Fundamentalistin käsitys perversioista

Mitä fundamentalistisempi uskonnollinen vakaumus jollakin henkilöllä on, sitä helpommin hän pitää erinäisiä seksuaalisuuden muotoja perversioina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jollakin muulla on parempaa seksiä kuin tuolla tarinan fundiksella, joten sellaisen seksin täytyy olla perverssiä. Mitään sen kummallisempaa ei asiaan liity.

Kristillisdemokraattista trollikoulutusta Porissa - tapaus ICEJ

Kristillisdemokraattien äänenkannattaja, verkkojulkaisu KD-lehti, antoi taas tilaa oikeistolaiselle äärijärjestölle ICEJ:lle (International Christian Embassy in Jerusalem), jonka Suomen osasto järjestää YAPS-koulutusta (Equipping Young Adults to Promote Peace, Justice and Solidarity in the Middle East).

Porissa järjestettyyn koulutustilaisuuteen osallistui 60 henkeä, raportoi KD-lehti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomesta löytyy ainakin tuon verran ihmisiä trollaamaan keskustelupalstoja. Tavoitteena on tietenkin kristillisen sionismin edistäminen rauhanaatteen kustannuksella.

Tässä projektissa saa tietoa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin historiasta, kansainvälisestä oikeudesta sekä Israel-vastaisen boikottiliikkeen taustoista, kertoo KD Nuorten pääsihteeri Linda-Riina Paavilainen. Tiedon lisäksi annetaan myös välineitä vaikuttamiseen sekä tukiverkostoja, Paavilainen jatkaa.

Toiminta ei juuri eroa Venäjän hyväksi trollaavista ”nettikeskustelijoista; ei ainakaan sen perusteella mitä minä olen seurannut uskontoaiheisia ja poliittisia keskustelupalstoja.

ICEJ ei ole selvinnyt ilman rankkaa kritiikkiä:

Kansainvälisen kristillisen suurlähetystön toiminta on herättänyt vastustusta juutalaisten keskuudessa. Heidän näkemyksensä mukaan evankelisten krisittyjen tavoitteena on kännyttää juutalaiset kristinuskoon ja rabbien väitteiden mukaan tällaista toimintaa on harjoitettu ICEJ:n tapahtumissa. ICEJ:n toiminta liittyy Israelin oikeiston ääriryhmien ja eräiden evankelisten kristittyjen muodostamaan yhteisymmärrykseen ja kumppanuuteen, joka tukee voimakkaasti juutalaisten paluuta raamatulliseen Israelin maahan. Evankelisten (fundamentalististen) kristittyjen mielestä tämä on Jeesuksen toisen tulemisen edellytys. Myös Israelin hallitus on vahvistanut yhteyksiään konservatiivisiin (fundamentalistisiin) kristittyihin yhteisöihin erityisesti Yhdysvalloissa. Näiden tukirahoitus Israelille nousee miljooniin dollareihin. Tyypillistä näille ryhmille on, että ne vastustavat kaikkia alueluovutuksia ja myönnytyksiä palestiinalaisille liittyen palestiinalaisten vuonna 1967 ja myöhemmin menettämiin alueisiin. ICEJ väittää, etteivät sen kannattavat hyväksy äärinäkemyksiä joiden mukaan syttyy sota Jumalan ja Saatanan sotajoukkojen välillä, jossa joukoittain juutalaisia tulee kuolemaan.

Tuossahan se jutun juoni sanottiin: Taustalla ovat amerikkalaiset fundikset miljoonine dollareineen. Tuollaisen propagandajärjestön Suomen osasto siis järjestää trollikoulutusta Suomessa.

Kristillisdemokraatit nauttivat valtiorahoitteista puoluetukea. He antavat julkaisussaan tukea em. trollikoulutukselle ja sen taustayhteisölle ICEJ:lle. Täten kaikki suomalaisetkin veronmaksajat ovat edesauttamassa väkivallan lietsomista Lähi-Idässä Krisujen puoluetuen muodossa.

Aika irvokasta, että uskonnon nojalla voi tehdä vaikka mitä epäeettistä. Rauhan asiallahan fundikset ovat hyvin harvoin.

http://www.kdlehti.fi/2016/09/28/yaps-antaa-tietoa-palestiinan-israelin-konfliktista-nuorille-aikuisille/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalemin_kansainv%C3%A4linen_kristillinen_suurl%C3%A4hetyst%C3%B6

Leif Nummela haluaa kurjistaa kehitysmaita entisestään

Viime viikolla (21.9.2016) verkkojulkaisu Uusi Tien pääkirjoituksessa Leif Nummela manailee lähetystyön taantumista otsikolla: Mikä sytyttäisi uudelleen lähetysinnostuksen?

Nummelan tilitys tiivistyy tilastolliseen faktaan siitä, että 1990-luvun alussa Suomen ev.lut. kirkolla oli lähes 700 työntekijää ulkomailla ja luku on sen jälkeen laskenut tasaiseen tahtiin.

Nummelan juttunsa otsikossa esittämään kysymykseen voi vastata lyhyesti: Ei mikään!

Lähetystyötä tuetaan joka vuosi kymmenillä miljoonilla euroilla ja sen on nähty, mitä lähetystyö tuottaa tuloksenaan – inhimillisten kärsimysten eksponentiaalista lisääntymistä. Mitä konservatiivisempi ja fundamentalistisempi lähetysjärjestö on, sitä suurempia vahinkoja se saa aikaan.

Kaikki haitat voidaan tiivistää siihen, että AIDS on paha juttu, mutta kondomit ovat vielä pahempia.

On inhimillinen katastrofi, että tuollaista agendaa ajetaan varsinkin kehitysmaissa, jossa muutenkin väestönkasvu on ongelma. Suomalaisten tekemän lähetystyön irvokkaimmat piirteet tulevat esiin erityisesti lestadiolaisporukan ja Sley:n lähetystyön piiristä, eikä Kansanlähetyskään selviä yhtään sen paremmin. Oikeastaan kaikki lähetystyö on epäeettistä, olipa sen takana mikä järjestö tahansa.

Kaikki lähetystyö perustuu seksiin, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen ja sen kontrolloimattomuuteen. Tämä sakki ilmeisesti ajattelee Jumalalla olevan ihan kyrpä otsassa, jos kehitysmaiden ihmisiä - ja hui kauheaa, vielä naisia – valistetaan seksuaalisuudesta. Inhimillinen lähetystyö keskittyisi naisten koulutukseen, eikä koulutus tekisi pahaa miehillekään. Ihan kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu kehitysmaiden olojen paranevan, kun naisilla on tietoja ja taitoja koskien oman asemansa parantamista.

Mitkään kaivojen ja koulujen rakentamiset eivät kompensoi sitä, että em. kuvailtu lähetystyö on kokonaisuudessaan haitallista ollen vain yksi uuskolonialismin muoto. Nummelalle voisi sanoa, että ihmiset ovat Suomessa perin kyllästyneitä siihen, että juuri Nummelan kaltaisille ihmisille inhimilliset kärsimykset kaukaisissa maissa ovat vain yksi mahdollisuus värvätä kannattajia omalle kultilleen.

Sellaistakin on väitetty, että lähetystyön ensisijainen tavoite olisi sielujen pelastaminen. Kuka enää vuonna 2016 uskoo tuollaiseen hölynpölyyn? Tuskin kukaan niissä maissa, joissa tätä lähetystyötä rahoitetaan. Sieluista ei ole mitään evidenssiä. Sielut kuuluvatkin barbaarisiin uskomuksiin.

Lähetystyö on vain ja ainoastaan heikossa asemassa olevien hyväksikäyttöä ja nöyryyttämistä. Siitä on kaikki inhimillisyys ja humaanisuus kaukana.  On se aika armotonta menoa.

Kristillinen soluttautumistaktiikka - kansalaisyhteiskunnan tappio

Kristillisdemokraattien oppi uskonnon soluttautumisesta politiikkaan saa jatkoa KD-lehden pääkirjoituksessa 26.9.2016. Esa Erävalo otsikoi kirjoituksensa: Teologian eväitä politiikkaan.

Puhuvaksi aasiksi oli tällä kertaa valjastettu emerituspiispa Mikko Heikka, jolta on juuri ilmestynyt uusi kirja. Heikan teesi on Erävalon mukaan: ”Erityisesti politia, taloudellinen ja poliittinen valta, oli Lutherille tärkeä”

Tätä Lutherin regimenttioppia pyritään saattamaan takaisin poliittisen toiminnan ohjenuoraksi. Luther eli 500 vuotta sitten, eikä tuohon aikaan osattu ajatella paljon muuta kuin teonomista teokratiaa. Demokraattisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet oli muotoiltu jo paljon ennen kristinuskoa, mutta Euroopan historiassa vallitsi Lutherin aikaan pitkä taantumuksellinen synkkä ja pimeä kausi.

Uskonpuhdistus ei millään tavoin purkanut katolista regimenttioppia vaan muotoili sen uudelleen. Taantumus jatkui vielä pitkään. Oikeastaan taantumus jatkuu vielä tänäkin päivänä ja siitä on osoituksena KD-lehden paljon kertova pääkirjoitus: Uskontoon pohjautuva poliittinen järjestelmä on jo lähtökohtaisesti sortava ja alistava. Mitkään keinot eivät ole kristillisdemokraateille vieraita tai sopimattomia kunhan vain paluu kristilliseen hegemoniaan tapahtuu. Mikään hinta sellaiselle yhteiskuntajärjestelmälle ei ole liian kova, vaikka inhimilliset kärsimykset kohoaisivatkin maksimiinsa.

Väärän Luther-tulkinnan seurauksena ajatellaan yleisesti, ettei kristillisellä ajattelulla ole merkitystä yhteiskunnan kysymyksiä ratkottaessa.

Ilmeisesti Erävalolla ja Kristillisdemokraateilla on sitten ainoa oikea Luther-tulkinta? Tällainen faktojen vääntäminen omaa agendaa ajavaksi selvästi epätodeksi väitelauseeksi onkin ainoa mahdollinen tapa puolustaa haitallisia menettelytapoja. Aina kun kristillisellä ajattelulla – tai ihan mistä tahansa muusta uskonnosta johdetulla ajattelulla – on ollut jotain yhteiskunnallista merkitystä, niin tulos on kansalaisten kannalta ollut katastrofaalinen. Kristillisdemokraateille vapaiden kansalaisten kansalaisyhteiskunta on juuri sitä, mitä he eivät siedä.

Hyvä, että kristinuskon vaikutus on edennyt niinkin, ettei siitä ole avoimesti puhuttu. Ja hyvä, että eri puolueissa on ihmisiä, jotka ovat ammentaneet kristillisestä sosiaalietiikasta, vaikka usko on piilotettu taustalle näkymättömiin.

Tuo em. menettely onkin johtanut kristilliseen soluttautumiseen joka jatkui vuosisatoja. Kun siitä ollaan vihdoin pääsemässä eroon, niin kyllähän hegemonia-aseman menettäminen kismittää.  Usko joudutaan piilottamaan, jotta sen haitallisuus ei olisi aivan päivänselvää. Nykyään ihmiset eivät vain ole niin tyhmiä ja tietämättömiä kuin nämä soluttautujat toivovat ja kuvittelevat.

Kristillisen sosiaalietiikan perusprinsiippi on sekin alistava: Älä suo kenellekään sitä, mitä et suo itsellesi! Kun tuota kristillistä sosiaalietiikkaa kritisoidaan, niin se onkin jo vainoamista. Faktat ovat näiden soluttautujien kannalta kiusallisia.

Miten hyvältä kristillisen ihmiskuvan pohjalta rakennetaan järkeviä poliittisia ratkaisuja, on vaativa älyllinen tehtävä.

Kristillisen ihmiskuvan pohjalta ei vain sitten millään kyetä rakentamaan järkeviä poliittisia ratkaisuja. Kristinusko on perusteiltaa irrationaalinen, eikä mikään aivovoimistelu tee siitä rationaalista ja ihmisten hyvinvointia edistävää. Tästä on historia täynnä esimerkkejä.

Mitä enemmän periaatteellista sosiaalieettistä pohdintaa kirkoissa esiintyy, sitä parempia eväitä poliitikot ajattelulleen saavat.

Faktuaalisesti asia nyt vain on aivan päinvastoin. Hyvinvointi rakentuu kaikelle muulle kuin kristinuskolle. Aina kun poliitikot vetoavat uskoon, niin se on kansalaisyhteiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan tappio.

http://www.kdlehti.fi/2016/09/26/teologian-evaita-politiikkaan-2/

Puolimatkan trumpismia Uudessa Suomessa

Mikä näitä kristillisen uusoikeiston edustajia oikein vaivaa? Eivätkö he millään keinoin pysty puhumaan totta? Ilmeisesti eivät ja syitä voi jokainen pohtia. Tällä kertaa trumpismin suomalaista versiota edusti jälleen professori Tapio Puolimatka, jonka kirjoitus Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla oli otsikoitu: Sukupuolineutraali lisää valtion valtaa.

Jo otsikko sai paskapuhemittarin hypähtämään kattoon, loputkaan kirjoituksesta eivät paranna Puolimatkan tilannetta: Otsikossa esitettiin perusteeton väite, mutta sellainen onkin ollut tyypillistä trumpisteille ja parempaa ei ole luvassa.

Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi.

Eipä löydy tuollekaan väitteelle perusteita edes spekulatiivisella tasolla.

Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa.

Miten niin perinteisesti? Valtio nyt vain on pitänyt väestökirjanpitoa, mutta aina näin ei ole ollut. Suurimman osan historiaa mitään väestökirjanpitoa ei ole edes pidetty. Vanhemmuuden Puolimatka määrittelee biologisin perustein. Jotkut ihmiset tietenkin ovat jonkin henkilön X vanhempia, mutta mitään sen kummempaa asiaan ei liity. Entä tilanteessa jossa äiti kuolee synnytyksessä ja lapsen isä on jo sitä ennen kuollut ruttoon? Vanhemmuus toki silloinkin määräytyy lisääntymisbiologian mukaan, mutta sosiaalisen vanhemmuuden hoitavat jotkut muut.

Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi.

Ei! Kyllä sen vanhemmuuden edelleen määrää lisääntymisbiologia.  Sen taas kuka on sosiaalinen vanhempi määräävät ihmiset ihan itse. Valtio vain legitimoi menettelyn.

Näin on käsitelty Puolimatkan kirjoituksen otsikko ja kolme ensimmäistä virkettä. Faktapohjaista perustetta Puolimatkan jutuille ei löydy. Trumpismi voi hyvin Tapio kirjoituksissa.

Miten Tapio suhtautuu siihen, että kaksi hänen vanhinta poikaansa elivät avioero perheessä? Ei kukaan silloinkaan kyseenalaistanut Tapio vanhemmuutta. Ehkä Tapion trumpismi vain ilmentää hänen katkeruuttaan asian johdosta.

Ehkä Tapio aivot ovat nyrjähtäneet niin pahasti, ettei hän pääse asian yli millään? Kai sitä voi yrittää terapoida itseään kirjoittamalla pähkähulluja juttuja toivoen niiden muuttuvan tosiksi.

http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223432-sukupuolineutraali-avioliittolaki-lisaa-valtion-valtaa

Kristityt Yhdessä ry - taas yksi teokratiaa tavoitteleva marginaaliryhmä

Kristillisdemokraattien verkkojulkaisu, KD-lehti tarjoaa mielellään palstatilaa poliittiseen vaikuttamiseen pyrkiville kristillisille järjestöille. Tällä kertaa vuorossa oli Kristityt Yhdessä ry. (KRY) Mikäpä siinä, kyllä demokratiaan aina meteliä mahtuu. Sellainen on jopa oikein suotavaa.

Yhdistyksen puhevaltaa KD-lehdessä käytti yhteyspäällikkö Tiipi Jokinen.

Tiipi Jokinen haastaa vaikuttamaan ja luopumaan välinpitämättömyydestä. – Kaikki valta yhteiskunnassa ei saa valua niille, joiden mielestä Raamatun arvovallalla ei ole merkitystä.

Ainakin niiden äänestyskäyttäytymistä analysoivien tutkimusten perusteella, joita minä olen nähnyt, selviää että fundamentalisti-kristityt ovat varsin aktiivisia äänestäjiä; eivät siis millään tavoin välipitämättömiä. Täten Jokinen esittää heti kättelyssä epätoden väitteen.

Raamatulla ei nyt edes voi olla arvovaltaa, koska Raamatun lauseet ovat jo lähtökohtaisesti epätosia. No onhan siinä kirjassa muutama historiallinen paikannimi, mutta muuten Raamattua ei voi pitää millään tavoin sopivana ohjekirjana, josta voisi johtaa kategorisia imperatiiveja.

Teonomiaan pohjautuvaa teokratiaa on eri variaation kokeiltu yhteiskuntamuotona eri puolilla maailmaa. Euroopassa Raamatun auktoriteetista luopuminen on johtanut ennennäkemättömään hyvinvoinnin lisääntymiseen. Maallistuneissa demokratioissa elävät tyytyväisimmät ja vauraimmat ihmiset. Tämä on verifioitu.

Meille tärkeitä asioita on kertoa tässä yhteiskunnassa, että Jeesus on kuningas ja Jeesus rakastaa, elämässä on uskoa, toivoa ja rakkautta.

Paitsi että Jeesus oli häijy väkivaltafantasioista kärsivä rasisti, joka vei Vanhan Testamentin ikävimmät puolet äärimmilleen. Ihmiskunnan on onni kuitenkin se, ettei Jeesus ollut historiallinen henkilö, ja vaikka olisi ollutkin, niin Jeesuksen jutut olivat niin pähkähulluja, että niistä ole ohjeiksi. Niihin voi suhtautua vain harhaisina höpinöinä. Jokinen poimii tyypilliseen tapaan rusinat pullasta vetoamalla Raamatun ja Jeesuksen auktoriteettiin: Siitä samasta Raamatusta löytyvät myös kaikki destruktiivisten menettelytapojen ohjeet.

Jeesuksen rasismista kirjoitin jo 29.5.2015. Jutun voi käydä lukemassa tuolta:

http://ateistinajatushautomo.blogspot.fi/2015/05/jeesus-oli-rasisti.html

Jeesus-hömppä tuo yhteiskuntaan todennetusti pelkkiä haittoja. Samaa pätee myös yksilötasolla. Kristillisyys ei millään tavoin tarjoa uskoa, toivoa ja rakkautta. Tilanne onkin aivan päinvastainen. Jos Jokisen väite pitäisi paikkansa, niin yhteiskunnat olisivat järjestäen kristillisiä teokratioita ja yksilöt Tiipi Jokisne klooneja.

Kaikkialla missä uskonnollisuus pääsee vaikuttamaan lainsäädäntöön, voidaan havaita sama ilmiö: ne ovat demokratian irvikuvia, syrjintää ja toiseutta kannattavia taantumuksellisia järjestelmiä, jossa ihmisarvon määrittelee ko. henkilön fanaattinen suhde kuviteltuun Jumalaan; mitä fanaattisempi, sitä parempi kansalainen.

KD-lehden kirjoituksessa Jokinen jaarittelee pitkät pätkät rasismista, mikä sopiikin kuvioon vallan hyvin viime viikkojen tapahtumien johdosta. Jokinen taas jättää mainitsematta, että kristinusko on perusteiltaan rasistinen: mitään muuta ei edes voi odottaa juutalaisena lahkona alkunsa saaneelta liikkeeltä.

Tiipi Jokinen on KD-lehden mukaan valmis nousemaan barrikadeille. Olemme valitettavasti nähneet mitä tämä näiden fanaattisten kristittyjen tapauksessa tarkoittaa - uusfasismia kaikkine lieveilmiöineen.

Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset ovat viime vuosina kunnostautuneet hankkimalla kannattajikseen jos jonkinlaista marginaaliryhmää. Jään seuraamaan minkälaisiin irvokkaisiin tempauksiin Kristityt Yhdessä ry ryhtyy.

http://www.kdlehti.fi/2016/09/25/valmis-barrikadeille-tiipi-jokinen-haastaa-luopumaan-valinpitamattomyydesta/

Helluntailaisuus vajoaa ihmisten alentuneen paskapuheen sietokyvyn takia

Helluntailaisten Ristin Voiton verkkoversion pääkirjoitusten laatijat ja kolumnistit vaikeroivat viikko perään siitä, että heidän aatteensa on taantuva ideologia. Muutama viikko sitten (8.9.2016) Sami Konttisen kolumni oli otsikoitu: Mikseivät seurakuntamme kasva?

Konttinen esittää joukon kysymyksiä ratkaisujen pohjaksi, mutta jättää mainitsematta sen tärkeimmän syyn: uskonnot eivät ole totta. Ne ovat vain ja ainoastaan primitiivisiä uskomuksia. Jokainen uskonnoista kumpuava väite, joka on jollain tavoin testattava, on asiaa tutkittaessa osoittautunut epätodeksi. Ne väitteet jotka eivät ole verifioituvia tai falsifioituvia, eivät taas ole relevantteja.

Arvelen merkittävän syyn myös olevan ihmisten alentuneessa paskapuheen sietokyvyssä: ihmiset eivät pidä siitä, että heille syötetään pajunköyttä, valehdellaan päin naamaa. Paskapuheessa helluntailaiset ovatkin oikein meritoituneita, suorastaan eksperttejä.

Kun Konttinen ja kumppanit avaavat suunsa ja möläyttävät ilmoille täysin päättömiä väitteitä, niin ainakin nuorempi sukupolvi voi reaaliajassa tarkistaa väitteen totuusarvon. Tyypillisesti totuusarvo on selvästi epätosi.

Tästä seuraa, että nuorempia ihmisiä on entistä vaikeampi aivopestä. Tästä taas seuraa edelleen, että seurakunnat ovatkin ikääntyvien ihmisten puuhakerhoja.

Samassa Ristin Voitossa toinen kolumnisti pohti sitä, miksi seurakuntien tyypillisin jäsen on jo yli 60-vuotias. Tuossahan sen juuri edellä selvitin. Nämä ikäihmisetkin luopuisivat pian uskostaan, jos vain vaivautuisivat tarkastelemaan kriittisesti uskomuksiaan ja vertaamaan heille syötettyjen väitteiden totuusarvoa reaalimaailmaan.

Edellä kuvattu menettely ei edes vaadi millään tavoin syvällisiä filosofisia tietoja ja taitoja; pelkkä arkiajattelu riittää uskonnollisten väitteiden kumoamiseen.

Saattaahan se olla niinkin, että seurakunnan jäsenyys on vain piintynyt paha tapa tupakanpolton tyyliin. Asian tiedetään olevan vahingollista, mutta silti siitä ei luovuta.

Konttisen esittämä pitkä kysymysten lista onkin jo sinällään paljastava. Siinä listataan kaikki, mikä on väärin helluntailaisuudessa. Helluntailaistenkin olisi parasta panna pillit pussiin ja hyväksyä realiteetit: Jumalaa ei ole olemassa.

Faktojen hyväksyminen on viisautta.

http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/kolumnit/mikseivat_seurakuntamme_kasva/

Sanansaattajan päätoimittaja Hannu Kippo haluaa uusia uskonnon uhreja

Sanansaattajan pääkirjoituksen 21.9.2016 laati Hannu Kippo ja kirjoituksen otsikko oli: Rajattomuus lisää turvattomuutta.

Otsikon perusteella olisi voinut luulla, että kyseessä on maahanmuuttokriittinen kirjoitus. Kippo vaikeroi kuitenkin täysin toisesta asiasta – eutanasiasta. Osansa saavat myös Kipon kammoamat ”aborttikäytännöt”.

Olen jo aiemmin todennut, että näitä ”kippoja” kyrsii erityisesti se, ettei heidän uskonnollisesta fundamentalismistaan ole lakien perustaksi. Sitä on kokeiltu ja se on havaittu haitalliseksi. Lait säädetään ihan muilla kuin uskonnollisilla perusteilla ja sehän näitä ”kippoja” vituttaa niin, ettei edes veri tunnut kiertävän.

Pääkirjoitus alkaa nillityksellä siitä, että Belgiassa säädettiin laki, jonka perusteella eutanasialla ei ole alaikärajaa. Hollannissa tuo ikäraja on 12 vuotta. Tällä asialla ei pitäisi olla mitään merkitystä Kipolle ja hänen hengenheimolaisilleen. Toistaiseksi eutanasia ei ole Suomessa laillista, mutta sellainen laki tulee Suomeen takuuvarmasti. Silloinkaan kukaan ei vaadi näitä ”kippoja” tekemään omalla kohdallaan eutanasiaa.

Kippo maalailee sentimentaalisen kuvan elämän ja kuoleman herrasta, jolla viitataan aavikkobarbaarien yhteen jumalhahmoon. Olemattomilla olioilla kun ei nyt vaan ole mitään sanomista lakien suhteen. Jokainen voi uskoa vaikka kuinka hölmöihin uskomuksiin, mutta yleispäteviksi periaatteiksi niistä ei ole.

Ja kuten moraalittoman konnan kuuluukin, niin kiipelistä yritetään kiemurrella vetoamalla lapsiin:

Samanaikaisesti monessa maassa, myös Suomessa, pyritään monin tavoin muuttamaan niitä käytäntöjä, joilla kristinuskoa on tehty tunnetuksi lapsille.

Miksi lapsille pitäisi syöttää pajunköyttä? Liian kauan nämä ”kipot” onnistuivat aivopesemään lapsia loukaten samalla lasten vapautta uskonnosta. Sukupolvi toisensa perään traumatisoitui ”kippojen” toiminnan takia. Nykyään onkin aivan mahtavaa, että sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta haitallinen usko on joutunut perääntymään kaikilla rintamilla. Tästä on seurannut ennennäkemätön hyvinvoinnin kasvu ja tämä voidaan todentaa. Kyllähän sellainen ottaa koville kaikenmaailman ”kipoille”.

http://sley.fi/sanansaattaja/paakirjoitus/rajattomuus-lisaa-turvattomuutta

 

Turun piispa Kaarlo Kalliala ehdottaa vanhusten hyväksikäyttöä

Verkkojulkaisu Seurakuntalaisen jutun (22.9.2016) mukaan Turun piispa Kaarlo Kalliala piti diakonia päivillä puheenvuoron, jonka referaatin Seurakuntalainen otsikoi: Yhteiskunnassa tarvitaan välittämisen vallankumousta.

 Kalliala sanoi: Kun hyvinvoivaa yhteiskuntaa ei enää yritetä eikä pystytä rakentamaan verovaroin ammattilaispalveluilla, kansalaisilta tarvitaan lähimmäisenrakkauteen ja auttamishaluun perustuvaa huolenpitoa ja vastuunkantoa.

Ajatus on kaunis ja kannatettava, mutta kun lausunnon antaa piispa, niin kaikki hälytyskellot soivat. Ei Kallialan kaipaama välittämisen kulttuuri ole mihinkään kadonnut: siitä ei vain pidetä kovin paljon meteliä.

Kalliala: Lähitulevaisuudessa turvattomuuden kokemus uhkaa nimenomaan vanhuksia, jotka syystäkin epäilevät jäävänsä heitteille.

Vapaissa suunnissa on vuosikymmeniä käytetty hyväksi vanhuksia, joiden kognitiivinen kapasiteetti on selvästi alentunut. Samoin värväystoimintaa on kohdistettu lapsiin, joiden kapasiteetti ei taas ole riittävän kehittynyt arvioimaan heihin kohdistunutta epäeettistä värväystoimintaa.

Vapaista suunnista on tuttua myös vanhuksen vikoja sormella osoittaminen, kuvitellun syntisyyden painottaminen ja muu vastaava hämäräperäinen toiminta.

Nyt tämä vapaista suunnista tuttu evankelioimisen metodi halutaan saattaa osaksi myös ev.lut. kirkon toimintaa. Vanhukset ovatkin oivallinen kohde: harvalla esimerkiksi muistisairaalla vanhuksella on edunvalvoja, joka pystyisi torjumaan toistuvat vanhuksiin kohdistuvat väärinkäytökset.

Vanhusten auttaminen – olipa auttajana mikä tahansa uskonnollinen taho – on aina jo lähtökohtaisesti ehdollista. Vanhuksille tarjotaan diakoniatyössä aina selvästi epätosiin premisseihin perustuvaa uskonnollista ”pelastusoppia” siten, että itse vanhuksen tarpeiden ja toiveiden huomioiminen on aina toissijaista alistavaan, nöyryyttävään ja tulikivenkatkuiseen evankelioimiseen suhteutettuna. Harvoin kukaan on estämässä tällaista toimintaa, vaikka vanhus itse ei haluaisi olla sellaisen kohteena.

Vapaissa suunnissa on raportoitu siitä, kuinka diakoniatyön varjolla on kalasteltu testamentteja varsinkin vanhusten heikkoina hetkinä. Muutama juttu on päättynyt jopa oikeuskäsittelyyn asti.

Piispa Kaliala haluaa omankin puulaakinsa osallistuvan vanhusten pelotteluun ja uhkailuun, jotta vanhuksia voitaisiin hyväksikäyttää. Kaikkien uskontojen perusprinsiippi on hyväksikäyttö: ensin luodaan joko todellinen tai kuviteltu uhka ja sitten siihen tarjotaan itse keksitty ratkaisu – yleensä Jeesus, pelastus tai jokin muu uskonnollinen viritelmä, jolla ei ole reaalimaailman relevanssia.

Onko Suomen ev.lut. kirkolla kanttia olla osallistumatta vanhusten oikeuksia loukkaavaan evankelioimiseen tarjotun avun varjolla? Onko Suomen ev.lut. kirkolla kanttia tuomita diakonityön varjolla tehty vanhusten hyväksikäyttö?

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-kalliala-yhteiskunnassa-tarvitaan-valittamisen-vallankumousta/

Hannu Kipolta kippo ja kuppi nurin Seurakuntalaisessa

Verkkojulkaisu Seurakuntaisen blogikirjoittajana kunnostautui 21.9.2016 Sleyn fundamentalistisen suuntauksen parista tuleva Hannu Kippo, joka oli otsikoinut kirjoituksena: Olen aivan äimän käkenä.

Tältä Kipolta on kippo ja kuppi vähän väliä nurin. Tällä kertaa syynä oli, kuinka ollakaan, spn-avioliittolaki. Kippokin on jäykän homofobinen deluusioista kärsivä änkyrä.

Se, mikä ennen oli pyhää ja luovuttamatonta, ei näytä nykyisin olevan arvossa. Se, mitä pidettiin hävettävänä, vaikuttaa nyt olevan usein suuressa kunniassa.

Pitäisikö homot panna takaisin kaappiin vai peräti tappaa? Kyllä Kippoa nyt harmittaa kun hänen arkaaisia uskomuksia ei enää nykymaailmassa oteta tosissaan. Miksi edes pitäisi?

Kipolla on ollut vaikeuksia sopeutua muuttuvaan maailmanmenoon ennenkin Viisi vuotta sitten (15.6.2011) Kipolta meni kippo ja kuppi nurin kirjoituksessa, jonka otsikko oli: Riittäkö ihmisille usko pelkkänä yksityisasiana? Tuo Seurakuntalaisen juttu oli tiivistelmä Sleyn:n verkkosivuilla julkaistusta kirjoituksesta: Havahduttava ero.

Kippo nillitti suvivirsi-debatista, päiväkotien ja koulujen ruokarukouksista yms. Tai siis siitä, että nykymaailmassa sellaisia ei juuri ole.

Kippo näkee suomalaisille tyypillisen, uskon yksityisenä pitämisen, perimmäisen kristillisen ajattelun vastaisena.

”Uskon asia on vuosikausia kuulutettu sanoilla: ”Se on jokaisen yksityisasia.” Kristillisen kirkon näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole niin”, Kippo kirjoittaa.

 Kippo flippaa ihan totaalista siitä, että kristinuskon yhteiskunnallinen merkitys on muuttunut hänen mielestään käynyt niin vähäiseksi, ettei se ole sitä ”oikeaa kristinuskoa”. Kippo ja kuppi nurin siitä että Kippo, Sley ja fundamentalistit eivät enää pääse sanelemaan, mitä julkisen vallan tulee toimia erinäisissä kysymyksissä.

Naisten tasa-arvo onkin tälle Sley:n jengille suorastaan punainen vaate. Naispapit ovat suoraan Saatanasta ja erilaiset vähemmistöryhmät läpeensä syntisiä.  Mitään päivityksiä reaalimaailmaa vastaavaksi ei voi edes periaatteessa tehdä, koska jo aavikkobarbaarit olivat sitä mieltä, että…ja niin edelleen.

Kippoa kyrsii pahasti se, ettei dominionistinen kiilastrategia ole oikein ottanut tulta Suomessa:

Tällä ”yksityisasia” -argumentilla voidaan taitavasti myös vaientaa kirkon ääni kaikkialla muualla kuin kirkon seinien sisäpuolella. Kirkon kyllä tosin sallitaan tulla ulos köyhyyden poistamista esittäen ja luonnonsuojelua kannattaen.”, Kippo toteaa.

Kristinuskon haitat julkisen vallan yhteydessä ovat hyvin dokumentoituja ja todennettuja. Sille eivät  Kippo ja Sley voi mitään. Ihmiset eivät vain halua teonomiaan pohjautuvaa teokratiaa, Pohjolan kristillistä Saudi-Arabiaa.

Sley on taantumuksellisuudessaan yksi haitallisimmista Suomen ev.lut. kirkon sisällä vaikuttavista liikkeistä. Valitettavasti näitä ”kippoja” löytyy vielä turhan monta vuonna 2016. 

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/aivan-aiman-kakena/

Uskonnollisten järjestöjen värväystoiminta kohdistuu nyt myös opiskelijoihin

Verkkojulkaisu Seurakuntalainen raportoi siitä, kuinka Turussa ja Tampereella järjestettiin Intro-tapahtuma, jossa uusia ja vähän vanhempiakin opiskelijoita värvättiin mukaan seurakuntien ja muiden enemmän tai vähemmän hämärien tahojen toimintaan.

Suomessa yliopistot ovat tiedeyliopistoja, joiden tehtävänä on parhaan tieteellisen tiedon jakaminen. Uskonnolliset uskomukset eivät kuulu tiede & tieto –kategoriaan, vaikka Jyväskylän yliopistosta on raportoitu professori Tapio Puolimatkan käyttävän luentoja ja seminaareja evankelioimiseen.

Toki opiskelijajärjestöt saavat järjestää oman agendansa mukaista toimintaa, mutta uskonnollinen aivopesu ei ainakaan paranna opiskelijoiden tiedollista asemaa. Tieto ja uskonnollinen usko ovat peruuttamattomassa ristiriidassa, koska uskonnollisella uskolla ei ole mitään reaalimaailman relevanssia. Ei ole lainkaan yllättävää, että fundamentalistisissa suuntauksissa ei opiskelua katsota suopeasti, koska tieteellinen tieto viimeistään saa nuoren hylkäämään aavikkobarbaarien aloittaman taikauskon.

Kyllähän se harmittaa näitä uskonnollisia piirejä, kun heidän hegemonia-asemansa kumoutui jo ajat sitten. Nyt sitten ollaankin puolustuskannalla ja menetetyistä asemista pyritään pitämään kiinni. Aivopesu kohdistetaankin lapsiin ja nuoriin toivoen, että siltä suunnalta saataisiin hupeneviin riveihin vahvistusta.

Jo alkeellisetkin tieteenfilosofian tiedot pistävät uskonnolliset uskomukset ja niiden apologiat tiukoille: uskonnollisia uskomuksia ei yksinkertaisesti voi puolustaa rationaalisin argumentein. Kognitiivinen dissonanssi on niin raju, ettei sitä voi ylläpitää mielenterveyden siitä järkkymättä.

Uskonnollisten opiskelijajärjestöjen värväystoiminta ei juuri eroa islamistien ja jihadistien vastaavasta. Epävarmoille ja suggestioherkille opiskelijoille luvataan yhteisöllisyyttä ja kaikkea muuta mukavaa ”oikean opin” varjolla.

Suomessa kristilliset opiskelijajärjestöt eivät sentään taida propagoida toisinajattelijoiden tappamisella. Päämääränä kuitenkin on yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen. Oletuksena on, että nykyiset opiskelijat ovat huomisen päättäjiä, jossa asemassa he olisivat suopeita ja myötämielisiä uskonnollisten yhteisöjen valtapyrkimyksille.

Strategia on ollut käytössä Yhdysvalloissa vuosikymmeniä, mutta tulokset ovat olleet lähes päinvastaisia kuin dominionisitsen kiilastrategian kannattajat ennustivat: yhä suurempi ja suurempi osa opiskelijoista kääntää selkänsä uskolle, koska uskonnolliset väitteet ovat selvästi epätosia ja kaiken lisäksi haitallisia sekä uskovalle itselleen että yhteiskunnalle. Tästä on olemassa runsaasti todennettavaa tutkimustietoa.

Opiskelijapiireissä näistä pienryhmistä taitaa tulla marginaalista harrastajaporukkaa; jotkut taitavat jopa eristäytyä muista opiskelijoiden riennoista. Eristäytyminen onkin lähes ainoa tapa, jolla uskoa voi säilyttää edes alkeellisella tavalla.

Pienryhmistä voi jopa muodostua kultteja ja lahkoja. Espoolaisista teekkareista se Koivuniemenkin lahko sai alkunsa.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/seurakuntien-tulisi-tukea-opiskelijajarjestojen-toimintaa/

Kristillisdemokraatit eivät voi tuomita fasistista väkivaltaa

Fasismi lävähti kristillisen oikeiston silmille viimeaikaisten tapahtumien johdosta.  Toistaiseksi kuolonuhreja on vain yksi ja toivottavasti enempää ei tulekaan. Kuinka ollakaan, Kristillisdemokraatit vaikenevat poliittisen väkivallan kuoliaaksi. Asia ei sinänsä ole lainkaan yllättävää: oikeistolainen radikalismi on hyvä Krisujen liittolainen.

Poliittisessa kentässä väkivalta on tuomittu laidasta laitaan. Kristillisdemokraatit eivät vaan saa aikaiseksi väkivallan tuomitsevaan kannanottoa. Tai saavathan he, mutta silloin väkivallan tekijän on oltava muslimi ja maahanmuuttaja. Lisäksi väkivalta on helppo tuomita silloin kun se tapahtuu kaukaisissa maissa, ja varsinkin silloin kun väkivallan kohteena ovat kristityt. Muslimien henki ei ole krisuille minkään arvoinen. Sama pätee hinduihin yms.

Krisujen ideologian mukaan viimeaikaisia väkivallan tekoja Suomessa on mahdoton tuomita, sillä silloin he joutuisivat tuomitsemaan oman opaskirjansa, Raamatun, kansanmurhat ja muut väkivaltaiset irvokkuudet. Edes Uudesta Testamentista redusoitu ”rakkaushömppä” ei poista Uuden Testamentin väkivallan sisältävää elementtiä, jonka propagoijina olivat itse Jeesus ja Paavali; monen kristillisen fasistin idolit. Tosin Mooses ei jää kauas siinä kategoriassa.

Uusoikeistolainen fasistinen ajattelutapa ja siitä ajattelusta kumpuavat toimintamallit sopivat krisuille vallan mainiosti. He teetättävät ”likaisen työn” muilla. Samalla krisujen toiveena on, että poliittinen väkivalta edistää heidän lopullista määräänsä – Pohjolan kristillistä Saudi-Arabiaa.

Krisuilla olisi juuri nyt näytön paikka, mutta ei…he askaroivat aivan muiden asioiden kuin väkivallan tuomitsemisen parissa. Tästä on hyvänä esimerkkinä heidän verkkojulkaisunsa KD-lehti. Kirjoitukset ovat laimeita yleispoliittisia kannanottoja ja välillä närkästytään spn-avioliittolaista.

En olisi lainkaan yllättynyt, jos krisujen parissa taputetaan väkivallalle. Ainakin Päivi Räsäsen kommentit vuosien varrelta ovat aika paljon fasismia myötäileviä.

Leif Nummelan vetämä Cafe Raamattu - kristillisen fasismin äänitorvi

Kristillisen fasismin kotimaisen version äänitorvena on pitkän aikaa toiminut viidesläisen herätysliikkeen jäsenen Leif Nummelan vetämä ja TV7:lla esitettävä Cafe Raamattu.

Kyseinen ohjelma on politisoitu erityisesti muutaman vakiovieraan toimesta. Näitä henkilöitä ovat mm. Patmoksen Pasi Turunen ja Juha Ahvio sekä ihan muista piireistä tuleva professori Tapio Puolimatka. Yhdessä Nummelan kanssa tämä kolmikko kuuluu kristillisen fasistisen suuntauksen ”älymystöön”, eikä se suinkaan ole tässä yhteydessä meriitti.

Cafe Raamatussa ajetaan löyhästi Raamattuun liittyvää totalitarismiin perustuvaa ideologiaa. Käytännössä tuo tarkoittaa uskonnollista harvainvaltaa, joka täyttää teonomiaan pohjatuvan teokratian tunnusmerkit. Kaikki uskontoihin pohjatuvat hallitusmuodot ovat aina jo lähtökohtaisesti totalitaarisia diktatuureja, parhaimmillaankin oligarkioita. Cafe Raamatun propagoima hallitusmuoto on vielä em. lisäksi fasistinen.

Leif Nummelan ja monen hänen vieraansa ajattelussa ulkoista uhkaa edustavat mm. ev.lut. kirkko, liberaaliteologia, ateistit, vasemmistolaiset (keitä he sitten lienevätkään?)…Lista on todella pitkä ja sen listan pohjana on toiseuden demonisoiminen. Tässä kristillinen fundamentalismi ja uusoikeistolainen fasismi ovat yhteneviä. Samaa väkivallan elementin sisältävää pakettia lähestytään hieman eri näkökulmasta, mutta näkökulman muutos on sekin Wittgensteinin kielipeli, jossa peli itsessään ja peliä pelaava ”sisäpiiri” määrittää pelin säännöt sääntöjen vielä muuttuessa itse pelin kuluessakin.  Tämä vielä niin, että pelin ”ulkopuoliset” eivät pääse vaikuttamaan peliin vaan heille fasistisen agendan mukaisesti jää peliä seuraavan tarkkailijan rooli. Itseään koskevassa pelissä kristillisen fasismin ”toiset” eivät pääse vaikuttamaan peliin, joten heidät tulee tuhota, koska pelin säännöt on määritelty sellaisen mahdollistaviksi.

Cafe Raamatussa noudatetaan näppärää strategiaa kaiken hengellistämisenä. Retorisena keinona ovat sodankäynnin termit, mutta puheissa viitataan ”hengelliseen sodankäyntiin”. Näin vältytään suoranaiselta vihapuheelta, josta saattaa joskus jopa joutua lailliseen edesvastuuseen. Yksinkertaisimmillaan strategia toimii siten, että nuo toiset ovat Saatanan vallassa, kun taas oma ryhmä noudattaa ”ainoaa oikeaa oppia”. Tavoitteena on kuitenkin opposition tuhoaminen; lievimmillään opposition marginalisoiminen.

Leif Nummela on antanut ohjelmassaan tilaa kristilliselle fasismille. En pidä todennäköisenä sitä, että hän on ollut asiasta tietämätön. Tämä tekee Nummelasta osallisen kristillisestä fundamentalismista kumpuavaan fasismiin. Kaukana ei olla Himmelerin okkultisistisesta mystiikasta.

Patmoksen Ahvion auvoiset ajat kristillisen fasismin parissa

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajalle, Juha Ahviolle, koittaa auvoiset ajat. Tämä kristillisen fasismin asiaa ajava saa takuulla huomiota muuallakin kuin mv-lehdessä.

Aina kun kristillinen fasismi tarvitsee puolustajaa, niin Ahvio onkin mitä parhain asian edustaja. Oikeastaan Ahvion ei tarvitse edes keksiä mitään uutta: sen kuin lainaa omia kirjoituksiaan ja niitähän riittää pitkältä ajalta.

Patmoksen sivuilla Ahvio on julkaissut äärioikeistolaisen agendansa mukaisia poleemisia kirjoituksia jo vuosien ajan. Hän on saanut julkisuutta kristillisen fasismin äänitorvessa TV7:lla esitettävässä Cafe Raamatussa. Samassa ohjelmassa on vieraillut myös Aito Avioliitto ry:n J-P Rahkonen ja onhan silloin tällöin saanut suunvuoron myös Pasi ”Raamatun kansanmurhat ovat hyviä” Turunen. TV7:n kotimaista tuotantoa olevat ohjelmat ovat hyvässä linjassa kristillisten fasistien ajattelun kanssa.

Ahvion kirjoituksissa on selvänä linjana toiseuden demonisoiminen. Fasismi perustuukin erojen korostamiseen, ei samankaltaisuuksien korostamiseen.  Tähän perustuu kristillisten ja islamilaisten ääriliikkeiden toiminta. Kaikki paha tapahtuu toisten toimesta. Edes oman ryhmän tekemä väkivalta ei pysäytä näitä ääriliikkeitä tarkastelemaan omien tekojensa eettisiä perusteita. Ahvion edustama kristillinen fasismi onkin tässä mielessä kaikkein irvokkain ääriajattelun muoto.

Kytkökset Patmoksen, Aito Avioliitto ry:n ja  Eduskunnan Familia-verkoston välillä ovat selvät. Familia-verkostolla taas on esim. Terhi Kiemungin kautta yhteyksiä vihajärjestöihin. Tämä on todennettu.

On odotan mielenkiinnolla, minkä ontuvan salaliittoteorian Ahvio keksii viimeaikaisten tapahtumien tiimoilta.

Vapaiden suuntien oikeistolainen fasismi

Vapaista suunnista löytyy otollisimmat ja ehkä peräti kiihkeimmät uusoikeistolaisen fasismin kannattajat. Tässä suhteessa suomalainen uusoikeistolainen fasismi eroaa 1930-luvun vastaavasta ilmiöstä. Tuolloin fasistit löytyivät ev.lut. kirkon piiristä.

Kristillisen uusfasismin ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Kun ideologia pohjautuu pitkälti auktoriteettiuskoiseen alistumiseen, niin usko ja fasismi kulkevat käsi kädessä. Molemmissa viljellään militaristista retoriikkaa. Kaikki nähdään ”sotana” tyypillisesti kuviteltua vihollista vastaan.

Kuri ja järjestys ajattelu on ominaista sekä kristinuskolle että uusoikeistolaiselle fasismille. Molemmissa noudatetaan demokratialle vierasta jyrkän hierarkkista järjestystä, jossa ylemmän portaan tekemisiä ei sovi kyseenalaistaa missään muodossa. Omaehtoista ajattelua ei rohkaista, oman toiminnan eettistä tarkastelua ei juuri suvaita. Ylemmällä portaalla on aina paremmin tietäviä. Kun reaalimaailman auktoriteetit loppuvat, siirrytään mielikuvitusolioiden pariin vetoamalla Jumalaan. Sinänsä näppärä strategia: Jumalaa ei voi saada lailliseen edesvastuuseen samasta syystä kuin Karhukoplakaan ei joudu vastuuseen muuten kuin Aku Ankka-lehdessä. Ilmiöt ovat paralleeleja.

Vapaat suunnat ovat sekä opillisesti että toiminnallisesti fragmentoituneita. Samaa pätee lähes poikkeuksetta uusoikeistolaisiin fasistisiin järjestöihin. Retoriikkaa ja päämääriä tarkastelemalla ei pysty tekemään eroa uskonnollisen yhteisön ja fasistisen järjestön välillä.

Molemmille on olennaista ”totuuden” määritteleminen omiin tarkoituksiin sopivaksi ja vielä siten, että tuota ns. totuutta saa eikä voi kyseenalaistaa ilman yhteisöllistä rangaistusta tai sellaisen uhkaa. Yksilö häivytetään kasvottomaksi massaksi. Variaatiot pyritään minimoimaan.

Lupaukset jollain tavoin perinteisestä Suomesta ja taivasten valtakunnasta pohjautuvat samaa periaatteeseen – kuviteltuun uhkaan ja uhan luojan itse masinoimaan ainoaan oikeaan ratkaisuun. Tässä mielessä kaikki tuo em. on utopiaa vailla reaalimaailman relevanssia. Oman ryhmä on kaikki muut poissulkeva. Ryhmän koheesio on uskonnollisen ja fasistisen kannalta ryhmädynamiikan edellytys. Tällaisessa ryhmässä on helppo osallistua kaikenkattavaan epäeettiseen toimintaan, toimintaan johon yksilö ei edes voisi kuvitella osallistuvansa: toimin vain mukana, noudatin vain käskyjä. Tällainen mentaliteetti ei kuitenkaan vapauta vastuusta kanssaihmisiä kohtaan.

Kenttäpiispa Pekka Särkiö tahtoo lisää tykinruokaa

Tosin tappaminen taitaa nykyään tapahtua enimmäkseen ohjuksin, mutta silti kenttäpiispan kirjoitukset Kotimaa24:ssä ovat melko häiriintynyttä settiä.

Särkiön ajattelu pohjautuu misogyniaan, homofobiaan ja ksenofobiaan.

Kenttäpiispalle on kova paikka, kun Puolustusvoimissa on naisia, homoja sekä maahanmuuttajataustaisia sotilaita. Tosin viimeisimmän blogikirjoituksensa perusteella maahanmuuttajat eivät ole suomalaisia. Nuo kaksi ryhmää taas ovat joitakin, jonka Särkiö tapattaisi jos vain voisi. En olisi lainkaan yllättynyt, jos taistelutilanteessa Särkiön mielestä homoja voisi käyttää vaikka ihmiskilpinä.

Viimeisimmässä blogissaan kenttäpiispa on samoilla linjoilla kuin Kristillisdemokraatit: syntyvyys on heidän mielestään liian alhainen. Kömpelösti heidän ideologiansa pyritään peittämään vetoamalla heikkenevään huoltosuhteeseen. Todellisuudessa syntyvyyden lisääminen kuitenkin johtaisi olojen kurjistumiseen, mikä taas onkin kristinuskon kannalta yksi tavoiteltavimmista päämääristä. Kaikkialla missä vallitsee suuret syntyvyysluvut, olot ovat perin kurjat.

Naiset halutaan, ei pelkästään nyrkin ja hellan väliin, vaan myös nyrkin ja kullin väliin. Naisista tulee tehdä synnytyskoneita, jolloin fundamentalistit odottavat saavansa uusia tukijoita ja kenttäpiispat taas uutta tykin ruokaa. Abrahamista polveutuvat uskonnot ovat kaikki alistavia; luonteeltaan väkivaltaisia, syrjiviä ja sortavia. Ainoastaan suuremman syntyvyyden suosiollisella myötävaikutuksella särkiöt ja kumppanit ovat onnistuneet säilyttämään valitettavan pitkään hegemonia-asemansa. Erityisen vittumaista Särkiön mielestä taitaa olla se, että yhä lisääntyvässä määrin varusmiehet sanovat kenttäpiispalle ja tämän ideologialle: Fuck off!

Kenttäpiispan ajattelu on paralleeli oikeiston uusfasistisen suuntauksen kanssa. On olisi lainkaan yllättynyt, jos Särkiö päätyisi julkisestikin kannattamaan kaikkein jyrkimpiä fasistisia suuntauksia. Tähänhän uskonnollisviritteinen retoriikka sopii vallan mainiosti. Sieltä oikealta laidalta löytyy Särkiölle varmasti montakin kannatettavaa sakkia.

Toistaiseksi Puolustusvoimain parista ei oikein taida löytyä ääriaineksia sympatisoivia upseereita: paitsi tämä kenttäpiispa Särkiö. Varusmiesten ja –naisten parista ääripäät on onnistuneesti raakattu. Siviilipuolella kaikkein militanteimmat uusfasistiset tyypit taitavat löytyä niiden parista, joilla on vähiten sotilaskoulutusta. Tässä piilee hassu paradoksi.

”Kaunis on kuolla jne…”, säkeet ovat ehkä Särkiön mielestä sitä kauneinta lyriikkaa. Nuoret miehet ja naiset ovat kenttäpiispalle pelkkää biomassaa, jonka tarkoituksena on kristillisen väkivaltakulttuurin ylläpitäminen ja edistäminen.

Särkiö on kirjoitustensa perusteella häijy ja vittumainen mies.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/avioliitokasitys-ja-kuihtuva-kansa/

Kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala värvää maahanmuuttajia uusfasistiseen toimintaan

Olen jo aiemmin kirjoittunut siitä, kuinka islamistit ovat hyviä fundamentalisti-kristittyjen liittolaisia. On aivan samantekevää, mikä sattuu olemaan taivashepun nimi, kunhan uskoo vain johonkin taivasheppuun ja katsoo tuon kuvittelemansa taivashepun velvoittavan toimimaan tietyllä tavalla. Toimintaa tarkoittaa yleensä jonkin väestönryhmän sortoa ja syrjintää. Nyt asiasta alkaa olla mustaa valkoisella Perussuomalaisten kansanedustaja Veli-Matti Saarakkalan toimesta.

Populistis-uusfasistinen kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla blogin, joka oli otsikoitu Konservatiivisen yhteiskuntapolitiikan pitkä lasku ja hidas nousu.

Saarakkalan johtopäätös oli seuraava:

On myös Suomen etu, että integroimme Suomeen jäävät maahanmuuttajat osaksi konservatiivisempaa elämänmenoa, jota heistä pääosa luonnollisesti kannattaakin. Jos siis häviämme nyt niskan päällä olevien ilmiöiden takia yhden erän, ei heitetä toivoa, vaan mennään ja pelataan niillä vahvuuksilla, jotka meille on annettu. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Saarakkalan johtopäätös nojautuu hänen kielteiseen käsitykseensä spn-avioliittolaista. Kun sen debatin nämä kristillis-fasistis-populistiset piirit hävisivät, niin liittolaisiksi kelpaa kuka tahansa, joka vastustaa ko. lakia.

Saarakkala jatkaa:

Liberaalit yrittävät liittoutua nyt esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa ja maahanmuuttajilta on järkevää hyödyntää tilaisuus, mutta ei mene kauan, kun liitto murtuu ja saamme maahanmuuttajista voimaa konservatiiviselle puolelle. Tilanne kannattaa käyttää hyväksi mahdollisuuksien mukaan, vaikka pääosa meistä konservatiiveista vastustammekin nykyisenlaista maahanmuuttoa ilmiönä ja yritämme padota sitä. Maahanmuuttajia vastaan ihmisinä meillä ei ole kuitenkaan mitään.

Saarakkalan maailmassa maahanmuuttajakin on oikein hyvä ihminen, kunhan ajattelee ja toimii juuri samalla tavoin edustaja Saarakkala ja samoin ajattelevat fasistiset piirit, joita löytyy Eduskunnan Familia-verkostosta, Aito Avioliitto ry:stä ja Suomi Ensin liikkeestä yms. ääri-ilmiöistä. Tähän ryhmittymään voidaan laskea myös Patmos Lähetyssäätiö.

Saarakkalan maalaama konservatiivinen agenda sisältää aina ja varmasti väkivallan elementin. Arvelen uusoikeiston ja uusfasistien, joihin Saarakkalakin eittämättä kuuluu, turvautuvan helpommin väkivaltaan kuin mikään muu ääriliike.

Pelon lietsominen järjestämällä mikromellakoita on aina historian kuluessa ollut fasistinen toimintapa. Luodaan kuviteltu uhka ja tarjotaan siihen itse ratkaisu.

Saarakkala yliarvioi uusoikeiston uusfasistisen agendan houkuttelevuuden. Ei ole edes olettavaa, että näistä auktoriteettiuskoisista pikku-natseista löytyisi sellaista kriittistä massaa, jotta he onnistuisivat ajamaan asiaansa muuta kuin metelöimällä verkossa.

Me sekulaarit humanistit olemme kuitenkin hereillä ja tarkkailemme kaikenmaailman saarakkoloita. Mielenkiinnolla odotan kuka uusfasisteista esittää seuraavana tyranniaa ihannoivan kannanoton.

http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222888-koservatiivisen-yhteiskuntapolitiikan-pitka-lasku-ja-hidas-nousu

Aasinlakki 37/2016 kenttäpiispa Pekka Särkiölle

Aasinlakki viikolla 37/2016 menee kenttäpiispa Pekka Särkiölle. Tämä ”kenraalikuntaan” kuuluva pappi on ryhtynyt virassaan politikoimaan seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia vastaan.

Kenttäpiispa piti meteliä Kotimaan blogissaan. Särkiön ruikutus voidaan tiivistää seuraavasti:

-          Suomalaiset loppuvat kesken, koska syntyvyys on laskenut ja syynä ovat homot, kuinkas muuten.

-          Särkiöllä ei omien sanojensa mukaan ole maahanmuuttajia vastaan mitään, mutta suomalaisina hän ei heitä pidä.

Kenttäpiispan möläytyksiä on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin. Myös tämän kertainen kenttäpiispan möläytys vaatisi sekin aivan oman postauksen, mutta katsotaan nyt viitsiikö kenttäpiispan aivopierua kommentoida sen enempää.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/avioliitokasitys-ja-kuihtuva-kansa/

Eutanasian laillistaminen edistää yhdenvertaisuutta

Koska eutanasia ei vieläkään ole Suomessa mahdollista takapajuisen lainsäädännön takia, niin KELA voisi korvata kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, kun eutanasian haluava asiakas (vai potilas?) matkustaa Sveitsiin, Hollantiin, Belgiaan tai johonkin muu maahan, jossa eutanasia on laillista.

KELAn ei tulisi korvata pelkästään matkakuluja vaan myös lääkärikulut sekä itse operaatiosta aiheutuvat kulut. Tällä hetkellä tilanne on köyhiä ja vähävaraisia syrjivä: Varakkailla henkilöillä on mahdollisuus eutanasiaan kunhan maksavat kaikki kulut omasta pussistaan.

En ole kuullut vielä ainuttakaan hyvää eutanasian vastaista perustelua. Puoltavia perusteita on paljon. Suurin osa eutanasiaa vastustavista perustelee kantaansa uskonnollisella vakaumuksella, Suomessa enimmäkseen kristillisellä vakaumuksella. Kantaa pönkitetään tyypillisesti Raamatulla. Raamattu kun nyt on verifioidusti yksi muinainen myyttejä ja mytologiaa sisältävä kirja, niin siitä ei ole relevantiksi ja validiksi perusteluksi.

On suorastaan noloa suomalaisten kannalta, että jollakin uskonnollisella doktriinilla on vielä sellainen vaikutusvalta, että siitä koituu selviä haittoja kuten tässä eutanasiaa koskevassa kysymyksessä. Uskovat pyrkivät aina vaikeuttamaan muiden elämää, vaikka nuo muut eivät perustaisi uskosta ja uskonnosta. He voisivat torjua eutanasian ihan omassa keskuudessaan ja sallia sen muille. Uskovien ainoa strategia on kieltää muilta se, mitä he eivät suo itselleen.

Ihmiskunnan tekemät eettiset pohdiskelut ovat paljon vanhempaa perua kuin kristinuskon moralismi. Moralismihan ei jo määritelmällisesti voi olla ketään velvoittavaa. Useimmat Raamatusta johdetut ”eettiset” (lainausmerkit ovat tässä tapauksessa aivan paikallaan) ohjeet on kokeilujen perusteella osoitettu sekä toimimattomiksi että haitallisiksi.

Jos Päivi Räsänen pääsee havittelemalleen KELAn pääjohtajan paikalle, niin sosiaali – ja terveystoimessa otetaan takapakkia. Kaikki tähänastinen edistys joutuu uhanalaiseksi. Tästä syystä tarvitaan kansalaisaktivismia ja hyvänä alkuna voidaan pitää sitä, että ulkomailla tapahtuva eutanasia tulisi korvattavaksi. Tällä olisi ennen pitkää merkitystä Suomen lainsäädäntöön. Kun riittävän moni matkustaisi ulkomaille hakemaan arvokkaan kuoleman, niin Eduskunnankin olisi pakko ryhtyä toimiin eutanasialainsäädännön saattamiseksi ajan tasalle.

Eutanasia on pienen vähemmistön asian. Tällä hetkellä mikään ei suojaa tätä vähemmistöä enemmistön tyrannialta.