Uskontoon
pohjautuva ajattelu johtaa uskontoon pohjautuviin tekoihin. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että mitä vastenmielisempi on Raamatun (tai Koraanin) väite,
niin sitä vastenmielisempi – toisinaan kuvottavampi – on väitteestä johdettu
teko. Tällä taas on negatiivisia vaikutuksia sekä yksilölliseen että
kollektiiviseen ajatteluun ja käytökseen. Uskonto onnistuu pilaamaan hyvät ajatukset
ja kannatettavat teot.
Pitämällä
Jeesuksen opetuksia sitovina joudutaan hyväksymään Jeesuksen vihamielisyys
ihmisiä kohtaan. Tällöin ollaan jo poikkeuksellisen epähumaanisuuden alueella.
Jeesus kehottaa
rakastamaan vihollista (kuin itseään), mutta tämä iljettävä määräys. Silloin
joudutaan hyväksymään esim. pedofiliaan syyllistyneet uskovat, jotka uskonsa
varjolla saavat kuvottavat tekonsa anteeksi. He ovat minun vihollisiani, enkä
anna heille anteeksi; kaikkein vähiten rakastan heitä.
Vihollisen rakastaminen
on mielipuolista. Jos joku on tappanut lapseni, niin en voi – eikä minun tule –
rakastaa tällaisen teon tehnyttä ihmistä. Epäonnistuneita ja onnettomuuden
kohteeksi joutuneita voin hyvinkin rakastaa, tuntemaan myös empatiaa.
Myös toisen
posken kääntäminen on pateettinen ohje. Tässäkään asiassa ei ole selvyyttä,
mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tämän kristittyjen niin usein hellimän ajatuksen.
Tällainen käytös on oire apatiasta, jossa kaikki inhimilliset reaktiot
tukahdutetaan. Tämän sortin pasifismi on tappavaa!
Bertrand Russell
sanoi kristittyjen moraalista seuraavaa: ”Jeesus Kristuksen moraalisessa
opetuksessa oli yksi vakava puute: Hän uskoi helvettiin. Ei ole mitenkään
mahdollista, että inhimillinen ihminen kestäisi ikuista kidutusta. Sellaisena
kuin Jeesus esitetään Raamatussa, on selvää, että hänen keskeinen
moraalittomuutensa ilmenee helvetin konseptissa. Se on kostonhimoisen miehen
puhetta niille, jotka eivät uskoneet häntä. Tämä sama asenne on seurannut
saarnaajia nykypäivään asti.”
Jeesuksen luonne
oli epävakaa ja hän kärsi impulssikontrollin puutteesta. Jeesus rikkoi Jahve
asettamia säädöksiä; so. olion, jota hän väitti isäkseen pystymättä todentamaan
väitettään. Tällaisen henkilön rangaistus olisi kuulunut olla kivittäminen
kuoliaaksi.
Tarkasteltaessa
parintuhannen vuoden takaista poliittista historiaa, voidaan havaita, että
Jeesus pyrki tarkoituksellisesti ärsyttämään Herodesta.
Jeesus kaipasi
kovasti ”kovan kundin” imagoa. Tämä teki hänen agendastaan skitsofreenisen.
Lopulta kaikki Jeesuksen opetukset ovat moraalittomia. Kaikki mitä hän opetti,
oli mädäntynyttä. Jeesuksen sanomiset –
sellaisena kuin ne on kirjattu Uuteen Testamenttiin – ovat paljon vanhempaa
lainaa juutalaisesta (ja muusta) viisauskirjallisuudesta. Tämä herättää epäilyn
siitä, että Jeesus ei todella sanonut mitään siitä, mitä hänen väitetään
sanoneen.
Jeesuksen opetukset ovat destruktiivisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti