Ensimmäinen sekunti

Jos nuoren maan kreationisteille (YEC) voi suositella yhtä kosmologiaa käsittelevää kirjaa, niin sen täytyy olla Kari Enqvistin Ensimmäinen sekunti (2014).

Kirjassa Enqvist käy läpi maailmankaikkeuden alun ensimmäisen sekunnin tapahtumia kertoen mitä tieteellinen tutkimus on tähän mennessä saanut selville tapahtumien kulusta, mitä oletetaan tapahtuneen ja millä asioilla voidaan spekuloida. YEC:n kannattajien näkökulmasta on katastrofaalista, että mitään luojajumalaa ei tarvita. Kuten Laplace sanoi jumalasta Napoleonille: ”Se on hypoteesi, jota en tarvinnut.” Joidenkin vakaumuksellisten uskovien kannalta saattaa olla lohduttavaa, että Enqvist siteeraa toisinaan Raamattua. Hän ei kuitenkaan ota kantaa lauseiden totuuteen.

Enqvist esittää kosmologiset faktat: kosminen inflaatio on fakta. Tästä ei seuraa mikään normatiivinen lause; so. kosmologisesta inflaatiosta ei voida johtaa arvoja koskevaa väitettä. On yhtä mieletöntä sanoa: a) maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin aikana tapahtui kosminen inflaatio, joten meidän tulisi tehdä hyvää, tai b) maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin aikana tapahtui kosminen inflaatio, joten meidän tulisi tehdä pahaa. Siitä miten asiat ovat – tai miten ne ovat olleet – ei voida päätellä miten niiden tulisi olla. Humen giljotiini toimii erinomaisesti kosmologisissa kysymyksissä.

Kreationismin kannalta on ongelmallista se, että kreationismi ei pysty vastaamaan kysymykseen: Miten ei-materiaalinen olento loi materian? Kreationistien kulunut argumentti siitä, että ei-mistään ei voi syntyä jotain, on luomisen kannalta surkuhupaisa, eikä Enqvist vaivaudu edes ottamaan kantaa näin typerään argumenttiin.

Kysynkin teisteiltä: Kuinka tapahtui jonkin luominen ei-mistään. Tässä yhteydessä tarkoitan absoluutista tyhjiötä, jossa ei ollut edes energiaa tai vähäisintäkään kvanttiheilahtelua? Miten kaikkialla oleva luojajumala loi itsensä sisältä ei-materiasta materiaa. Vietynä loogiseen johtopäätökseen tämä päättely johtaa panteismiin, eikä persoonalliseen jumalaan.

Jotta voitaisiin puhua luomisen objekteista, jumalan on oltava näiden objektien ulkopuolella. Muussa tapauksessa tämä luojajumala olisi luonut itse itsensä.

Argumentti siitä, että jumalalle on kaikki mahdollista, johtaa loogiseen umpikujaan siinä, että myös negaatiot tulevat jumalalle mahdollisiksi. Tässä tapauksessa emme koskaan voisi puhua varmuudella hyvästä jumalasta, jos on mahdollista, että jumala onkin paha. Ei voi olla olemassa edes kriteereitä, joilla jumalan hyvyyttä/pahuutta voitaisiin arvioida.

Kovan linjan teistit väittävät, että universumin mittasuhteet olisivat jollakin tavalla todiste luojajumalasta. Väitteen esittäjälle mittasuhteet ovat ongelma, ei esimerkiksi Enqvistin kaltaiselle kosmologille. Ei minunkaan ole vaikea käsittää maailmankaikkeuden kokoa. En myöskään ahdistu maailmankaikkeuden koosta kuten jotkut kreationistit.

Juuri maailmankaikkeuden koko tekee esim. kosmologiasta mielenkiintoisen. Voin hämmästellä universumia ilman oletusta luojajumalasta. Ockhamin partaveitsi on tehokas ase luomista vastaan: Ei pidä olettaa enemmän kuin on tarpeen. Oletus jumalasta vie kosmologian sellaisille raiteille, että joudutaan aina olettamaan jotain, jotta luominen, sellaisena kuin se Raamatussa esitetään, olisi millään tavoin mahdollinen.

Enqvistin kertoma universumin ensimmäisen sekunnin historia on mielenkiintoinen. Kvarkit, skavrikit, materia ja antimateria ovat jokaiselle hieman fysiikkaan perehtyneelle tuttuja. Enqvist esittää alkeishiukkasten ja luonnonlakien toiminnan ilman matemaattista mallintamista. Näinkin asia voidaan toki esittää, vaikka on myös mielenkiintoista seurata miten mallintaminen suoritetaan formaalilla matematiikan kielellä.

Noudetaanpa ensimmäisen sekunnin historiassa millaista tieteellistä esitystapaa tahansa, niin jumala joutuu aina nurkkaan ajetuksi. Teistit ovat kehittäneet jos jonkinlaista luomista tukevaa argumenttia, mutta jokainen niistä on ollut jo perustaltaan kestämätön: epätosista premisseistä voi johtaa vain epätosia johtopäätöksiä.

Vaikka jumalan olemassaolon puolesta voitaisiin tehdä edes auttavasti pitävä väite, niin sellaista ei saada aikaiseksi luomisesta. Kosminen evoluutio on fakta; tosiasiallisuus on niin vakaalla pohjalla, että kosmisen evoluution kiistäminen vaatii melkoista älyllistä epärehellisyyttä.

Kaikkea ei toki tiedetä. Tämän Enqvist mielellään myöntää. Kosmologia on kuitenkin antanut niin paljon vastauksia ennen metafysiikkaan kuuluneisiin kysymyksiin, että todennäköisyys millekään ”God-did-it”-argumentille alkaa olla nollan luokkaa.

Kaikkeen ei ehkä koskaan saada vastauksia. Tämä vaikuttaa täysin mahdolliselta kosmologiselta skenaariolta. Aukkoja on turha täyttää jollakin mielikuvituksellisella taivasukolla. Voimme sanoa: ”Emme tiedä, mutta tutkimme asiaa!”