keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Pääministeri Sipilän lestadiolaismafia



Viime päivinä pääministeri Juha Sipilän ympärillä on poreillut milloin Terrafamen, milloin YLEn tiimoilta.

Viime viikolla Talvivaara kaivosrypäs, nykyiseltään nimeltään Terrafame, sai lisärahoitusta valtiolta. Samassa yhteydessä paljastui sellainen seikka, että Terrafame tilasi laitteita yritykseltä, jossa pääministerin sukulaiset ovat osakkaina. Pääministerin jääviyskysymystä selvitetään parhaillaan.

Kun pääministeri joutui kiipeliin, hänen väitetään painostaneen Yleä, jotta se ei uutisoisi jupakasta. Ylen Atte Jääskeläinen kielsi asioiden olleen noin.

Toistaiseksi tilanne on avoin.

Kun Juha Sipilä nyt sattuu olemaan uskonnolliselta vakaumukseltaan lestadiolaistaustainen, niin nyt käynnissä oleva jupakka on vain vahvistava esimerkki siitä, kuinka uskonnollinen vakaumus altistaa kaikenlaisille konnuuksille. Lestadiolaisalueella toimii selvä lestadiolaismafia. Tämä mafia on valitettavasti ulottanut lonkeronsa valtakunnan politiikkaan asti.

Änkyrät ovat aina änkyröitä. Lisäksi sellainen seikka, että kun uskoo luomiskertomukseen, Nooan tulvatarinaan, neitseelliseen syntymiseen, kuolleista herättelemisiin, puhuviin käärmeisiin ja puhuviin aaseihin, niin nuo uskomukset diskvalifioivat kenet tahansa mistä tahansa tehtävästä. Pääministeri on tästä oiva esimerkki.

Suomessakin uskonnollinen vakaumus aiheuttaa korruptiota. Uskonnollisen vakaumuksen omaavat ovat täysin pätemättömiä hoitamaan mitään tehtävää.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kristillisdemokraatit jatkavat taistelua ihmisyyttä vastaan



Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Sari Essayah, jatkaa nillittämistä kristinuskon hegemonian murentumisesta puolueensa verkkojulkaisussa KD-lehdessä otsikolla: Elämme lähihistorian suurimmassa arvomurroksen aikaa.

Melkoinen lähihistoriassa tapahtunut murros oli kyllä Neuvostoliiton hajoaminen, mutta oletetaan nyt Sarin mieliksi, että hänen väitteensä on totta. Sari vaikeroi siitä, että eduskuntaan tulee eettisiä periaatteita koskevia esityksiä entistä useammin. Kenellekään tuskin tulee suurena yllätyksenä, että Sari nillittää erityisesti tasa-arvoisesta avioliittolaista.

On jo korkea aika, että lait heijastavat nykyaikaa, eikä muinaisten aavikkobarbaarien barbaarisia käsityksiä. Siinä samalla sitten murenee näiden ”tosikristittyjen” erityisasema. On se joillekin kovaa, kun he eivät enää pääse sortamaan ja syrjimään muita selvästi epätosista premisseistä johdetuilla kuvitteellisilla kategorisilla imperatiiveilla.

Kristinusko testattiin yhteiskuntapoliittisena ohjelmana ja se havaittiin selvästi haitalliseksi. Kristinusko joutaakin siis jo mennä.

Tästä ei ole montaakaan päivää, kun Essayah nillitti samassa puolueensa äänenkannattajassa vireillä olevasta kansalaisaloitteesta koskien eutanasian laillistamista myös Suomessa.

Aina kun uskovat esittävät jotain – ihan mitä tahansa – niin se on aina haitallista, ihmisyyden kannalta tuomittavaa. Aina on jäänyt meidän sekulaarien humanistien tehtäväksi korjata uskontojen aiheuttamat haitat.

Uskonnot kuuluvat – tai niiden tulisi kuulua – marginaali-ilmiöihin, joilla ei ole mitään relevanssia lainsäädännössä. Sari Essayah ja Kristillisdemokraatit haluavat tehdä mahdollisimman monen elämästä mahdollisimman ikävää.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Juutalaistyölle takapakkia - hyvä niin



Helluntailaisten puulaakia Fidaa ja lähetysyhdistys Kylväjää nyppii Saksan Evankelisen Kirkon virallinen linjaus, jonka mukaan juutalaisia ei pidä käännyttää kristinuskoon.

Aika fiksu kannanotto saksalaisilta. Ehkä heille on vihdoinkin selvinnyt, että lähetystyö on humpuukia.

Kuitenkin nämä suomalaiset puulaakit kiemurtelevat asian kanssa. Raamatunlauseilla päähän lyöminen ei legitimoi heidän toimintaansa: lähetystyö on ja pysyy epäeettisenä paskanjauhantana olipa kohteena kuka hyvänsä.

Aina hymyilyttää kun joku puhuu jostain jumalan tai Jumalan omaisuuskansasta. Ovat nuo Messias-myytit sitkeitä. Pelastuksen tarpeen markkinoiminen reaalimaailman ilmiönä on vain helkkarin epärehellistä ja harhaanjohtavaa markkinointia. Sitten vielä jotkut lahjoittavat tolkuttoman suuren määrän rahaa näille käärmeöljykauppiaille.

Pyramidi-huijaukset ovat kriminalisoitu ja olisi jo aika soveltaa rikoslakia kaikkiin näihin uskonnollisiinkin huijauksiin.






 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Populismi ja uskonnollinen hurmos



Epätieteellisen epäedustavan otoksen mukaan arvioin joidenkin mv-lehden toimituspolitiikkaa kannattavien olevan kristittyjä fundamentalisteja.

He eivät välttämättä allekirjoita kaikkia mv-lehden näkemyksiä, mutta maahanmuuttovastaisuus on se yhdistävä tekijä. Islamofobinen suhtautuminen maahanmuuttajiin oikeuttaa minkä tahansa mv-lehden ja fundamentalistien asenteellisen toiminnan.

Noiden piirien kannalta vain on katastrofaalista, että kaikki uskonnot ovat jo perusteiltaan humpuukia, joten hyvässä seurassa ovat ne jotka pitävät mv-lehden uutisointia reaalimaailman kuvauksina. Tuolle sekalaiselle seurakunnalle on jo lähtökohtaisesti tyypillistä selvästi epätosien asioiden pitäminen tosina: samanlaista humpuukia ovat niin Raamattu kuin mv-lehti.

Mediakentän pellehermanni, Ilja Janitskin, toimii kuin b-luokan evankelista tavoitteenaan mahdollisimman suuren joukon kusettaminen: ensin menevät rahat ja lopulta järki. Taitaa olla sekä mv-lehden tukijoille että fundamentalisteille kova paikka myöntää, että he tulivat kusetetuksi oikein kunnolla.

Populismi ja uskonnollinen hurmos ovat paralleeleja ilmiöitä. Siinä faktoilla ei ole paljon painoa. Metodit ovat samat kuten tavoitteetkin – mahdollisimman kurja elämä mahdollisimman monelle.

torstai 24. marraskuuta 2016

Paavo Järvinen: Penis poikki homoilta!



Evankelistaksi tituleerattu Paavo Järvinen sanoo, että homojen olisi leikattava peniksensä irti, jos tuntevat seksuaalisia haluja. Järvinen ei kuitenkaan ehdota, että heteromiesten olisi leikattava peniksensä irti, jos tuntevat haluja avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Kuinka harhainen ihminen voikaan olla? Järvinen on sieltä sekopäisimmästä päästä skaalaa.

Järvisen tarinointi peniksistä alkaa kohdasta 6:15. Hassu höpöttäjä tuo Paavo Järvinen.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Seurakuntalainen vetoaa vanhempiin jotta nämä tuottaisivat lisää uskonnon uhreja



Kristillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen jatkaa valitsemallaan linjalla 22.11.2016 julkaistulla jutulla, joka oli otsikoitu: Lapsella on oikeus uskoa.

Seurakuntalainen on valinnut linjakseen lasten ja nuorten värväämisen. Kun lapsiin itseensä kohdistuva evankeliointi ei ole ilmeisesti tuottanut tulosta, niin nyt vedotaan vanhempiin, jotta nämä ehdollistaisivat lapsensa tiettyjen uskonnollisten dogmien kannattajiksi.

Värvääminen on vain muodoltaan vähän pehmeämpää kuin islamistien vastaava. Tavoite molemmilla kuppikunnilla on sama: Uusien mahdollisimman jyrkkien jäsenten värvääminen.

Seurakuntalainen: Vielä kolme vuosikymmentä sitten, tämän päivän äitien ja isien lapsuudessa, ei ollut ollenkaan tavatonta, että jokainen koulupäivä alkoi aamuhartaudella tai yhteisellä virren veisuulla. Nyt tilanne on toinen. Missä lapsi kuulee Jumalasta?

Tuo kolmekymmentä vuotta on ihan hihasta ja hatusta vedetty; viisikymmentä vuotta saattaisi olla oikeampi. Sitä paitsi nuo aamuhartaudet olivat yksi syy, miksi kristinusko menetti muutamassa vuosikymmenessä hegemonia-asemansa. Lapsikin ymmärtää, että Raamatusta revityt jutut ovat humpuukia.

Sitä paitsi kyllä lapsikin kuulee juttuja tuosta fundisten mielikuvitusystävästä, Jumalasta. Sellaisten juttujen uskottavuus vain lähentelee nollaa. Vanhemmat eivät enää halua valehdella lapsilleen jostain maagisesta taivashepusta ja hyvä niin.


Seurakuntalainen yrittää piilottaa faktan muun tekstin joukkoon: Jos lapsi ei kasva uskonnon piirissä, hän oppii uskonnottomuuden. Asia ei ole kyllä aivan noin: Lapsi oppii välinpitämättömyyden uskontoja kohtaan. Sekin on terveempi suhtautuminen kuin uskominen joihinkin täysin todentamattomiin olioihin.

Seurakuntalaisen juttu on enimmäkseen olkiukkojen piiskaamista. Sillä yritetään taas kerran puolustaa lapsiin kohdistuvaa epäeettistä värväystoimintaa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Tuomiosunnuntain teurastusteologinen traditio



Viime sunnuntaina vietettiin kristillisen kirkkovuoden päättävää Tuomiosunnuntaita. Minusta on hulvattoman hauskaa seurata kun ”tosiuskovat” vääntävät kättä kuvitelluista tuomioista. Siinä jää Danten helvettikuvauksetkin toiseksi.

Suomen ev.lut. kirkon verkkosivuilla viimeiset tuomiot jakavat ihmiset kahtia siten, että toiset päätyvät taivaaseen ja toiset kadotukseen, mikä taas tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta.

Tällainen jaottelu ei tietenkään fanaatikoille riitä. Helvetin on oltava konkreettinen paikka, jotta he voivat tuntea itsensä jonkin käsittämättömän mekanismin mukaan paremmiksi, oikein taivaskelpoisiksi.

Änkyröille Jeesus onkin sadistinen pyöveli, joka ennen muuta on rankaisija, vapahtajasta ei niinkään väliä. Tämä asennoituminen antaa änkyröille oikeuden puuttua milloin kenenkin elämään: Teurastus tulee, jos et tee juuri niin kuin minä sanon!

Teurastusteologinen evankeliointi on niin mennyttä maailmaa. Ihmiset tietävät, että mitään tuomiopäivää ei tule. Aavikkobarbaarien uskomusjärjestelmät ovat silkkaa primitiivistä barbariaa. Niitä tulee sanoa paskapuheeksi, sillä sitähän ne ovat.

Mahtaa teurastusteologeja harmittaa, kun se Jeesus ei tulekaan?

Kymmenen käskyä ja Sharia-laki sama juttu melkein samoilla sanoilla



Kymmenellä käskyllä ja Sharia-lailla ei ole käytännössä mitään eroa, koska molemmat perustuvat mielikuvitusystävän kuviteltuun tahtoon.

Kumpaakin on jo kokeiltu lainsäädännön perusteena ja kumpikin on havaittu haitalliseksi. Juuri tästä syystä useimmat länsimaiset valtiot ovat sekularisoituneet. Muslimimaat tulevat vuosikymmeniä, ehkä jopa vuosisatoja, perässä. Maallistuminen tapahtuu varmasti, eikä kehitykselle näy loppua. Ennen pitkää kaikki nykyuskonnot häviävät maailmasta, mutta valitettavasti minä en ole enää sitä näkemässä. Ihmiskunta saattaa tosin keksiä aivan uusia idioottimaisia uskon kohteita. Typeryys onkin ihmiskunnan ominaisuus.

Keskustelupalstoilla käy jatkuvaa jupinaa kristinuskon ja islamin eroista. Kun näiltä ”tosikristityiltä” kysyy, miten kristillisen teokraattinen valtiomuoto eroaa islamilaisesta vastaavasta, vastaukset ovat täyttä diipadaapaa vailla reaalimaailman relevanssia. Kun samat kysymyksen esittää ”tosimuslimeille”, niin vastauksissa ei ole eroa. Taivashepun nimi on vain ero.

Kummankin uskonnon kategoristen imperatiivien ainoa tarkoitus on vain alistaa, nöyryyttää, sortaa ja syrjiä toisia. Mitään rakentavaa kumpikaan Lähi-idän paimentolaisten uskomusjärjestelmä ei ole saanut aikaan, ei sitten koskaan.

Meidän sekulaarien humanistien tehtäväksi jää osoittaa kymmenen käskyn ja Sharia-lain haitallisuus. Hyvin olemmekin onnistuneet, mutta paljon on vielä tekemistä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kotimaa24:n avioliittoeutanasia - sentimentaalista roskaa ja kategoriavirheitä



Kotimaa24:n blogisteista Manu Ryösö lanseerasi minulle uuden käsitteen, avioliittoeutanasian, kirjoituksessaan, jonka otsikko oli: Onko Suomessa jo käytössä avioliittoeutanasia?

Kirjoituksensa parin ensimmäisen kappaleen verran Ryösö selittelee, miksi hän ei hyväksy eutanasiaa. Sitten Ryösö tekee kaukaa haetun rinnastuksen eutanasian ja avioeron välillä.

Tällaiset kategoriavirheet ja virheelliset rinnastukset ovat valitettavan tyypillisiä fundamentalisteille. Tuloksena on vain sentimentaalista roskaa, joka vielä lisäksi on faktoista vapaata jutustelua.

Jos tuota Ryösön tekstiä oikein yrittää tavata, niin (ehkä?) hän haluaa väittää jotain sen suuntaista kuin: uusi papin siunaama avioliitto on eutanasia vanhalle avioliitolle, josta henkilö x päässyt irti, mutta jokin todentamaton mekanismi silti pitää tuota entistä avioliittoa pätevänä

Ehkä Ryösö on näitä heppuja, joiden mielestä avioero ei ole missään olosuhteissa sallittu ja hyväksytty. Paitsi tietenkin aviorikoksen yhteydessä, mutta Suomen rikoslaki ei tunne aviorikosta, joten Ryösö puhuu puppua. Ryösö onkin paavillisempi kuin paavi.

Yritin poimia Ryösön kirjoituksesta oleellisen. Se saattaa olla tämä: Kun avioliitto tuntuu vain loputtomalta kärsimykseltä, se päätetään tappaa avioeron kautta. Tämänkin jälkeen suhde saattaa toki vielä elää kuin henkitoreissaan esim. sukulaisten esirukousten ja yhteisistä lapsista huolehtimisen kautta. - Lopullisesti kuolleeksi avioliiton tekee usein kuitenkin papin aamen, kun jompi kumpi osapuoli avioituu uudelleen!

Tuota voi pitää melko harhaisena ja realiteetteja pakenevana käsityksenä. Ryösö saa hengenheimolaistensa kanssa uskoa hölmöihin juttuihin, mutta kun noin hölmöjä juttuja alkaa propagoida julkisuudessa, niin sellaiset tulee osoittaa siksi mitä ne juuri ovat – paskapuheeksi!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kristinusko on silkkaa rasismia



Paskapuhemittari hyppäsi taas ihan tappiin, kun verkkojulkaisu Seurakuntalainen otsikoi juttunsa 19.11.2016: Kristinusko ja rasismi ovat mahdoton yhdistelmä.

Seurakuntalainen referoi Nuotta.com:n juttua, jossa ”asiantuntijana” oli käytetty Kristillisdemokraattien poliittista sihteeriä Sonja Falkia. Falk on ennenkin puhunut läpiä päähänsä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.

Falkin kaikin puolin typerin selitys rasismille on perisynti. Koska perisynti ei ole reaalimaailman ilmiö, se ei voi olla selitys yhdellekään reaalimaailman ilmiölle, esimerkiksi rasismille.

Kristinusko perustuu toiseuden ajatukseen. Kaikki ei-uskovat ovat noita toisia, vähempiarvoisia. Nuo toiset ovat aina potentiaalisia hyväksikäytön kohteita. Sitä tosin kutsutaan evankelioimiseksi.

Kristinuskon rasismia kumpuaa vanhatestamentillisesta juutalaisesta rasismista. Raamattu onkin rasismin opaskirja. Tältä pohjalta ei ole lainkaan yllättävää, että Ku Klux Klan on rasistinen kristillinen järjestö. Ja aivan samaa voi sanoa Sonja Falkin edustamasta puolueesta. Sitä kutsutaan nykyään maahanmuuttokriittisyydeksi, joka ei kuitenkaan ole kriittisyyttä vaan silkkaa rasismia toiseuden ajatuksen pohjalta.

Kristinusko on silkkaa rasismia ja jokainen Falkin kaltainen uskovainen on jo uskonsa prinsiippien nojalla rasisti, vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa jotain muuta.

torstai 17. marraskuuta 2016

Suomen helluntailaiset rasistisen Trumpin kannattajiksi



Niinhän nuo näyttävät tehneen, jos Ristin Voiton uutisoinnista voi jotain päätellä. Tänään 17.11.2016 kyseinen julkaisu otsikoi: Ristiriitainen Trump sai evankelisten kristittyjen sydämet puolelleen. Mahtaa Suomen helluntailaisia harmittaa kun heillä ei ollut äänioikeutta USA:n presidentinvaaleissa? Siitä huolimatta he näyttävät saaneen haluamansa.

Nyt on ainakin viimeistään selvää, ketkä Suomessa ovat rasisteja, naisvihamielisiä, köyhiä kyykittäviä arrogantteja paskiaisia. Kaikessa tuossa juuri helluntailaisilla on pitkät perinteen. Aivan erityisesti se sopii Aito Avioliitto ry:n entiseen puheenjohtajaan ja homoeroottiseen veijariin, Jukka-Pekka Rahkoseen. Kansanedustajat Teuvo Hakkarainen ja Mika Niikko täydentävät kolmikon. Tai oikeastaan hypoteesini sopii kaikkiin Suomen helluntailaisiin. Lahkolla on aina lahkon tavat.

Ristin Voiton käyttää ”asiantuntijanaan” perinteistä änkyrää, Risto Huvilaa. Huvila sanoi: Kristillisiä ääniä tukahduttava trendi, joka Yhdysvalloissa on vaikuttanut, katkeaa nyt ainakin neljäksi vuodeksi. Seurakunta on saanut ”jatkoajan”, joka olisi hyvä käyttää viisaasti.

Paitsi että kristinusko on Amerikassakin katoavaa kansanperinnettä. Erityisesti nuoret ovat hylänneet haitallisien uskon oikein joukolla. Sitä trendiä ei edes Trumpin valinta pysäytä.

Ja tuskin on yllättävää, että tähänkin on saatu yhdistettyä homot. Veli-Matti Kärkkäinen sanoo Ristin Voiton jutussa: Kukaan ei pysty tässä vaiheessa sanomaan, missä määrin Trump voi vaikuttaa homoliittojen oikeutukseen. Kun lukee Kärkkäisen lausuntoa eteenpäin, niin homot kiristävät helluntailaisten otsasuonet äärimmilleen. Mahtaa olla pipo kireällä kun homot yötä päivää painavat noin mieltä?

Lopulta seuraa tolkuttoman pitkiä sitaatteja erilaisilta amerikkalaisilta vaikuttajatahoilta. Eipä taida löytyä Suomen helluntailaisista kykyä itsenäiseen ajatteluun, kun kaikki pitää kopioida Yhdysvalloista.

Tuon Ristin Voiton jutun perusteella on selvää, ketä minä vastustan ihan näin suomalaisella paikallistasolla.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Östmanin, Tanuksen ja Essayahin mielikuvitusystävä pahoitti taas mielensä



Kansalaisaloite eutanasian puolesta on ollut avoinna allekirjoituksille reilun viikon ja jo nyt Kristillisdemokraattien Peter Östmanin, Sari Tanuksen ja Sari Essayahin mielikuvitusystävä, kosminen taivasheppu, on pahoittanut mielensä.

Asiat kertoi ensimmäisenä Peter Östman KD-lehdessä 11.11.2016. Peter Östman kysyi: Voimmeko itse päättää milloin kuolemme?

Östmanille voi vastata lyhyesti: Kyllä! Östman voi tehdä itsemurhan esimerkiksi minuutin päästä. Siihen ei ole Östmanin mielikuvitusystävällä nokan koputtamista. Siiten Östman kiemurtelee kuin korkkiruuvi sen kanssa, että kun eutanasiaa ei ole Suomessa aiemminkaan hyväksytty, niin sitä ei pitäisi hyväksyä nyt. Maailman muuttuu. Kristinuskon hegemonia on tässäkin asiassa murtunut, joten hyvää sekulaaria perustetta eutanasia kieltämiselle ei ole.

Seuraavana oli vuorossa Kristillisdemokraattien puhuva aasi, Sari Tanus. Edelleen KD-lehdessä 12.11.2016 Sari puhui pehmeitä. Jos Tanuksen tunaroinnista jotain selväjärkistä yrittää poimia, niin se kaiketi(?) tiivistyy tähän: Meillä ei ole kristallipallon palasta elämän loppuvaiheisiin – parantumatonkin sairaus voi muuttaa suuntaansa.

Tuo em. olikin Tanuksen lausunnon ainoa fakta. Parantumattomasti sairas on täysi kykenevä arvioimaan itse omaa tilaansa. Jos hän haluaa kuolla, niin häntä on autettava kuolemaan. Yhtään hyvää argumenttia eutanasiaa vastaan Tanus ei pystynyt esittämään. Ei tietenkään, kun kaikki argumentit pohjatuvat Raamattuun ja mielikuvitusystävän kuviteltuun mielipiteeseen, niin metsään mennään rytisten.

Viimeisempinä mielipiteensä esitti Sari Essayah Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla 14.11.2016. On se kova paikka Krisuille tuo eutanasia. Essayah sentään yritti argumentoida näkemyksensä puolesta, mutta metsään meni hänkin. Essayah yrittää perustella asiaansa muuttuneilla asenteilla. Ovathan nuo asenteet muuttuneet; nimittäin eutanasialle suosiollisemmiksi.

Uuden Suomen kommenttiosuudessa eräs lukija sanoi: Se on varmaa, että kuolema lopettaa elämän ja kivut. Essayahin kristillinen maailma on tyly. Se suorastaan ihannoi pitkää kitumista, vaikka mitään toivoa ei ole. Tärkeintä siinä on hengissä pysyminen ja hengissä pitäminen mahdollisimman pitkään mistään muusta piittaamatta. Minä kuitenkin haluan elämältä enemmän kuin pelkkää kivuliasta hengissä pysymistä.

Häijyjä ihmisiä nuo Krisut.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Herätyskristilliset myivät sielunsa



Amerikan uskonnollisen oikeiston herätyskristilliset, erityisesti etelävaltioiden baptistit, saivat viime viikon presidentinvaaleissa mieluisen presidentin, Donald Trumpin.

Tästä ei ole montaakaan viikkoa, kun tässä blogissa käsiteltiin kristofasismia. Postasin muutaman kommentin keskustelupalstoillekin kristofasismista.

Amerikkalaisten kristofasistien yli 40 vuotta kestänyt työ saatiin päätökseen. Heillä on fasisti presidenttinä ja kongressissakin on nyt kristofasistinen enemmistö. Nyt juhlitaan sitä, että tuo heidän mielikuvitusystävänsä kuuli heidän rukouksensa.

Suomalaisista herätyskristillisistä piireistä yksikään puulaaki ei ole tuominnut Trumpin tekoja, uhkauksia ja yleistä politiikkaa. Eipä tietenkään, koska sorto, syrjintä ja muu irvokas toiminta on aivan erityisesti mielikuvitusystävän mieleen.

Minulla ei ole ollut kovin korkeita näkemyksiä fundamentalisti-kristityistä. Viimeaikaiset tapahtumat niin Amerikassa kuin Suomessa ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että nuo Trumpin toiminnan hyväksyvät ovat epäihmisiä. Ei ole sivistys vieläkään saavuttanut heitä.

Nämä herätyskristilliset piirit ympäri maailman ovat raamatullista ilmausta käyttäen myyneet sielunsa, ei paholaiselle, vaan vallalle. Se vasta onkin Jeesuksen ohjeiden mukaista toimintaa. Fundikset ovat asiassa kuin asiassa helposti höynäytettäviä.

Meillä sekulaareilla humanisteilla on taas paljon tehtävää: joudumme paikkaamaan uskovien aiheuttamat haitat Trumpinkin tiimoilta.

Koska herännäiset oppivat olemaan ihmisiä? Taitaa olla turha toivo.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Kärsimys tekee ihmisestä taivaskelpoisen?



Muutama päivä sitten avattiin eutanasiaa koskeva kansalaisaloite allekirjoituksille. Muutamassa päivässä allekirjoituksia kertyi yli puolet tarvittavasta määrästä. Tämä kertoo sen, että eutanasia ja siitä keskusteleminen ei ole enää tabu.

Kansalaisaloitteen vireille panijoina olivat joukko entisiä kansanedustajia, nykyisiä aktiivisia yksityishenkilöitä. Tällainen kansalaisaktivismi on nyt enemmän kuin tarpeellista. Kansalaisaloitteen puitteissa voidaan kartoittaa kansalaismielipidettä.

Käytössäni ei juuri nyt ole tilastoja eutanasian kannatuksesta Suomessa. Muistaakseni mielipidetiedustelut ovat jo jonkin aikaa kertoneet eutanasian kannatuksen olevan huomattavaa. Vastustajat taitavat olla enimmäkseen vanhoillisia kristittyjä, joille kärsimyksen pidentäminen jollain tavoin on jalostavaa tehden ihmisestä oikein taivaskelpoisen. Siinä sitä onkin huonoin mahdollinen peruste vastustaa eutanasiaa.

Aloitteen voi allekirjoittaa tuolla. Samasta paikasta löytyy lisätietoa aloitteesta.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Jotain hyvää Suomen ev.lut kirkon liberaalisiivestä



Harvemmin tulee sanottua mitään hyvää uskonnollisista yhteisöistä, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen: Suomen ev.lut. kirkon nykymuotoisella liberaalisiivellä on ollut ennaltaehkäisevä vaikutus sen suhteen, että trumpismin kaltaiset ääriliikkeet ovat aika pieniä tekijöitä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Liberaalilla ev.lut. kirkon suuntauksella on ollut oikeistolaista ääriajattelua ennaltaehkäisevä ja tasaava vaikutus. Arkkipiispa Mäkisen julkiset kannanotot ihmisläheisen ja humaanin politiikan suhteen ovat olleet lupaavia siinä suhteessa, että konservatiivisella kirkon oikeistosiivellä on myös selvä vastavoimansa.

Taannoiset tapahtumat maailmalla ovat provosoineet konservatiivit esittämään entistä jyrkempiä kannanottoja kaikkea sitä vastaan, mitä ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” edustavat.  Tästä syystä kaikkia humaanisuus on joutumassa sivuraiteelle.

Arkkipiispa Mäkinen ja muutama muu kirkon liberaali edustaja ovat saaneet paljon kuraa niskaansa, mutta juuri nyt on erityisen tärkeää, että liberaalia humanismia pidetään entistä enemmän esillä, vaikka sellainen kohtaisi minkälaista kritiikkiä tahansa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Valomerkin luterilaiset ateistit? Heitä ei ole



Valomerkki on ollut suomalaisen uskonnollisten julkaisujen joukossa poikkeus pyrkimyksessään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, mutta tähänkin pyrkimykseen saatiin poikkeus, kun Pauli Juusela oli otsikoinut pääkirjoituksen (8.11.2016) seuraavasti: Ateistikin on luterilainen ateisti.

Niin kuin se ei olisi jo selvä, niin toistetaan nyt vielä kerran: Ateisti ei usko jumalten olemassaoloon. Mitään muuta asiaan ei liity. Täten ateisti suhtautuu samalla tavoin kaikkiin uskonsuuntauksiin. Tätä faktaa Juusela ei tietenkään huomioi, sillä sen huomioiminen nollaisi pääkirjoituksensa tarkoituksen.

Kirjoituksen aluksi Juusela onnistuu sanomaan yhden faktan: Luterilaisuuden vaikutus näkyy kaikkialla yhteiskunnassa. Loput kirjoituksesta onkin sitten silkkaa apologiaa.

Juusela tekee virheellisen tarkoitushakuisen päätelmän siitä, että juuri luterilaisuus olisi edellytys varteenotettavalle yhteisöllisyydelle, hyväntekeväisyydelle ja suvaitsevaisuudelle. Vastaesimerkkejä löytyy niin paljon, ettei Juuselalta olisi odottanut tuollaista kömmähdystä.

Luterilaisuus on vaikuttanut kansanopetuksen alkamiseen Suomessa, kirjakielen syntymiseen. Tämän Juuselakin toteaa, mutta esittää tuon kausaalisena ilmiönä, mitä se ei ole. Juusela väittää luterilaisuudesta asioita, joita ei voida todentaa, eikä edes liittää luterilaisuuteen tai mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen suuntaukseen.

Juuselan kirjoittaman pääkirjoituksen otsikko ei vastaa kirjoituksen sisältöä. Taitaa olla Juusela laatinut houkuttelevan otsikon klikkausten toivossa.

Juha Vähäsarjaa kismistää kristinuskon kritiikki



Verkkojulkaisu Seurakuntalainen antoi näkyvyyttä yhdelle blogistilleen, Juha Vähäsarjalle, joka sattuu olemaan myös Elämä-lehden päätoimittaja.

Blogissaan Vähäsarja propagoi Ravi Zachariaksen puolesta; tarkemmin tämän patavanhoillisten näkemysten puolesta. Ravi on uransa aikana vakiinnuttanut asemansa helkkarin epärehellisenä evankelistana. Taustalta löytyy taloudellisia väärinkäytöksiä ja muuta pientä vilunkia. Tällaista heppua Vähäsarja pitää esimerkillisenä kristittynä. Oikeastaan Vähäsarja on johdonmukainen: kristinuskohan perustuu epärehellisyyteen, epätosien asioiden esittämiseen tosina.

Vähäsarja: Kotoisessa kirkollisessa lehdistössä on totuttu siihen, että kristinuskon ydintotuuksia arvioidaan kuin mitä tahansa uskomusjärjestelmää, ulkopuolisena ja etäisenä. Puhtaan kristinuskosta, mutta ei ole vakuututtu mistään.

Kai se vähän kyrsii, kun on koko aikuisikänsä puhunut paskaa, mutta joutuu huomaamaan, että siinä se elämä menikin: epätosista asioista ei saa vakuuttelulla tehtyä tosia, eikä ihmisiä pysty kusettamaan kuten menneinä vuosisatoina.

En tiedä onko seuraava Seurakuntalaisen toimituksen mielipide vai Vähäsarjan itsensä; se ei selviä tekstistä, mutta…On silkkaa utopiaa kuvitella, että uskontojen taustalla vaikuttaisi sama jumala, jolla on vain eri kasvot eri kulttureissa.

Koska jokainen jumala on ei-eksistoiva, niin voidaan kysyä: Onko jokainen ei-eksistoiva jumala sama? Siinä sitä onkin pohtimista.

Kenet Vähäsarja yrittää saada vakuuttuneeksi? Ehkä itsensä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kristinuskosta johdetut terveysväittämät homeopaattista hevonpaskaa



Verkkojulkaisu Valomerkki on pitkästä aikaa julkaissut kristinuskon apologeettisen artikkelin otsikolla: Onko uskominen tyhmää? Ainakin se on terveellistä.

Otsikossa Valomerkin toimitus esittää terveysväittämän. Aina kun väite esitetään tuolla tavoin, väitteen totuusarvoa voidaan tutkia. Empiiristen tutkimustulosten perusteella väite ei pidä paikkaansa. Väitteen lisäosa voidaan muotoilla: Ainakin se on usein epäterveellistä.

Usko, rukoilu yms. toiminta, on yhtä tehokasta kuin homeopatia, vuorikristallit, energiahoidot. Lisäksi uskon on siinä mielessä tyhmää, että ainakin fundamentalistisessa muodossa usko altistaa todennettujen tutkimustulosten hylkäämiseen, koska Jumala, Jeesus tai jokin yhtä todentamaton taivasheppu hoitaa kaikki hommat. Usko näihin heppuihin jollakin maagisella tavalla kumoaisi kaiken todennettavan. ja se on pelkästään tyhmää.

Lisäksi usko on siinä mielessä tyhmää, että se altistaa uskovan hyväksymään epäeettiset menettelytavat sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikassa. Tämäkin on voitu todentaa.

Valomerkin jutussa esitetään myös epistemologiaa koskevia väitteitä. Uskolle annetaan tiedon status. Jutussa Lauri Järvilehto sanoo: Uskonnollinen usko on Järvilehdon mukaan tieto-opillisesti kolmas, edellisistä riippumaton kategoria. Se on niiden uskomusten joukko, joita emme edes voi täysin ymmärtää tai perustella.

Uskonnolliset uskomukset ovat aivan ymmärrettäviä ja ne voidaan perustella. Koska ymmärrettäviä perusteluja – jotka vielä olisivat tosia – ei voida esittää, niin sellaiset uskomukset tulee hylätä tai ainakin sivuuttaa. Kategorisiksi imperatiiveiksi niistä ei ole. Tietoakaan uskonnolliset uskomukset eivät ole, vaikka kuinka sanojen merkityksiä yrittäisi väännellä.

Valomerkin jutussa oli väliotsikko: Hyötyä tärkeämpää on totuus.

Jos toimitus olisi rehellinen itselleen ja lukijoilleen, niin olisi kohtuullista myöntää, että kristinuskossa ei ole juuri mikään totta. Vetoaminen joihinkin mysteereihin totuusarvon määrittelevinä tekijöinä on vain yksi kristittyjen paatunut tapa puolustaa haitallista uskoaan ja sen asemaa varteenotettavana yhteiskuntapoliittisena ohjelmana.

Kristinuskon nimissä on kahden tuhannen vuoden ajan esitetty milloin mitäkin totuutena. Kaikki väitteet ovat kuitenkin osoittautuneet epätosiksi, joten nyt vuonna 2016 jaa sekin uskonto voidaan siirtää historian romukoppaan.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Fiksut nuoret aikuiset: Ei Jeesukselle!



Konservatiivinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen jatkaa 5.11.2016 vaikerointia siitä, että nuoret aikuiset vähät välittävät jeesuksista, jumalista ja seurakunnista.

Tässä blogissa olen säännöllisesti kirjoittanut uskonnollisten yhteisöjen jäsenvärväyksestä. Verkkojulkaisu Seurakuntalainen on yksi epäeettisen jäsenvärväyksen pääpukareista Suomessa. Tämäkin värväysmenetelmä on amerikkalaista lainaa.

Jutun otsikko oli tunteisiin vetoava: Täyttäkää kirkot!. Jutun sanakäänteet olivat kuin Josh McDowellilta: Kun nuoret muuttavat toiselle paikkakunnalle, he luopuvat uskostaan. Uudella paikkakunnalla juuri mikään uskonnollinen toiminta ei tavoita näitä nuoria aikuisia.

Syynä on tietenkin se, että päästyään eroon painostavasta ympäristöstä, nuoret eivät voivat vihdoinkin ajatella vapaasti. Ei vaadi kovinkaan kummoista oman uskonsa perusteiden tutkimista, kun jo huomaa, että usko perustuu epätosiin premisseihin. Lisäksi uskon ja siitä johdettu seurakuntayhteys perustuu kaverin tekemisten kyttäämiseen, joka pahimmillaan tiivistyy periaatteeseen: tarkkaile ja rankaise!

Nuoret aikuiset ovat fiksuja: Ei Jeesukselle!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ahvio juuttui taas kristofasismiin



Uusimmassa, 6.11.2016 julkaistussa, blogissaan Patmoksen Juha Ahvio jatkaa takuuvarmalla kristofasistisella linjallaan otsikolla: Venäläisten maa- ja kiinteistökaupat ovat vakava uhka Suomen turvallisuudelle.

Hiljattain Suojelupoliisin julkaiseman tilannearvion mukaan näin on; paitsi että em. instanssi ei pidä uhkaa vakavana vaan pelkästään uhkana. Ahvio ilmeisesti ajattelee vetoavansa lukijoihinsa emotionaalisella tasolla käyttämällä liioitteluun perustuvaa retorista tehokeinoa. Tämä on tyypillistä kristofasisteille.

Kirjoituksensa aluksi Ahvio pysyy otsikon nimeämässä aiheessa, mutta jo puolivälin paikkeilla siirtää maalitolppia ja näkee uhkia sellaisissa asioissa, joista turvallisuusraportti ei mainitse mitään.

Kenellekään ei liene yllätys, että Ahvio yrittää suomia kuvittelemaansa vasemmistoa taas kerran argumenteilla, jotka tässäkin blogissa on jo osoitettu amerikkalaiseksi lainaksi. Häkellyttävän sekä faktavapaan aasinsillan kautta Ahvio onnistuu liittämään kirjoitukseen spn-avioliiton, homot, kuvittelemansa gender-ideologian ja ruotsalaisten alentuneen maanpuolustustahdon. Miten tämän liittyy otsikon aiheeseen, se ei kaiketi ole kenellekään selvää.

Tällaisella aiheen käsittelytavalla lukion äidinkielen opettaja olisi antanut punakynän savuta. Jos jonkin nimeää kirjoituksen aiheeksi, niin oman uskottavuutensa kannalta olisi syytä pysyä aiheessa.

Näille kristofasisteille on tyypillistä roiskia mahdollisimman laajalla alalla: Ehkä silloin joku väite osuus oikeaa, tavallisesti ei.

Ahvion blogin voi käydä lukemassa tuolta:

Ahvion ajatteluun vaikuttavan amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kristofasistisista taustoista käydyn keskusteluketjun voi lukea tuolta:

Uskonnollisen oikeiston myyttinen ja hauras maailmankuva



Viime vuosina uskonnollisen oikeiston maailmankuvan määräävänä piirteenä on esiintynyt seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen. Omana elinaikani vastaavaa vastustusta on esiintynyt milloin aborttikeskustelun tiimoilta, milloin sukunimilain yhteydessä ja vielä naispappeuttakin koskeva debatti oli uskonnollisen oikeiston mielestä jollain todentamattomalla tavalla vasemmistolaisen ideologian värittämä. Lisättäköön vielä joukkoon 1960-luvun jumalanpilkkaa koskevasta lainsäädännöstä kummunnut sananvaihto, joka sai kliimaksinsa yhden romaanin, yhden lyhyen katkelman, johdosta langetettuun tuomioon. Uskonnollinen oikeisto jopa vastusti avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointia. Tällaista debattia on kieltämättä ollut mielenkiintoista seurata.

Oma vaikutelmani kaikesta em. on se, että uskonnollisen oikeiston monen edustajan maailmankuva on kovin hauras. En ole lainkaan yllättynyt siitä, että monet heistä kokevat eksistentiaalista uhkaa ja angstia: Pienikin särö maailmankuvassa romuttaa koko elämän ja jopa elämän edellytykset. Edelleen monelle uskonnolliseen oikeistoon kuuluvalle vaikuttaa olevan mahdotonta käsittää, että toiset eivät koe angstia ja uhkaa samojen ilmiöiden takia.

Suomalaisen uskonnollisen oikeiston käyttämä retoriikka on koventunut viime vuosina. Usein vaikuttaa siltä kuin sanavalinnat olisi kopioitu amerikkalaisten hengenheimolaisten julkaisuista. Aivan viime aikoina retoriikka on saanut väkivallan elementin sisältäviä muotoiluja. Onneksi vain pieni osa uskonnollisesta oikeistosta viljelee väkivaltaista retoriikkaa, vaikka ko. ideologian tausta on väkivaltainen myyttinen kertomuskokoelma.

En ole käyttäytymistieteiden asiantuntija vaan utelias sivustaseuraaja. Näkemykseni uskonnollisen oikeiston hauraasta maailmankuvasta ei ole tieteellinen hypoteesi vaan subjektiivinen tulkinta ympärillä olevista ilmiöistä.

Eräänä piirteenä kuvaamallani joukolla on muutoksen ja muutostarpeen kategorinen kieltäminen, vaikka kaikki todistusaineisto puhuisi muutoksen puolesta. Ainoa hyväksyttävä muutos on paluu tarunhohtoiseen kristillisen hegemonian aikaan, joka sekin on myytti. Ilmeisesti juuri myytit ovat uskonnollisen oikeiston maailmankuvan rakennuspalikoita.  Myyteistä johdettu velvollisuusetiikka ei ole relevantti perusta yhteiskuntapoliittisille ohjelmille. Sellaisten puolesta on toki propagoitu eduskuntaa myöten, mutta faktat ovat karuja: Faktat lyövät laudalta myytit.

Uskonnollisista myyteistä johdettujen velvollisuuksien ei voi katsoa velvoittavan oikeastaan ketään. Ne, joilla on myyteistä johdettu maailmankuva, voivat toki henkilökohtaisesti kokea sellaiset velvollisuuksiksi ja vielä noudattaakin niitä. Yleispäteviksi kategorisiksi imperatiiveiksi, esim. laeiksi niistä ei ole. Lakien tulisi perustua parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon. Myyttinen perusta ei ole mielestäni validia lainsäädäntöä.

Hauraan maailmankuvan ylläpitäjinä uskonnollisella oikeistolla ovat dogmit. Dogmit eivät perustu välttämättä myytteihin, mutta tiukimmat dogmit saavat myyttisiä ilmaisuja. Dogmit muodostavat rajat hauraalle ja ahtaalle maailmankuvalle. Yhdestäkin dogmista luopuminen uhkaa koko maailmankuvaa.  Poikkeuksia ei suvaita paitsi silloin kun se maailmankuvan säilymisen puolustamisen kannalta tarpeellista ja sen taas on osoitus tekopyhyydestä, koska maailmankuvan säilyttäminen katsotaan eloonjäämisen edellytykseksi.

Uskonnollisen oikeiston maailmankuvan piirteenä on kaiken näkeminen myyttisenä kosmisena taistelutantereena. Tällainen dualismi on niin kovin tuttua: hyvä vs. paha, sielu vs. ruumis, materia vs. henki. Ja kaikki tämä vain myyttisen ja hauraan maailmankuvan takia.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Temppelivuoren kiinteistökiistat



Kristillisdemokraattien kansanedustajat, uskonnollisen oikeiston äänitorvet eduskunnassa, Peter Östman ja Antero Laukkanen, kiukuttelevat puolueensa verkkojulkaisussa (KD-lehti) Unescolle.

Unesco laati taannoin Israelia koskevan lausunnon koskien Jerusalemin maankäyttöä Temppelivuorella ja sen liepeillä.

Lausunto ei tietenkään tyydyttänyt äärilaidan fundamentalisteja Östmania ja Laukkasta. Östman julkaisu em. julkaisussa 1.11.2016 vaatimuksen siitä, että poliitikkojen on ryhdyttävä toimeen asiassa. Laukkanen jatkoi samalla linjalla vaatien Suomen ryhdistäytymistä Israelia koskevan politiikan suhteen.

Tällaiset ”vaatimukset” ovat tyypillisiä, jotka pitävät Raamattua historiallisena dokumenttina, josta voidaan jonkin kaavan mukaan johtaa Suomen valtiota velvoittavia toimia. Tällaista tapahtuu kun jonkin ei-faktuaalisen mutta myyttisen kertomuskokoelman lauseista johdetaan poliittisia ohjelmia.

Samoilla kriteereillä myös Temppelivuoren kiinteistökiistan toista osapuolta voidaan pitää yhtä harhaisena. Heidän opaskirjansa, Koraani, on sekin samanlaisten aavikkobarbaarien laatimaa mytologiaa. Kummallakaan ei ole reaalimaailman relevanssia.

Jotta Östman ja Laukkanen olisivat toimineet uskottavan poliitikon tapaan, lausuntojen olisi oltava tämän suuntaisia: ”Vaadimme molempien osapuolien saamista neuvottelupöydän ääreen. Molempien osapuolten on myös lopetettava väkivallan käyttö välittömästi.”

Uskonharha saa kokeneenkin poliitikon menettämään realiteettien tajun.

Pariisin ilmastosopimus astui voimaan - Ahvion rukouksia ei kuultu



Viime vuonna neuvoteltu Pariisin ilmastosopimus astui voimaan eilen perjantaina 4.11.2016 aiheuttaen hampaidenkiristelyä monen uskonnolliseen oikeistoon kuuluvan keskuudessa.

Amerikassa ko. ilmastosopimus on toistuvasti ollut kritiikin kohteena. Asiaan on liitetty jos jonkinlaista salaliittoteoriaa. Faktojen tunnustaminen ja hyväksyminen eivät ole uskonnollisen oikeiston bravuureita.

Suomessa tällaisia uskonnollisen oikeiston ilmastonmuutosdenialismia edustaa Patmos lähetyssäätiön Juha Ahvio. Vaikuttaa siltä, että Ahvio on poiminut väitteensä suoraan amerikkalaisten aatetoveriensa verkkosivuilta. Ahvion on muissakin yhteyksissä osoittautunut amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston trolliksi.

Uskonnollisen oikeiston – ja aivan erityisesti Ahvion – rukouksia ei tälläkään kertaa kuultu. Jälleen tiede löi laudalta maagisen toiveajattelun.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kansanedustaja Kärnä tyrmäsi Aito Avioliiton Jääskeläisen



Aito Avioliitto ry:n aktiivi Arto Jääskeläinen kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle tänään blogin, joka oli otsikoitu: Mikko Kärnä loukkaa jo loukattuja ja koettelee vihapuheen rajoja.

Jupakka juontaa viime viikkoon, jolloin Aito Avioliitto ry:n puhuvat aasit, Rahkonen, Turunen, Puolimatka ja Antinen, kävivät esittelemässä Eduskunnan lakivaliokunnalle näkemyksiään. Aihetta on pohdittu paljon uskontoaiheisilla keskustelupalstoilla. Ko. kuulemistilaisuuden saldo on: Vituiksi meni aitoavioliittolaisilta sekin.

Kyseiselle puulaakille on tullut lunta tupaa kaikilla rintamilla ja ihan aiheesta. Oikeastaan aihetta tiukempaan kritiikkiin olisi ollut paljon, mutta debattiin osallistuneet ovat kilttejä ihmisiä, jotka halusivat säästää aitoavioliittolaiset enemmiltä nöyryytyksiltä.

Ilmeisesti Jääskeläinen suivaantui myös Ilkka Salolle samaisella Uuden Suomen Puheenvuoro- palstalla julkaistun kirjoituksen takia. Siinä kirjoituksessa analysoitiin Aito Avioliitto ry:n entisen puheenjohtajan, Jukka-Pekka Rahkosen, Eduskunnassa pitämän puheen tekstiä. Eipä kovinkaan montaa faktaa löytynyt Rahkosen jutuista. Hienoa että joku viitsii nähdä vaivaa näiden änkyröiden väitteiden debunkkaamisen kanssa.

Salo julkaisi kirjoituksensa torstai- iltana, Jääskeläinen perjantai- aamuna. Arvelen Jääskeläisen viettäneen huonosti nukutun pohtiessaan kirjoitustaan.

Kansanedustaja Mikko Kärnä on lakivaliokunnan jäsen; juuri sen valiokunnan jossa aitoaviot kävivät esittämässä farssinsa. Sen jälkeen Kärnä on kertonut saaneensa jos jonkinlaista paskapostia kristityiltä fundamentalisteilta. Kärnä on upottanut nuo kiihkoilijat muutamalla terävällä twiitillä. Sekin sai Arto Jääskeläisen otsasuonet pullistumaan, joten hänen oli kai taivashepun käskystä kirjoitettava vastine Kärnälle ja vähän koko maailmalle.

Kärnä kävi itse kommentoimassa Jääskeläisen kirjoitusta. Pisteet siitä kansanedustajalle.

Kärnä kirjoitti: Julkinen keskustelu on aina hyväksi, mutta tällainen syyttely ei ole rakentavaa. Mitä taas tulee laatimaani palautepohjaan, niin pidän sitä erittäin asiallisena. Se kääntää syvästi uskonnollisten ihmisten "omalle kielelle" sen, kuinka itse koen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Twiittini terroristeista ja fundamentalisteista ei taas viitannut terroristien osalta teihin, mutta fundamentalistien osalta kyllä. Olen kokenut, että asiallinen keskustelu kanssanne on hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta. Se mahdottomuus tulee esille tässäkin kirjoituksessa ja kiteytyy yhteen käyttämääsi sanaan joka on "homousilmiö". Enkä oikein usko, että haluan edes kuulla mitä tällä tarkoitat. Mikään fakta ei teihin pure.

Jääskeläisen kirjoituksen voi lukea tuolta:

Salon analyysin aitoavioiden faktavapaasta retoriikasta tuolta: