Ockhamin partaveitsi katkoo enkeliltä siivet

Ockhamin partaveitsi on periaate, jonka mukaan ilmiötä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. [1] Partaveistä voidaan kutsua myös säästäväisyyden periaatteeksi, koska partaveitsi leikkaa teoriasta tai ontologiasta pois ylimääräiset oletukset. Yksinkertaisuus on usein ilmiön paras selitys, eivätkä lisäoletukset tee muuta kuin mutkistavat selitystä. On kuitenkin huomattava, että kahdesta kilpailevasta teoriasta molemmat saattavat olla vääriä.

Ockhamin partaveistä voidaan perustella: 1) esteettisesti tai käytännöllisesti, 2) empiirisesti, 3) falsifioituvuusperusteen mukaan, 4) informatiivisuusperusteen mukaan, 5) loogisuusperusteen mukaan, ja 6) todennäköisyysteoreettisten perusteiden mukaan. [2]

Näistä seuraa, että tieteellisessä menetelmässä valitaan kahdesta teoriasta teoria, joka käyttää vähemmän oletuksia silloin kun nämä kaksi teoriaa selittävät saman havaintoaineiston yhtä hyvin.

Ockhamin partaveitsestä seuraa myös positiivisen väitteen esittäjän todistustaakka. [3] Lukuisat ihmiset ovat väittäneet nähneensä enkeleitä, jotkut myös väittävät puhuneensa enkelien kanssa. Kuitenkaan koskaan, kukaan ei ole pystynyt todistamaan enkelien olemassaoloa. Ockhamin partaveitsi toimii. Partaveitsi liittyy eliminatiiviseen materialismiin siten, että vaikka joidenkin henkilöiden ”arkipsykologia” väittää enkeleitä todellisiksi, niin ne tulee leikata pois ei-materiaalisina entiteetteinä. [4]

Teologit ovat pohtineet sellaisiakin kysymyksiä kuin enkelien siipien kärkiväli ja montako enkeliä mahtuu istumaan (vai oliko se tanssimaan?) nuppineulan päähän. Kaikilta tällaisilta enkeliolioilta Ockhamin partaveitsi katkaisee siivet: vähiten oletuksia käyttävä selitys havainto-aineistoon perustuen on se, että enkeleitä ei ole. Ockhamin partaveitsi tekee taas tuhojaan enkelien keskuudessa.

Enkeleistä voidaan puhua esimerkiksi seuraavasti: Millaista on kuulla enkelin puhuvan? Millaista on olla enkeli? (Tällaistakin ovat teologit oikeasti pohtineet.) Kyseessä ovat kvaliat. [5] Kvaliat ovat kuitenkin subjektiivisia ja ne voidaan käsittää mielen itsensä tuottamiksi; so. voin kuvitella ja enkelin ja sille erilaisia laadullisia attribuutteja, vaikka en usko enkeleihin todistusaineiston puuttuessa. No, enkeleiden sanotaan karttavan laboratorio-olosuhteita, mutta tämä on vain helppo tapa sysätä enkelien ontologinen todistettavuus syrjään.

Taannoisessa blogipostauksessani käsittelin enkelin ilmoitusta Marialle ja Joosefille sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumin mukaan. Kenelle enkeli oikeastaan kertoi ensimmäisenä Marian raskaudesta? Hämmentävää, että jumalan pojaksi syntyvän Jeesuksen lähtökohdat ovat näin ristiriitaiset.  Ockhamin partaveitsi toimii tässäkin tilanteessa: leikataan pois oletus neitseellisestä sikiämisestä, koska sellaista ei ihmiskunnan historiassa ole tapahtunut, eikä mikään havaintoaineisto viittaa, että sellaista tulisi tapahtumaankaan.

Maria oli vain harrastanut seksiä jonkun kanssa, mutta tarina ei kerro kenen kanssa. Neitseellinen sikiäminen oli tuon aikaisessa kertomusperinteessä muutenkin aika yleistä. [6]

Kristillisessä kertomusperinteessä enkeleiden sanotaan majailevan taivaassa, mutta enkelit aika ajoin vierailevat maassa toimittaen milloin mitäkin tehtävää. On epäselvää, kuinka ei-materiaalinen olento pystyy kausaalilakien puitteissa vaikuttamana fysikaaliseen maailmaan. Enkeleillä väitetään olevan mystisiä voimia, mutta näiden voimien toimintamekanismi on sekin epäselvä. Partaveistä käyttämällä päädytään siihen johtopäätökseen, että enkeleillä ei ole havaittavaa vaikutusta jo pelkästään siitä syystä, että enkelien olemassaolo on tarpeeton lisäoletus.

Samaan tapaan kuin itse pääjehu Jahve, enkelit asettuvat jonkin puolelle ja jotakin toista vastaan esimerkiksi taistelutilanteessa. Kuitenkaan sotahistoria ei tunne ainuttakaan tapausta, jossa enkelillä tai enkeleillä olisi ollut vaikutusta taistelun lopputulokseen.

Ehkä tunnetuin enkeli on langennut enkeli, Lucifer, valontuoja. Kristittyjen keskuudessa jo pelkästään tuon nimen lausuminen aiheuttaa jos ei nyt kauhua, niin ainakin pelkoa. Hämmästyttävää, että kaikesta enkelien vastaisesta todistusaineistosta juuri Luciferilla oletetaan olevan aivan erityiset voimat.

Tämänkin enkelin aika monet väittävät tavanneensa henkilökohtaisesti. Usko Luciferiin kuuluu kyllä enemmän psykiatrian alaan kuin vakavasti otettavan arkikokemuksen piiriin.

Pystyn tuottamaan Luciferin kognitiivisena kategoriana samaan tapaan kuin minkä tahansa jumalan, mutta sellaiseen uskominen todellisena reaalimaailman vaikuttajana on melko harhaista. Tällöin ko. ihmisen läheisten tulisi huolestua ja ohjata tuo harhainen ihminen oikean lääketieteen pariin. Ockhamin partaveitsi toimii taas mainiosti: henkien manaaminen on turhaa ja tarpeetonta, koska silloin joudutaan tekemään lisäoletus henkien olemassaolosta.

Nykyisin enkeleitä taidetaan tavata vain herätyskristillisten piirissä. Arkikokemus on ihmisten parantuneen koulutustason myötä siirtänyt enkelit marginaaliin. Vain tietyn presupposition omaavien parissa enkelit nähdään vaikuttavina reaalisina olioina.

Enkelien todellisena pitäminen ei pelkästään naivia vaan jopa noloa.

VERRKOLÄHTEET

[1] [2] Ockhamin partaveitsi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

[3] Todistuksen taakkaa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistuksen_taakka

[4] Eliminativismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eliminativismi

[5] Kvalia

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvalia

[6] Miraculous births

http://en.wikipedia.org/wiki/Miraculous_births