Petri Paavola pieraisee

Otsikon nimeämällä henkilöllä on kotisivut, joissa hän esittää fundamentalistista propagandaa. Siihen hänellä toki on oikeus. Paavolan argumentit ovat vain niin surkeita, että epäilen Puuha-Peten nauravan itsekin omille jutuilleen.

Pete on spämmännyt eri keskustelupalstoille linkkejä omille sivuilleen. Paavolan Pete haluaa huomiota hintaan mihin hyvänsä. Pönkittääkseen propagandaansa Pete esiintyy evankelistan ottein. Lisäksi heppu esiintyy jonkinlaisena raamatuntuntijana ja – opettajana. Paavolan kirjoituksista paljastuu hepun teologinen oppimattomuus.

Annetaan nyt Petelle vähän huomiota ja tarkastellaan hänen kirjoituksiaan. Aloitetaan jutusta nimeltä ”Raamatullinen uskoon tuleminen”.

Heti aluksi Pete esittää seuraavan argumentin: ”Raamatun sanan totuuden mukaan on kuitenkin vain yksi tapa miten ihminen tulee uskoon. Pyrin tuomaan esille kirjoituksessani sen mitä Raamattu opettaa tästä aiheesta.”

Pete olettaa hänellä olevan absoluuttinen tieto asiasta. Pete kyllä kehottaa ihmisiä testaamaan kirjoitukset Raamatun valossa, mutta keskustelupalstoilla Puuha-Pete ei juuri suvaitse eriäviä mielipiteitä. Paavola kompuroi jo lähtötelineissä.

Puuha-Pete jatkaa: ”Raamatun opetus on todella selkeä siitä, että ihmisen on tultava uskoon, eli tehtävä henkilökohtainen päätös sydämessään uskoa Herraan Jeesukseen.”

Viisi minuuttia sitten päätin tulla uskoon ja nyt olen jo luopunut uskosta, koska luin Raamattua todeten sen olevan satuja ja tarinoita. Ei vakuuta tämäkään Peten argumentti.

Joka ainut kerta, kun kuulen ”sydämen usko” (tai vastaavan ilmaisun), niin repeän nauruun. Sydän on lihas, joka ei tunne mitään. Prosessointi tapahtuu aivoissa! On kummallista, että tämä tapa käyttää kieltä on elänyt sitkeästi.

Pete jatkaa väitteellä, että ihminen tarvitsee jotain tarkemmin määrittelemätöntä parannusta. Tämä argumentointitapa on kovin tyypillistä kusettaville uskoville. On jopa säälittävää, että jotkut vielä ottavat tällaiset väitteet tosissaan.

Epämääräiseksi jää Peten väite siitä, että parannus tarkoittaa mielen muutosta, ajattelua jumalan tahdon mukaisella tavalla. Raamattunsa lukeneet tietävät, että tästäkin saadaan aikaan mojova riita, koska oletettu jumalan tahto on kovin tulkinnanvarainen. Paavolan tulkinta on vain yksi monista. Säälittävän surkean retoriikkansa Puuha-Pete yrittää peittää heittämällä joukkoon kreikankielisiä sanoja. Tämä ei mitenkään vahvista Peten argumentteja – päinvastoin. Pete vain osoittaa oppimattomuutensa.

Aiemmin esittämänsä uskoontulon metodin (henkilökohtaisen päätöksen), Pete kumoaa sanomalla: ”Kun ihminen on tullut Jumalan armosta uskoo, niin vasta sen jälkeen hän menee vesikasteelle.”

Nyt Peten logiikka pettää. Tai sitten Pete ei ole lainkaan ajatellut, mitä hän pari kappaletta aiemmin oli kirjoittanut. Tietenkään tässä ei Paavolan itsensä mielestä ole mitään ristiriitaa.

Kasteesta on käyty oppiriitoja melkein kaksituhatta vuotta, mutta nyt Puuha-Petellä on sihenkin ratkaisu: asia on ratkaistu, jos sitä ei ajattele. 

”Herran Jeesuksen opetuksen mukaan parannuksen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa syntinsä anteeksi.”

Nyt Puuha-Pete uppoaa entistä syvemmälle. Koskaan teologit ei ole kyenneet kertomaan, miten synti siirtyy metodologisesti sukupolvelta toiselle. Miten Aatamista alkanut synti on siirtynyt eteenpäin. Mikä on mekanismi, jolla synti periytyy? Ongelmallista on myös se, että jonkun äärellisestä rikkeestä seuraa ääretön rangaistus.

Uskovat vain olettavat asian olevan näin. Näin heille on vakuutettu ja tämän he ovat omaksuneet. Koko perisynti on jo ajatuksena koominen. Kukaan ajatteleva ihminen ei voi suhtautua siihen muuten kuin huvittuneesti.

Jostain syystä myös Puuha-Pete olettaa ihmisen tarvitsevan pelastusta. Kuitenkin väite kumisee tyhjyyttään. Mitään syntiä ei ole todennettu. Mitään pelastusta olemattomalta synniltä ei voi edes konstruoida uskottavasti. Koko synti-syndrooma on synteettinen (valta)politiikan väline.

Kaste sana on kreikaksi baptisma, mutta tässä jakeessa ei ole baptisma sanaa, vaan lutron sana, koska kyseessä ei ole vesikaste, vaan Herran Jeesuksen veripesu, joka puhdistaa synnistä, eli tuo syntien anteeksiantamuksen ihmiselle, joka tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen.

Tästä surkeasta retoriikasta oli aiemmin puhetta. Käsite ”veripesu” on kovin suosittu fundamentalistien keskuudessa. Kristityillä, judaisteilla ja muslimeilla on pakkomielteinen suhtautuminen vereen. Sitä paitsi sijaisuhrin idea on jo sinällään moraaliton. Sitähän Jahve on – moraaliton nilviäinen.

”Raamattu opettaa etsikonajasta (etsikkopäivästä), jolloin Jumala vetää ihmistä parannukseen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Silloin kun ihmistä alkaa kiinnostamaan uskon asiat ja Raamattu, niin Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, jonka seurauksena Jumala haluaisi pelastaa ihmisen. Etsikkoaikana ihminen voi painiskella uskon asioiden kanssa ja ikään kuin laskea kustannuksia siitä uskoako vai ei Raamatun Jumalaan.”

Puuha-Pete esittää usein kuullun argumentin, jolla uskovat puolustelevat tekemisiään. Väite ei ole universaali. Se ei myöskään ole totta. (Hämmästyttävää kuinka epärehellisiä fundamentalistit ovat!) Kuten jo edellä todettiin, pelastuksen tarve on uskovien märkä uni, jolla perustellaan evankelioimista. Raamattua voi lukea ja opetella tuntemaan vastustaakseen uskovien teokraattisia pyrkimyksiä. Raamattu on politiikan väline (ja huono sellainen). Paavolla näyttäisi olevan aivan spesiaalia tietoa jumalansa tahdosta. Kummallista ettei muut ole lainkaan yhtä varmoja asiasta.

”Alkutekstin mukaan synnin tunto tarkoittaa tietää tehneensä syntiä, ymmärtää, tunnustaa ja myöntää tehneensä syntiä.”

Tämä on jo typeryydessään jo vanhaa settiä, mutta kerrataan nyt vielä: Alkutekstejä ei ole! Ne ovat kadonneet jo heti kristinuskon alkumetreillä. Käytettävissä on vain editoituja kopion kopioita. Paavola valehtelee taas niin, että korvat heiluvat. Ehkä joku älyllisesti laiska uskova ottaa Puuha-Peten jutut alkuteksteistä tosissaan. 

”Monet ihmiset sanovat, että Jumala voidaan tuntea monella tavalla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Jumalan voi tuntea vain yhdellä tavalla, eli uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.”

Valehtelu vain jatkuu. Peten käsitys raamatunmukaisesta uskosta on ainoa oikea, koska Pete sanoo niin. Lisäksi Raamattu on ihmisten kirjoittama. Raamatun kaanon koottiin 300 vuotta oletetun Jeesuksen elämän jälkeen. Raamatun teksteistä käytiin kova kädenvääntö: relevantteja tekstejä jätettiin pois, toisia hyväksyttiin mukaan melko kevein perustein (mm. Johanneksen Ilmestys). Raamatunmukainen usko ei ole mikään monoliitti. Se tulkinta on vaihdellut aikojen kuluessa, eikä mikään viittaa siihen, että Peten tulkinta olisi sen oikeampi kuin mikään muukaan tulkinta.

Koska Petri Paavola tunnustaa kusettavansa ihmisiä?