Sielunhoitoterapeuttisen puoskaroinnin jatkokurssi

Eilen kirjoitin tässä blogissa sielunhoitoterapeuttisesti puoskaroinnista Seinäjoella. Kristillisdemokraattien verkkojulkaisu Kd-lehti laajentaa ko. puoskarointia koskevaa juttuaan myös 11.10.2015 julkaistussa jutussa otsikolla: Kristillinen ihmiskäsitys ja psykologinen tieto lyövät kättä.

On aina arveluttavaa kun ihmisen psyykettä ryhdytään peukaloimaan uskonnollisilla käsityksillä esittäen uskonnon nimissä joitain terapiaa koskevia väitteitä, joita ei ole verifioitu kliinisin tutkimuksin. Ainakaan ko. juttu ei mainitse sellaisista tutkimuksista.

Toistetaan tässä nyt eilinen hypoteesini: Sielunhoidollisen puoskaroinnin lähtökohta on se, että ensin ihmisille uskotellaan (pelotellaan), että nämä ovat sairaita, kun eivät sitä ole. Sairastunut entiteetti on jokin ei-materiaalinen sielu. Sielusta ei vain ole ensimmäistäkään viitettä. Tilannetta pahentaa se, että aivan kaikkien ihmisten sielu on sairas, koska jossain historian vaiheessa puhuva käärme houkutteli ihmisen (siihen aikaan ihmiskunta käsitti vain kaksi yksilöä) syömään jonkin hedelmän. Tästä seuraa, että terveidenkin ihmisten sielu olisi sairas. Lääkkeeksi on sitten samojen paskanpuhujien toimesta keksitty Jeesus ja loogisesti täysin hämärä sovitusoppi. 

Jos ihminen ei tunne itseään em. tavalla sairaaksi, niin syynä on synnintunnon puute. Tällaista ei pystytä tarkimmissakaan kliinisissä tutkimuksissa todentamaan.

Rikotusta eheä-kirjan huomattiin sopivan paitsi tueksi omaan eheytymisprosessiin, myös oheismateriaaliksi sielunhoidollisiin ryhmiin ja keskustelupiireihin. Sisällöstä kehittyi myös Rikotusta eheä (RE)-sielunhoitoterapiamalli.

Tämä on aivan paralleeli ilmiö ns. homojen eheytymishoitoihin. Lääketieteellisiä perusteita ei ole.

ACC:n (katso eilisestä blogista mitä kirjoitin tästä järjestöstä) nimissä Toni Terho sanoo: mikään auttamistyö ei ole neutraalia siinä mielessä, että se pohjautuu aina johonkin ihmiskäsitykseen. ACC:n toiminnan piirissä olevien jäsenten toiminta perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen.

Kristillisen ihmiskäsityksen premisseistä yhtäkään – ei edes sitä ensimmäistä ole pystytty osoittamaan todeksi. Kyseessä on siis vaarallinen uskomushoito, jossa suggestioherkkien ihmisetn hauraalla psyykellä leikitellään jonkin sielunhoitoterapian varjolla. Nämä ihmiset tarvitset oikeita teholtaan verifioitua lääketieteellistä hoitoa, jota antavat psykologit ja psykiatrit kliinisesti testatuin menetelmin. Näitä valvoo Valvira, sielunhoitoa jokin huuhaa järjestö ACC.

ACC:n taustalta löytyvät: Mukaan lähti useita yhdistyksiä, kuten tunne-elämältään ja ihmissuhteissaan rikkinäisiä auttava Elävät vedet ry, kristillinen tervehtymismiskeskus CHC, kristillistä sielunhoitoa ja sielunhoidon kursseja järjestävä Suomen Elijah ry sekä kristillinen terapiakeskus Soteria. Suomen sielunhoitoterapeutit ry, Iso Kirja opisto sekä Perheniemen evankelinen opisto ovat niin ikään Suomen ACC ry:n jäsenyhdistyksiä.

Jo tuo edellä oleva nimilista kertoo puoskaroinnista. Mukana ei ole muuta kuin karismaattisia, evankeliaalisia ja muita enemmän tai vähemmän hörhöiksi luokiteltavia yhteenliittymiä. 

Tällainen porukka päästetään puoskaroimaan ihmisten herkällä psyykellä. Heikoimmassa asemassa olevia kusetetaan taas kunnolla. Veikkaanpa, että hyvin nopeassa tahdissa Uskonnon Uhrit ry saa paljon uusia asiakkaita.

Toni Terho yrittää puolusta puoskarointia seuraavasti: Terapeuttisessa sielunhoidossa yhdistyvät psykologinen tieto ihmisestä ja kristillinen ihmiskäsitys. Terho muistuttaa, että mikään auttamistyö ei ole neutraalia siinä mielessä, että se pohjautuu aina johonkin ihmiskäsitykseen. ACC:n toiminnan piirissä olevien jäsenten toiminta perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. Se pohjautuu klassiseen kristinuskoon eli ennen kaikkea Raamattuun ja apostoliseen uskontunnustukseen.

Jo pelkästään Raamatun ihmiskäsitys on niin virheellinen, ettei se ole edes ihmiskäsitys vaan ihmiskäsityksen irvikuva.

Ainoan totuus koko humpuukihoidosta sanotaan seuraavassa: Perustason sielunhoidollisen koulutuksen saaneet ovat ruohonjuuritason auttajia, monesti paikallisseurakunnissa toimivia rukouspalvelijoita ja sielunhoitoavustajille. Sielunhoitoterapeuttisen tason auttajat ovat käyneet puolestatoista kahteen vuoteen kestäneen sielunhoitoterapiakoulutuksen. Psykoterapeutin ammattinimike puolestaan on suojattu ja VALVIRA:n alainen.

Kuitenkin sielunhoitoterapeuttinen toiminta operoi paljolti samalla alueella kuin VALVIRAN valvoma psykoterapia. Suomessa ei tarvita enää yhtäkään uutta uskonnon uhria. Niitä löytyy jo aivan tarpeeksi mielisairaaloiden suljetuilta osastoilla.

Sielunhoitoterapeuttisen puoskaroinnin jatkokurssista voi lukea tuolta:

http://www.kdlehti.fi/2015/10/11/kristillinen-ihmiskasitys-ja-psykologinen-tieto-lyovat-katta/

P.S. Fundamentalistien lääketieteen vastaisuus on jo niin häiritsevää, että en olisi lainkaan yllättynyt, että saarnamiehet ja – naiset joutuisivat syytettyjen penkille ihan oikeuteen asti, kun ovat kehottaneet ihmisiä välttämään esimerkiksi psykoterapiaa, tai kuten Pirkko Jalovaaran tapauksessa psyykelääkkeitä, koska ko. lääkkeistä demonit pääsevät ihmiseen. Voiko edesvastuuttomampaa toimintaa olla?

Tässä blogissa on aina silloin tällöin viitattu Petri Paavolaan. Seuraavassa videossa PePa kieltää psykoterapian käytön kohdasta 1:19.30 eteenpäin. 

PePan puoskarointia voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=owvEEWs61Ks#t=4873

Hullu tarvitsee oikeaa hoitoa; ei PePaa, eikä sielunhoidollista terapiaa tai voitelua.