pitäisi alistua ihmisten keskuudessa vallitsevaan barbaariseen ja epäoikeudenmukaiseen toimintatapaan. Tämä olisi suoraan ristiriidassa em. käsitteiden kanssa.

Jahve kuitenkin rikkoi omiakin periaatteitaan kuten seuraavasta käy ilmi:

5.Moos.24:16 "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan.”

Jos kaikkivaltiaan ”suunnitelma” on sidottu silmittömän väkivallan käyttöön, hän on jo lähtökohtaisesti moraaliton. Jos Jahvella ei ole kykyä muuttaa käyttäytymistään, hän ei voi olla kaikkivaltias.

Fundamentalistien piirteitä



Muutamia havaintoja kristityille fundamentalisteille tyypillisistä piirteistä:

1)     Heille on pelkästään hyve, että pystyy uskomaan mihin tahansa konnakoplan tekemisiin hyvinä ilman todisteita, vaikka nämä teot osoittaisivat konnakoplan olevan sadistinen.

2)    Konnakoplan tekemät ja valtuuttamat teot ovat aina kyseenalaistamatta hyviä. Jos saman teon tekee joku muu instanssi, niin tämä on väärin.

3) Fundiksista on täysin hyväksyttävää, että kaikkivoipa, oikeudenmukainen ja rakkauden personoituma,ihmiselämän luoja voi alentua käyttämään sadististen ja saatanan vallan alla oleviksi kuvattujen saatanallisten ihmisten metodeja.

4)    Fundikset eivät osaa selittää, miksi rakkaudellinen kaikkivoipa ei käyttänyt sellaisia kostometodeja, jotka selkeästi eroavat ”saatanallisten” ihmisten kauhuteoista ja samalla antanut selkää todistetta jumaluudestaan ja moraalisesta ylemmyydestään, jotta vielä nykyaikanakin voitaisiin historiaa lukiessa selkeästi erottaa jumalan koston ihmisten sadistisuuksista jumaluuksien nimissä.

5)  Fundikset vain hokevat, että kostamatta jättäminen on epäoikeudenmukaista. Tämä siitäkin huolimatta, että palkkio on tyypillisesti vasta tuonpuoleisessa.

6)  Fundikset eivät osaa selittää miten kolmen koplan muinoin tekemät verenvuodatukset eroavat nykypäivän verenvuodatuksesta (muutoin kuin god-did-it –argumentin puitteissa).

7)  Psykologisella tasolla uskomuksissa ja uskonnoissa vallan ja kontrollin välineenä käytetään opetuksissa uhkaa ja pelkoa sen muodoissaan.

8)      Kristinuskon ideologia tekee ihmisistä raamatullisin termein demonisia toisiaan (jopa toisia uskovia) kohtaan.

Kirjoitin keskustelupalstalle



Tällaisen vastauksen väkersin Pekalle Suomi24.fi –keskustelussa syksyllä 2014.

Kaikesta huolimatta jumalasi on oikeuttanut raamatun väkivaltaiset ratkaisut; ihmiset ovat toimeenpanneet osan näistä, osa on suoraan kolmen koplan tekosia.

Pietarikin murhasi (mahdollisesti Jahven avustamana) Ananiaan ja Safiran. Tappaminen rangaistuksena varsin vaatimattomasta rajallisesta rikoksesta on väärin. Kaikkivaltiaalla luulisi olevan muitakin keinoja rangaista kuin silmitön verenvuodatus. Mutta kun ei, aina tarvitaan verenvuodatusta. Kolmen koplan keinovalikoima on todella rajallinen.

Mielestäsi pahuutta tulee rangaista väkivallalla. Tämäkin on osoitus siitä, että jumalasi on barbaarinen aavikkobarbaarien jumala, so. jumalasi on ihmisten muotoilema konstruktio. Kuten tuossa edellä sanoin hyväksymällä nämä väkivallanteot, et ole metaforisesti päässyt eteenpäin exoduksen leiritulilta. Siellä näitä väkivaltaisia fantasioita kerrottiin kansanperinteenä ja toiveajatteluna. Se että tästä väkivaltaisesta folkloristiikasta on tullut kristittyjen uskon kulmakivi, on maailmahistoriaa tarkastelemalla perin valitettavaa.

Jeesuksen väkivaltaisuus on mielenkiintoinen ajatus. Hyväksymällä vanhan testamentin kirjoitukset Jeesus hyväksyi täten väkivallan. Ainakin kerran Jeesus kehotti opetuslapsia aseistautumaan ostamalla miekkoja.

Tämänkin väkivallan on kolmen kopla hyväksynyt:
"Ja jos Herra, sinun Jumalasi, antaa sen sinun käsiisi, niin surmaa kaikki sen miesväki miekan terällä. Mutta naiset, lapset ja karja ja kaikki, mitä kaupungissa on, kaikki, mitä sieltä on saatavana saalista, ryöstä itsellesi, ja nauti vihollisiltasi saatu saalis, minkä Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Tee näin kaikille niille kaupungeille, jotka ovat sinusta hyvin kaukana, jotka eivät ole näiden kansojen kaupunkeja. Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt" - 5. Moos. 20:10-17

Seuraava vastaukseni samassa keskusteluketjussa:

Pekka polkee heti aamusta taas jalkaa. Eikö tänäänkään ollut aamupalaksi pullasuttua? Kiukuttelusi saa sinut lipsauttelemaan freudilaisia lipsahduksia. Tämä tosin tekee sinusta hauskan höpöttäjän.

Pekka, trinitaarinen teologia kehitettiin paljon oletetun Jeesuksen elämän jälkeen, jotta kolmen kopla saatiin edes auttavasti sovitettua monoteismin kategoriaan. Tosin tässäkin epäonnistuttiin, mistä on osoituksena lähes pari tuhatta vuotta jatkuneet kiistat kolminaisuudesta. Raamattukaan ei tarjoa dilemmaan ratkaisua. Tästä taas seuraa, että ne seikat mitä uskovat pitävät raamatun ”totuuksina” ovat lopulta relativistisia; so. raamatun ns. ”totuudet” ovat vain ja ainoastaan lukijan tulkintoja, tulkinnat ovat jokaiselle lukijalle erilaisia, raamattu ei juuri viittaa itsensä ulkopuolelle. Raamattu on ”totuuksineen” relativistinen kielipeli. Toki raamattua voidaan tulkita vaikka reseptio-estetiikan perspektiivistä, jolloin noudatetaan tiettyä metodologiaa.

Uskonsa ja uskonsa historian perusteet ei ole koskaan ollut tavallisen uskovan hyveitä. Epäilyshän saattaa turmella uskon ja sekulaari tiedonhankinta se vasta pahasta onkin. Uskova saattaa jopa nukkuessaan syyllistyä rikkomuksiin jumalaa vastaan. Taivaallisella tyrannilla on aikaa kytätä yksittäisen ihmisen ajatuksia, mutta ei aikaa – eikä halua – poistaa nälänhätää edes kristittyjen keskuudesta. Tämä jumala ei missään tapauksessa ansaitse jumalan arvonimeä.

Se, mitä sanoit pyhän hengen pilkasta, ei ole sen vaarallisempaa kuin minkä tahansa muun hengen pilkkaaminen. Yhtään henkeä – olipa tämä henki mitä tahansa – ei ole pystytty verifioimaan. Henget ovat juuri näitä leiritulilla kerrottujen tarinoiden myyttisiä hahmoja vailla mitään relevanssia reaalimaailmassa.

Jos pyhä henki nyt kuitenkin jostain kumman syystä olemaan olemassa, niin tämä henki saattaa olla jopa pahempi julmuri kuin Jahve ja Jeesus.

Seuraava vastaukseni oli:

Pekka, teksteistäsi päätellen mottosi on: Tapa uskonnottomat, tavataan Jerusalemissa, voita ilmainen lippu taivaaseen!

Mitä tulee pyhään henkeen, niin siitä voidaan sanoa, että eri kristityt suuntaukset eivät ole päässeet minkäänlaiseen käsitykseen onko pyhä henki maskuliini, feminiini, androgyyni vai peräti kaikki yhdessä. Tällaistakin kysymystä pohditaan ihan tosissaan.
Edelleen aika taitamaton ja voimaton tämä pyhä henki on siinäkin, että kaksi kristittyä sanoo pyhän hengen ohjanneen heidät tiettyyn raamatun tulkintaan, vaikka nämä tulkinnat olisivat radikaalilla tavalla erilaiset. Kun tilanne eskaloituu tarpeeksi pitkälle, niin seurauksena on uskonsota. Tästäkin historia tuntee liian paljon esimerkkejä.

Lisäksi pyhän hengen (kuten kaikkien muidenkin henkien) kohdalla ratkaiseva seikka on se, että pyhä henki ei ole todennettavissa millään mitattavissa olevalla tavalla. Edes oletetut pyhän hengen vaikutukset eivät ole todennettavissa mitattavissa olevalla tavalla.

Kun uskovalta kysyy jotain pyhästä hengestä, niin hän ”tuntee” ja ”kokee” pyhän hengen. Kokemuslauseet eivät kuitenkaan kerro mitään pyhän hengen todellisesta olemassaolosta. Ne kertovat vain kokemuksesta, joka on verbalisoitu.

Kognitiiviset neurotieteet, psykologia ja psykiatria selittävät oikein hyvin pyhää henkeä ja sen olemattomuutta. Uskovat ovat läpi juutalais-kristillisen historian joutuneet keksimään mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia todistaakseen pyhän hengen. Yksikään uskovien todistus ei ole kestänyt kriittistä tarkastelua. Pyhään henkeen voi suhtautua vain huvittuneesti.

Keskustelu jatkui noin viikon ajan. Harmi, että Pekka on poistanut aloittamansa ketjun, sillä ko. ketju oli klassikko.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Hintti-Muhammed



Dailydot.com raportoi 27.9.2012 Malesiassa sattuneesta episodista. Malesialaista miestä syytettiin jumalanpilkasta tuossa islamilaisessa maassa. Kundi pidätettiin, hänen kotinsa ratsattiin ja vihon viimein Facebookin perustettiin ryhmä (noin 6000 jäsentä), jonka tarkoituksena oli päästää kundi hengiltä. Tätä tuskin voidaan pitää kovinkaan suvaitsevana toimintana.

Islamilainen typeryys alkoi siitä kun 25-vuotias Jayaratman Gopinath suivaantui siitä, kun islamilainen puhuja Shah Kirit Kakulal Govindji teki youtube.com –palveluun hinduja pilkkaavan videon. Tarina ei kerro oliko Gopinath itse hindu vai tunsiko hän muuten vain sympatiaa hinduismia kohtaan. Joka tapauksessa Gopinath vastasi poleemisella Facebook-kirjoituksella otsikolla ANTI Shah Kirit racist.

Gopinath kirjoitti:
”Tällä lehmältä haisevalla runkkarilla ei ole mitään tekemistä, joten hän vittumaisuuksissaan puhuu paskaa muista uskonnoista. Tämän paskansyöjän uskontoa täytyy pilkata.”

Gopinathin kommentti oli aika selkeästi tarkoitettu ärsyttämään muslimeja. Gopinathin kirjoitus sisälsi myös hassua fiktiota, jossa kahdella perinteisellä mieshahmolla on seksisuhde. Tässä tapauksessa profeetta Muhammedilla oli seksisuhde jumalan kanssa.

Gopinath kirjoitti:
”Totuus on, että Allah harrasti seksiä Muhammedin kanssa ja Muhammed harrasti seksiä Allahin kanssa. Pienessä luolassa Allah tunki ympärileikatun kalunsa Muhammedin persreikään. Sitten Muhammed otti Allahilta suihin ja Allah laukesi Muhammedin naamalle.”

Gopinath pidätettiin ja hänen läppärinsä takavarikoitiin. Pidätyksen perusteena oli Malesiassa voimassa olevan laki, jonka mukaan muiden uskontoa ei saa asettaa naurunalaiseksi.

Joidenkin ihmisten mielestä poliisin toimet eivät olleet riittäviä. Joukko ihmisiä tuhosi Gopinathin kodin. Facebookiin perustettiin ryhmä nimeltä We Hate Gopinath Jayaratnam. Ryhmä muodostettiin vain muutama tunti ennen Gopinathin kodin vandalisointia ja ryhmän 6000 jäsentä ottivat kollektiivisesti vastuun tuhotyöstä.

Facebook-ryhmä myös julkaisi tietoja, joista ilmeni mm. Gopinathin osoite ja syntymäaika. Ryhmä julkaisi myös kuvakaappauksia Gopinathin Facebook-aktiviteeteista sekä naurettavia foto-pläjäyksiä siitä kuinka Gopinathin kotia vandalisoitiin ennen kuin poliisi saapui paikalle.

Uskonnot saavat ihmiset tekemään täysin mielipuolisia tekoja ja käyttäytymään irrationaalisesti. 

Lähteenä on käytetty dailydot.com artikkelia Maleysian Man Insults Islam with Prophet Muhammed Gay Fictionon Facebook, Violence Ensues


Muhammed oli psykopaatti



Tällä hiipparilla nimeltä Muhammed väitetään olleen jos jonkinlaisia hulluuskohtauksia (mahdollisesti epileptisiä), joiden aikana heppu näki outoja näkyjä perinteisten hullujen tapaan. Muhammed äänteli kuin kameli, suusta tuli vaahtoa ja kundi hikoili poikkeuksellisen paljon. Encyclopedia of Islam sanoo, että Muhammed itse piti näitä kohtauksia aitoina jumalallisina kohtauksina. Ehkä niin, tai sitten ne on vain sovitettu kertomukseen.

Kaiketi epileptiset kohtaukset vaikuttivat aikalaisista mahtavilta. Toiset taas väittivät Muhammedin olevan pahojen henkien riivaama (sinänsä todella typerä väite) tai sitten Muhammed oli härski taikuri tai mahdollisesti teeskentelijä. Epäselvää on, oliko suurella kusettajalla näitä kohtauksia jo ennen kuin hän alkoi nähdä itsensä profeettana. 

Bysanttilainen historioitsija Teofanes raportoi Muhammedin kohtauksista jo 8. vuosisadalla. Teofaneksen mukaan Muhammedin vaimo, joka kaiketi oli ”aatelista” alkuperää valitti, että hän joutui olemaan niin hullun miehen vaimona. Kaiken lisäksi nainen kitisi siitä, että Muhammed oli köyhä (mutta köyhyys oli kaiketi siihen aikaan normaali tila).

Keski-ajalla vallitsi näkemys, jonka mukaan epileptikot olivat jotenkin epäpuhtaita ja parantumattomasti sairaita eli hulluja tai demonien vallassa olevia (mikä silloin tarkoitti samaa asiaa).

Ei ole kovinkaan tervejärkistä väittää enkeli Gabrielin ilmestyneen välittämään viestiä jumalalta. Saadessaan epileptisen kohtauksen Muhammed väitti olevansa transsissa. Tällainen temppu saattoi tehota aikalaisiin, mutta on hämmästyttävää, että uskomus elää vieläkin sitkeästi.

1700-luvulla käsitykset Islamin uhkasta muuttuivat länsimaissa. Muhammedin epilepsia alettiin nähdä sairautena. 1800-luvulla D.S. Margoliouth väitti, että Muhammed toisinaan jopa teeskenteli kohtauksensa. Myös kataleptinen hulluus sopii Muhammedin taudinkuvaan.

Dostojevski, joka myös oli epileptikko, kirjoitti kohtausten antavan inspiraatiota siten, että emotionaalinen subjektiivisuus kohtaa ajan pysähtyneisyyden. Dostojevskin mukaan hänen omat kohtauksensa olivat hyvin samankaltaisia kuin Muhammedin.

Franz Bul (1903) on tutkimuksissaan havainnut hysteerikkojen huonon erottelukyvyn todellisuuden ja kuvitelmien välillä. Muhammedin oli täten turvallista sanoa näkyjensä olevan profeetallisia. Nykyään hän olisi joutunut hullujenhuoneelle, minne hän ilman muuta olisi kuulunutkin. Duncan Black Macdonald (1911) sanoi, että Muhammedin elämän tutkiminen sai hänet tekemään johtopäätöksen, että Muhammed oli patologinen tapaus.

Onko epilepsia vakavia terveydellisiä vaikutuksia? Muhammedin tapauksessa näin näyttäisi olleen.

Myös toisiin diagnooseihin voidaan päätyä käytettävissä olevan materiaalin perusteella. Frank F. Freemon kuitenkin sanoo, että kyseessä ei ollut skitsofrenia sellaisena kuin se nykyään ymmärretään. Freemon mukaan kuvaukset eivät myöskään sovi hallusinogeenien käyttöön tai Menieren tautiin. Freemonin mukaan on kuitenkin selvää, että Muhammed kärsi psykomotorisista häiriöistä. Jonkinlaisesta epilepsiasta Muhammed ilmeisesti kärsi. Puutteelliset tiedot tekevät tarkan diagnoosin mahdottomaksi.

Muhammedin epänormaali psykofyysinen tila teki myös hänen ”moraaliset” opetuksensa enemmän kuin kyseenalaisiksi. Vai onko niin, että jumala(t) kommunikoivat vain epänormaalien ihmisten kanssa? Paavalillakin taisi olla epilepsia.

Lähteenä on käytetty Wikipedian artikkelia Criticism of Muhammed

maanantai 29. joulukuuta 2014

Islamilainen sensuuri



Islamin opin, opetusten ja käytäntöjen kritisointia on sensuroitu jotakuinkin koko islamin historian ajan.
Yksi törkeimmistä sensuurin muodoista on fatwa, joka kohdistui Saatanallisten säkeiden kirjoittajaan Salman Rushdieen. Rushdieta syytettiin jumalanpilkasta ja rangaistus tällaisesta mitättömästä rikkeestä (joka ei edes ole rike) on kuolemantuomio.

Myös kuvat Muhammedista ovat joutuneet sensuurin kohteeksi, mikä osoittaa islamilaisen yhteiskunnan jälkeenjääneisyyttä. Islamilaisen teokratian valtapyrkimysten vastustaminen voidaan aloittaa vaikka piirtämällä tolkuttoman monta pilakuvaa Muhammedista ja levittämällä niitä ympäri tietoverkkoja. Täten pystytään osoittamaan islamilaisen sensuurin naurettavuus. Internet on uhka sensuurille ja niin sen tuleekin olla. Mikään uskonnollinen instanssi ei saa rajoittaa vapaata tiedonvälitystä ja –levitystä, vaikka levitettävä informaatio olisikin ko. instanssin kannalta kiusallista.

On todella typerää, että joissakin islamilaisissa valtioissa on uskonnollinen poliisi. Keski-ajalla Euroopassa oli julma inkvisitio-laitos. Tästä voidaan yksiselitteisesti vetää se johtopäätös, että islamilaiset valtiot ovat vuosisatoja jäljessä kehityksessä. Jos usko ja uskomukset – ihan mitkä tahansa niistä- tarvitsevat ”poliisia” selviytyäkseen muiden ideologioiden paineessa, niin sellaiset uskomukset joutavat kuolleiden uskomusten kaatopaikalle.

Ei ole millään tavalla puolustettavaa, että jokin uskonto saa dominoivan aseman käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Jos usko ja uskomukset eivät kestä kriittistä tarkastelua, niin ei ole syytä pitää niitä muuna kuin kuriositeettina.

On suorastaan pelkurimaista, että monissa länsimaissa harjoitetaan itsesensuuria islamin suhteen. Kaikkia uskomuksia pitää pilkata, koska ei ole olemassa mitään itsearvoisesti pyhää. Pyhän kokemushan on ihmisen aivojen oma tuote, eikä se viittaa mihinkään ulkopuoliseen yliluonolliseen olentoon.

On pilkattava rohkeasti Koraania ja erityisesti pedofiliaan syyllistynyttä Muhammedia olipa sitten kyseessä akateeminen koraanikritiikki tai yksittäisen ihmisen islaminvastainen mielipide. Koraanin tarjoamaa ihmisvihamielistä maailmankuvaa ei tule hyväksyä vaan on tuotava rohkeasti esille Koraanin epäkohdat ja tehtävä ne naurunalaisiksi.

Minä aloitan nyt: Muhammed oli täysi mulkku!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uskonnollinen sensuuri



Wikipedian mukaan sensuuri voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti: ”Sensuuri on esivallan, yleensä valtion tai sellaiseen rinnastettavan muun julkisen vallan ylläpitämä tiedonlevityksen kontrollointijärjestelmä. Sensuurin läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle sellaisissa maissa, jotka harjoittavat julkaisujen tarkastusta eli sensuuria. Sensuurille voidaan alistaa esimerkiksi sanomalehdet, elokuvat, televisiosarjat, teatterinäytelmät ja Internet.”

Uskonnollinen sensuuri voidaan nähdä sensuurin yhtenä kategoriana. Englanninkielinen Wikipedia sanoo asiasta seuraavasti: “Religious censorship is defined as the act of suppressing views that are contrary of those of an organized religion. It is usually performed on the grounds of blasphemy, heresy, sacrilege or impiety - the censored work being viewed as obscene, challenging a dogma, or violating a religious taboo. Defending against these charges is often difficult as some religious traditions permit only the religious authorities (clergy) to interpret doctrine and the interpretation is usually dogmatic. For instance, the Catholic Church banned hundreds of books on such grounds and maintained the Index Librorum Prohibitorum (list of prohibited books), most of which were writings that the Church's Holy Office had deemed dangerous, until the Index's abolishment in 1965.”

Uskonnollisen sensuurin ydinkohdat tiivistyvät seuraaviin seikkoihin:
-          jumalanpilkka
-          harhaoppi
-          pyhäinhäväistys
-          jumalan kunnioituksen puute

Sensuurin kohteena olevan voitiin katsoa olevan:
-          säädytöntä
-          uskonnollisen dogmin vastaista
-          rikkovan uskonnollista tabua

Sensuurivaatimusta, joka kumpuaa esimerkiksi uskonnollisesta traditiosta, vastaan voi olla vaikea taistella, koska ennen (joissakin maissa vielä nykyäänkin) uskonnolliset auktoriteetit – esimerkiksi papisto – ovat monopolisoineet doktriinien tulkinnan itselleen. He voivat myös vedota esimerkiksi jumalalliseen ilmoitukseen vahvistaakseen tulkintansa oikeutusta, ja täten esittää jotakin sensuroitavaksi uskonnollisin perustein.
Esimerkki em. kaltaisesta käytännöstä oli katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen lista, Index Librorum Prohibitorum.
Listalle kuului satoja kirjoja ja listan ylläpito lopetettiin vasta 1966.

Voidaan väittää, että Gutenbergin keksimä kirjapainotaito (noin vuonna 1440) vasta teki sensuurista tarpeellisen. Tämän jälkeen sekä kirkko että valtio (useissa tapauksissa nämä olivat yksi ja sama instanssi) pyrkivät kontrolloimaan painotuotteita. Monin paikoin kirjapainotoiminta oli luvanvaraista. Vuonna 1557 Englannissa valtio myönsi luvan kahdelle yliopistolliselle kirjapainolle (Oxford ja Cambridge) sekä 21 kaupalliselle kirjapainolle Lontoon kaupungissa.
Ranskassa säädeltiin vuonna 1551 annetun lain perusteella maahantuotuja kirjoja. Laki määräsi kaikki maahantuodut kirjat tarkastettavaksi.
Em. katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen lista aloitettiin silloisen paavin toimesta 1559.
Kiellettyjen kirjojen listalle saattoi päätyä täysin epärelevanteista syistä. Listalla olivat niin Erasmuksen kuin Kopernikuksen sekä myöhemmin esimerkiksi Sartren teokset. Toisaalta kiellettyjen kirjojen listalle pääsy takasi teoksen kiinnostavuuden yleisön keskuudessa. Täten sensuurilla oli päinvastainen lopputulos tarkoitukseensa nähden.
Viimeinen versio kielletyistä kirjoista ilmestyi 1948 ollen jo 20. lista kirjoista. Muodollisesti listan pitäminen lopetettiin 14.6.1966 paavin toimesta.
Tieteen kehityksen kannalta listalla oli erittäin haitalliset vaikutukset. Meidän tulee pitää huolta siitä, että vastaisuudessa yhtäkään kirjaa tai missään muussa muodossa olevaa informaatiota ei sensuroida uskonnollisin perustein.
Vuonna 1983 asetettiin Code of Canon Law, jonka mukaan katolisilla piispoilla on velvollisuus tarkastaa materiaali ennen julkaisua koskien materiaalin moraalia.
Jo pelkästään tällaisen pykälän olemassaolo – riippumatta siitä sovelletaanko sitä koskaan – on hälyttävä merkki siitä, kuinka sitkeästi uskonnollinen sensuuri on juurtunut länsimaiseen yhteiskuntaan.
Kaikkea uskonnollista sensuuria tulee vastustaa kaikin mahdollisin laillisin keinoin ihmisten yhteisen hyvän edistämisen nimissä.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Turhia uhkauksia



Jumala uhkailee ihmisiä: jos et tee sitä tai tätä, niin minä teen sitten sitä tai tätä. Vanhaa Testamenttia tarkastelemalla selviää, että Jahven vihollisuudet olivat täysin tarpeettomia. Ensimmäiseksi leski ja orpoja ei tulisi kiusata, koska sellainen tapetaan miekalla. (2. Moos. 22:24) Taas kerran rajallisesta rikkeestä seuraa kuolemanrangaistus. Jos joku yrittää Jerikon jälleenrakennusta, niin rakennuttajan vanhin ja nuorin poika kuolevat. (Joosua 6:26) Tässä tapauksessa Jahve harvinaisesti tajuaa itsekin rangaistuksen järjettömyyden. Voiko pysyvästi järkensä menettänyt olio edes hetkellisesti olla järjissään.

Jos et palvo Jahvea, menetät kätesi ja näkösi ja kirous vie sinut ennenaikaiseen hautaan. (1. Sam. 2:31-33) Jahve hävittää sinut maapallolta, jos katselet muita jumalia. (4. Moos. 6:14,15) Jos viet asian niin pitkälle, että vihaat Jahvea, hän tuhoaa sinut kokonaan. (4. Moos. 7:10) Kaikki nämä rangaistukset ylittävät missä tahansa oikeusjärjestelmässä sopivuuden rajat, mutta Jahve järjestelmä onkin mielipuolinen.

Näissä uhkauksissa on sellainen epäjohdonmukainen piirre koskien rangaistusten toimeenpanijaa.  Miksi Jahve ei vain muuta ihmisten toimintatapoja? Luulisi sellaisen onnistuvan kaikkivaltiaalta. Tai miksi Jahve ei vain pysy taustalla?

Aikamoisilla rangaistuksilla Jahve uhkaa niitä, jotka eivät usko häneen: sokeus, surumielisyys, kyvyttömyys kasvattaa ruokaa, vihollisista tulee uusia hallitsijoita, joutuu pakenemaan ilman mitään syytä, ihmisellä ei ole voimaa, ylpeyttä, maa muuttuu hedelmättömäksi, karja ja lapset kuolevat usein villieläinten toimesta, kaupungit autioituvat, kulkutaudit vaivaavat, nälänhätä seuraa toista sellaista, syöt omia lapsiasi, ylistyspaikat tuhotaan, vihollinen ryöstää maasi. Lyhyesti: elät elämäsi epätoivossa ja sitten kuolet. Fuck that!

Onneksi voimme päätellä, että Raamatulla ja reaalitodellisuudella ei mitään tekemistä keskenään. Jos vaikka tämä mielipuolinen jumala juuri nyt sattuisikin olemaan olemassa, niin em. rangaistuksia ei ole viime aikoina käytetty. Vaikka uskoville sattuu em. kaltaisia vastoinkäymisiä, niin voidaan melkoisella varmuudella sanoa, että ne eivät johdu mielipuolisesta Jahvesta. Koska Raamatun kirjoittajat elivät aikana, jolloin kaikenlainen taikausko oli vallitsevaa maagista ajattelua, niin nuo em. selitykset kelpasivat mitä erilaisimpien elämänilmiöiden selityksiksi. Primitiiviset ihmiset tulkitsivat oletettuja kausaalisuhteita ihan päin persettä. 

Jahve taktiikka oli yksinkertainen pelottelutaktiikka.

Tämä Jahve muka lähettää poikansa osoittamaan ihmisille häntä miellyttävän elämäntavan käskyineen ja vaatimuksineen. Mutta taas kerran Jahve uhkaa polttaa ihmiset jossain tulisessa paikassa, jos ihmiset eivät usko tätä jumalan pojaksi väitettyä fakiiria. Ja miksi uskoisivat? Jeesus on mielipuoli, kuten aikaisemmissa blogiteksteissä on jo osoitettu.  

On siinä Jahvella taas pähkäilemistä, kun ihmiset palvovat häntä aivan väärällä tavalla taas kerran. Miksi Jahve ei alun alkaen tehnyt luomakunnasta sellaista, ettei niinkin suureksi väitetyn jumala tarvinnut olla koko ajan kyrpä otsassa ja täysin vittuuntunut?

Jumalan psyyke romahti



Murhajumalan analyysi ei takuulla ollut riittävä vakuuttamaan kovapäisimpiä lukijoita, kuinka paha, ilkeä ja vihamielinen Jahve on. Alter egojahan Jahvella riittää. Tällä kertaa keskityn käsittelemään Jahven väkivaltaisten manifestaatioiden asemesta Jahven ”inspiroimia” profeettoja ja muita hämäriä heppuja. Niitäkin Raamatussa riittää. Tällaisia Jahven alter egoja ovat lapsellinen persoonallisuus, tarve uhkailuun ja luomakunnan synkkä tulevaisuus kaikkeen kyrpiintyneen ja vittuuntuneen Jahve takia.

Montaa inhimillistä piirrettä voidaan tarkastella sen perusteella mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Samaa metodia voidaan soveltaa myös jumalaan. Mielenkiintoiseksi tämän lähestymistavan tekee se, että jumala ei ole kovinkaan looginen. Toisaalta jumalahan on ihmisten tekosia eikä päinvastoin. On kuitenkin syytä tarkastella, mitä Jahve itse sanoo persoonallisuudestaan, ja mitä ihmiset sanovat siitä. Johtopäätös on jo tässä vaiheessa se, että jumalan puheesta emme voi oppia mitään. Voimme vain tarkastella kuinka ihmiset ovat muovanneet jumalan persoonaa.

”Mutta Joosua sanoi kansalle: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala, hän on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä syntejänne.” (Joosua 24:19)

Kiinnitä huomiotasi siihen, että jumala tulee mustasukkaiseksi, jos ihminen – sinä tai minä tai ihan kuka tahansa – ei kiinnitä häneen tarpeeksi huomiota; varsinkin silloin kun pidämme muita jumalia parempina kuin maanista murhaaja-Jahvea. Jos syyllistyt pieneenkin lipsumiseen, niin Jahvehan saa siitä taas kerran paskahalvauksen. Suhteutettuna inhimilliseen ympäristöön huomataan Jahven käyttäytymisen muistuttavan pilalle hemmotellun kakaran käytöstä. Vanhassa Testamentissa Jahve ei oikein osoita aikuismaisia piirteitä. Lopulta tämä Uudessa Testamentissa aika hiljaisena pysyvä kosminen tyranni antaa anteeksi ihmisen hölmöilyt, vaikka Jahve on kaiken hölmöilyn masinoinut omalla mielipuolisella käytöksellään.

Uuden Testamentin luojahahmoon on ladattu ”miellyttävämpiä” attribuutteja kuin Vanhan Testamentin vastaavaan. Ehkä tästä syytä kristityt pyrkivät markkinoimaan tätä Uuden Testamentin kevyempää versiota. Samasta häijystä kusipäisestä hepusta siinä kuitenkin on kysymys. Raamatun ristiriidat leviävät vaan entistä leveämmiksi.

”Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lastenlapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista." (2. Moos. 34:7) Vanhaa Testamenttia lukiessa on huomioitava, että Jahve toistuvasti rankaisee temaattisesti lapsia esi-isiensä rikkomuksista. Jos tämä ei sinällään ole jo riittävän pahaa, niin Jahve aiheuttaa harmia ja haittaa niille, joita hän rakastaa. (Hepr. 12:6) Jahvea vastaan kertyy koko ajan lisätodisteita siitä, että hän ei todella halua pelastaa kaikki ikuiselta kiroukseltaan. Samaan tapaan mielipuolinen Jahve lähetti oman poikansa kidutettavaksi ja tapettavaksi ristillä, jotta jonkun muun synnit tulisivat hyvitetyksi. Jahve ei vaan osaa eikä uskalla kantaa henkilökohtaista vastuutaan. Jahve paikka olisi ehdottomasti hullujenhuoneen suljetulla osastolla sotarikosoikeudenkäynnin jälkeen.

Jahve myös haluaa kristittyjen kärsivän koko elämänsä. (1. Piet. 4:12-19) Miksi Jahve ei tee elämästä vähemmän piinaavaa, jotta Jahven tahdon mukainen elämä olisi edes vähän houkuttelevampaa ei-uskoville?
Jahve menee jopa niin pitkälle, että asettaa ihmiselle monetaarisen arvon. (3. Moos. 27:1-8) Tämä on taas yksi esimerkki lisää siitä, kuinka jumala ei välitä paskan vertaa luoduista. Vaikka ihminen ei ole kaikkivoipa ja kaikkitietävä, niin todella harva ihminen edes yrittää asettaa ihmisen elämälle rahallisen arvon. Ihminen ei ole juuri paskankaan arvoinen jumalalle. Näin voi päätellä siitä, kuinka kevyin perustein Jahve teurastaa ihmisiä Raamatussa.

Jobin kirja ja vasta outo kirja onkin ja oudossa paikkaa. Monet kristityt väittävät, että Jobin kirja on otettava kirjaimellisesti, eikä suinkaan vertauskuvallisesti. Tämä se vasta sekopäistä onkin. 

Jobin kirja kertoo ”parhaimmillaankin” vain primitiivisestä ajattelusta, ja siitä kuinka primitiivinen ajattelu tuottaa vielä primitiivisemmän jumalan. Tragikoomisessa kertomuksessa Jahve antaa Saatanan käyttää aika mielikuvituksellisia kidutusmenetelmiä Jobia vastaan. Jahve motiivi ilmeisesti oli se, että hän halusi osoittaa Saatanalla, että vaikeuksista huolimatta Job ei kiroa jumalaa. Mitä järkeä tässä on? Jahven pullistunut ego saa hänet katselemaan, kun hyvää miestä kidutetaan sen takia, että hänen on tällä tavoin osoitettava Saatanan voimien vähyys Jahven voimiin verrattuna.

Psalmien kirjoittajat puolestaan usein glorifioivat Jahven häijyt teot. Jahvea ylistetään siitä kuinka häneltä saadaan tieto vihollisen tappamiseksi. (18:34-42) Jahvelta tulee myös tieto siitä, kuinka murskata ihmiset, jotka nyt eivät vaan satu palvomaan häntä. (2:9) Psalmien kirjoittajat myös ihastelevat sitä, kuinka Jahve suunnittelee polttavansa kaiken (21:9-10) ja tappavansa kaikki esikoiset Egyptissä (135:8, 136:10). Psalmien kirjoittajat ylistävät Jahvea siitä, että hän panee ei-uskovat vastustajat palasiksi. (50:22) ja tekee toisuskoisten teurastuksesta spektaakkelin. (52: 2-7) Kuka ylistäisi tällaista julmuutta muuten kuin kerätäkseen taivaspisteitä pelkästä pelosta? Tämä muistuttaa Saddam Husseinia heinäkuussa 1979, kun hän alkoi lukea listaa teloitettavaksi joutuvista pettureista. Koska yleisö ei halunnut olla noiden teloitettavien joukossa, he näkyvästi ja äänekkäästi osoittivat lojaalisuuttaan Saddamille. Metodi toimi silloin ja se näytti toimineen vuosisatoja aikaisemmin. 

Luonnos taivaspaikasta löydetään vasta Uudesta Testamentista, mutta taivaspaikan lunastamisen metodit ovat nekin kiistanalaisia ja ristiriitaisia. Useimmat kristityt ilmeisesti uskovat siihen, että joku palaa ikuisessa tulessa, jos ei hyväksy Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajanaan. (Mark. 9:42-48) Jos oletamme, että tämä uskomus pitää paikkansa, niin esimerkiksi muslimit ovat menossa pää edellä helvettiin monen, monen muun ihmisryhmän kanssa. Tosin muslimien päähän on taottu aivan toisenlainen näkemys asiasta. 

Jahven ja kaikkien muiden jumalien mykkyys näiden asioiden suhteen osoittaa, että he eivät välitä paskankaan vertaa tai heitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Kun seuraa jumalan käskyjä ja vaatimuksia



Kun jumala tappaa tuhansia ihmisiä, hän ei tyydy omaan kaikkivoipasuteensa vaan pakottaa myös muut tappamaan puolestaan. Useampia kertoja Raamatussa Jahve värvää ihmisiä toteuttamaan toinen toistaan karmeampia rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Muistatteko tapauksen kultaisesta vasikasta? Juuri ennen tätä episodia Jahve oli määrännyt tappamaan kaiken vastaantulevan, mikä muistutti ihmistä. (1. Moos. 32:26-28) Taisi olla 3000 ihmistä, jotka saivat surmansa yhden mielipuolisen jumalan oikkujen takia.

Myöhemmin yhden miehen huomataan keräävän risuja sapattina. Niihin aikoihin tuon primitiivisen kansan keskuudessa sellaista pidettiin suorastaan laittomana; niinpä mies viedään Mooseksen eteen. Mooseksen mukaan mies ansaitsee kuoleman koko sekalaisen seurakunnan edessä. Niinpä mies kivitetäänkin. (4. Moos. 15:32-36) Mooses toimi kuin mielipuolinen kultti-johtaja ja sellainen hän olikin.

Ei lienee yllätys, että Jahve kehotta israelilaisia lyömään orjiaan, raiskaamaan naiset, jotka ovat joutuneet ”sotasaaliiksi”, mutta se joka keräsi risuja sapattina, ansaitsi kuolemantuomion: Suorastaan käsittämätöntä julmuutta.

Hassulta tuntuu sekin, että naiset joilla on kuukautiset, joutuvat majailemaan leirien ulkopuolella, koska Jahve ei oikein suvaitse ”likaisia” ihmisiä. (4. Moos. 5:1-3) Toisin sanoen Jahve vihaa niitä, jotka ovat sillä hetkellä heikoilla, vaikka sitten vain tilapäisesti. Jahve käskee myös karkottaa kanaanilaiset ennen kuin tuhoaa heidän omaisuutensa. (4. Moos. 33:50-52) Kuitenkin kaukaisten kaupunkien asukkaat saavat kunnian päätyä israelilaisten orjiksi tai muussa tapauksessa heidät tapetaan. Mooseksen ei tule säästää ketään, koska nämä muut ovat tottuneet palvomaan toisia jumalia. (5. Moos. 20:13-18)

Seuraavaksi Jahve jättää Sihonin, Hesbonin kuninkaan, israelilaisten käsiin. Nämä ilman muuta tappavat hänet. Sitten israelilaiset valloittavat hänen maansa tappaen niin naiset kuin lapsetkin. (5. Moos. 2:32-35) Kaikki tämä tehdään nimenomaan Jahven käskyjen mukaan.

Sama kohtalo on Ogilla; Basanin kuninkaalla. Israelilaiset tottelevat taas kerran mielipuolista murhakäskyä. (5. Moos. 3:1-4) Mooseksen on Jahven määräyksestä tapatettava suunnilleen kaikki mikä liikkuu. Jahven uskolliset seuraajat toimivat aivan kuten heidän mielipuolinen jumalansakin.

Joosua informoi israelilaisia siitä, että Jahve on päättänyt saattaa Jerikon heidän haltuunsa. He tappavat kaiken yhtä prostituoitua lukuun ottamatta kaikki ja sitten polttavat koko kaupungin. Tämän jälkeen Jahve määrää Joosuan tunkeutumaan Ain kaupunkiin. Ai sytytään palamaan tappaen 12000 henkensä edestä pakenevaa ihmistä. Ain kuningas otetaan vangiksi ja hirtetään. (Joosua 8:19-29) Jerikon ja Ain valloituksen jälkeen Jahve määrää Joosua aloittamaan aivan käsittämättömän tappamisen. Kaikki tapetaan Makkedassa, Libnahissa, Lakhishissa, Eglonissa, Hebronissa ja Debirissä. Näiden valloitusten aikana ei säästetä yhtäkään ihmishenkeä. (Joosua 10:28-40)

Kun sana Joosua kyseenalaisista saavutuksista leviää, merkittävä joukko kaupunkeja yhdistää armeijansa pyrkien voittamaan Joosuan joukot. Vaikka vastarinnan joukot näyttävät vahvoilta, Jahve lupaa Joosualle, että tämä nujertaa vastarinnan. Näin sitten tapahtuukin ja kaikki on taas tapettu. (Joosua 11:1-9) Esimerkiksi Hazorissa tapetaan aivan kaikki ja taas kerran kaupunki poltetaan. Voidaan vain spekuloida kuinka monta kuolonuhria em. episodeissa tuli; varmasti satojatuhansia.  

Joosua kuoltua, Jahve jatkaa destruktiivista sodankäyntiään, kun israelilaiset käyvät Benjaminin armeijan kimppuun. Epäortodoksisesti Jahven omia kuolee 22000. Seuraavana päivänä taistelut jatkuvat tappaen tällä kertaa 18000 yhdessä päivässä. Phineas on hieman vastahakoinen seuraavan taistelun suhteen, mutta Jahve lupaa hänelle voiton. Seuraavassa taistelussa Benjaminin armeija menettää 25100 sotilasta. (Tuom. 20) Lyhyessä ajassa ”kaikkitietävä” jumala johdatti sotilaat kahteen taisteluun, joita he eivät voi voittaa. Kaikki tämä verenvuodatus tapahtui ilmeisesti yhden ihmisen mitättömän rikkeen takia.

Vuosisatoja myöhemmin Jahve muistaa mitä amalekialaiset tekivät aikana ennen Saul valtakautta. Jahve määrää Saulin matkaamaan Amalekiaan, jossa Saulin on tuhottava jokainen elävä olento. Saul noudattaa määräystä vain osittain säästäen parhaat eläimet itselleen. Veikkaan Saulin olleen tietämätön, että Jahve kiinnostaa niinkin triviaalit seikat. Seurauksena Jahve syöksee Saulin vallasta. Tämä vain em. rikkeen takia. (1. Sam. 15) Miksi ihmeessä Jahve piti silloisia amalekialaisia vastuullisina paljon aikaisempien amalekialaisten tekemisistä?

Muutaman muun etnisen puhdistuksen Jahve hoitaa seuraavasti: Jahve antaa Jerusalemin Juudan ja Israelin käsiin. Saldo on 10000 kuollutta. (Tuom. 1:2-8) Jumala avustaa Juudaa, kun tämä tappaa Zeptahin, Gazan, Askelonin, Ekronin, ja Luzin asukkaat. (Tuom. 1:17-26) Kun Ehud julistaa Jahven jättävän moabilaiset valitun kansan käsiin, nämä tietenkin marssivat Moabiin ja tappavat 10000 miestä. (Tuom. 3: 26-27) Jeptah ja israelilaiset tappavat Sihonin asukkaat ja samassa menevät amorilaiset. (Tuom. 11:21-23) Joonatan teloittaa 20 miestä. (1 Sam. 12:14) Daavid noudattaa Jahven antamaa tappokäskyä teurastamalla muutaman filistealaisen mutta pitäen heidän karjansa. (1. Sam. 23:2-5) Jahve määrää Daavidin tappamaan lisää filistealaisia. Muutama taistelu siihen tarvitaan.   Syyrialaisia ja muita ulkomaalaisia päätyy tapettavaksi 100000.  27000 pakoon päässyttä syyrialaista kuolee myöhemmin kun seinä sortuu heidän päälleen. (1. Kun. 20:28-30) Moabialaiset joutuvat taas kerran israelilaisten käsiin. Uhrilukua ei tällä kertaa kerrota. Moabilaisten kuningas tarjoutuu tappamaan oman poikansa vihollisuuksien lopettamiseksi. 

Kun Jahve huomaa, että muutama israelilainen ei niin perusta Jahvesta, Jahve päättää avustaa Juudaa. Jahve tappaa israelilaisten kuninkaan ja avustaa sen jälkeen Juudaa tappamaan 500000 israelilaista, koska Juuda ”luotti” isiensä jumalaan. Abijah, Juudan sotapäällikkö, valloittaa Bethelin, Jeshanahin ja Ephraimin. (2. Aik. 13:15-20) Tämä sama yliluonnollinen olento pakottaa Asan, Abijahin pojan, kohtaamaan miljoonan sotilaan vahvuisen Etiopian armeijan. Asa pyytä Jahvelta apua tappamiseen, ja totta kai Jahve suostuu kun on verenvuodatuksesta kyse. Suuri joukko etiopialaisia kuolee taistelussa. Asa seuraa pakenevia joukko heidän kotimaahansa valloittaen ja tuhoten matkalla useita kaupunkeja. (2. Aik. 14:8-15)

Myöhemmin Jahve saa paskahalvauksen, koska hänen sanansaattajiaan pilkataan. Rangaistukseksi mielipuolinen Jahve lähettää kalkadealaiset tappaman Jerusalemin asukkaat. Alueen hallinta päätyy persialaisille. (2. Aik.36:15-23) 

Jahve ei pelkästään tyydy raivoamaan ihmisille. Eläinuhrit ovat tärkeää muutenkin hämärälle hahmolle. Kaikista taivaallisiksi olioiksi väitetyistä erityisesti Jahvea miellyttää palaneen lihan haju. (1. Moos. 8:20,21). Kolmannen Mooseksen kirjan luvuissa 1-9 on yksityiskohtaiset ohjeet siitä kuinka eläinuhrit tulee suorittaa.
Jokaista synnin kategoriaa varten Jahvella on tietty rituaali, joka täytyy toimittaa. Eläinten niska täytyy katkaista tietyllä tavalla, mitkä osat eläimestä tulee polttaa, mitkä sisäelimet tulee poistaa, minne roiskia veret. Kaikki tämä ja moni muu seikka osoittaa kuinka paljon Jahve nauttii spektaakkelista. 

Jos haluaa tietää kuinka julma kirja Raamattu on, niin 3. Mooseksen kirjan yhdeksän ensimmäistä lukua on erinomainen lähtökohta. Monet muut Raamatun kohdat ovat myös julmia, mutta samaan aikaan naurettavia. Erityisesti 4. Mooseksen kirjan luvussa 18 ja jakeessa 19 vaaditaan, että eläinuhrien on jatkuttava ikuisesti.
Eivätkö kristityt enää nauti Jahven väkivallasta vai eivätkö he enää lue Raamattua lainkaan? Jahve on itse syyllinen miljooniin murhiin. Tämä jumala on vain ja ainoastaan häijy massamurhaaja. Asia on hyvin yksinkertainen.