Ankeuden apostolit Soini ja Tanus aborttikeskustelussa

Uskovat poliitikot ovat taas osoittaneet taantumuksellisuutensa ja täydellisen kyvyttömyyden tunnistaa faktoja uskonsa tyhmentävästä vaikutuksesta johtuen.

Taannoin ankeuden apostoli, Sari Tanus (kd), pani alulle kansalaisaloitteen, jonka mukaan terveydenhuoltohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä abortista omantunnon syihin vedoton. Asialla on merkitystä oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

Aamulehden printtiversio otsikoi asiasta: Ulkoministeri ällistytti aborttikeskustelussa. Verkkojulkaisu Uusi Suomi puolestaan otsikoi Timo Soini Suomen aborttilaista: ”Tämä on häpeällinen tilanne”. Toinen Uuden Suomen otsikko oli: Huoli aborttialoitteesta: ”Vain varakkailla mahdollisuus”.

Soini ja Tanus ovat tunnetusti Suomen ankeuttajia, joten heidän vakaumukselliseen perseilyynsä tulee suhtautua kaikin mahdollisin tavoin torjuvasti.

Soinin argumentti oli Aamulehden mukaan: ”Suomi on kehitysmaa eurooppalaisissa ihmisoikeuskysymyksissä. Tilanne on häpeällinen”: Soini ilmeisesti viittasi siihen, että Suomi ja Ruotsi ovat harvoja Euroopan, joissa henkilökunta ei voi julkisen terveydenhuollon piirissä kieltäytyä osallistumasta abortteihin.

Tilanne on juuri päinvastainen kuin Soini väittää, mutta mitäpä uskovainen ei valehtelisi uskonsa nimissä. Suomi ja Ruotsi ovat kehityksen eturintamassa ja muut maat taantumuksellisia, joissa selvästi epätosista premisseistä on johdettu jokin epäreleventti ”omantunnon” kysymys. Suomessa abortti on lakisäätäinen terveydenhuollon toimenpide, eikä asiaan ole millään uskonnolla mitään sanomista. Juuri tästä syystä julkisen vallan tulee sekulaari, jotta uskonnolliset ryhmät ja ryhmittymät eivät pääse sanelemaan marginaalisia dogmejaan osaksi julkisen vallan toimintatapoja.

Ankeuden apostoleista Sari Tanus sanoo: Aloite ei heikennä oikeutta saada aborttia, se antaisi vai henkilökunnalle oikeuden noudattaa omaa vakaumustaan. Sari Tanus on niin väärässä kuin vai voi olla: agendana on hyökätä juuri aborttioikeutta vastaan uskovaisen henkilökunnan varjolla.

Uudessa Suomessa Lääkäriliiton varatoimitusjohtaja Hannu Halila arvioi, että abortit ensinnäkin kasaantuisivat tietyille gynekologeille, minkä lisäksi laittomat abortit ja ”aborttimatkailu” lisääntyisivät. Heino uskoo, että abortista kieltäytyminen ei jäisi vain marginaaliseksi ilmiöksi eikä liittyisi vain uskonnolliseen vakaumukseen. Hän pelkää, että aborttilain muutos voisi lisätä Suomessa laittomia raskaudenkeskeytyksiä, joissa komplikaatioiden riski on suurempi kuin terveyskeskuksissa ja sairaaloissa suoritetuissa aborteissa.

Halila jatkoi: Lääkäreillä on mahdollisuus erikoistua johonkin muuhun kuin gynekologiaan. Heillä on myös mahdollisuus työskennellä jossain muualla kuin sairaalaympäristössä, jossa pitää tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Heillä on esimerkiksi mahdollisuus perustaa yksityisklinikka, jossa he eivät tee raskaudenkeskeytyksiä.

Oikeus aborttiin on lakisääteinen, eikä mahdollisuuksia tulee rajoittaa henkilökunnan vakaumuksen takia; varsinkaan kun kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, ovat kaikin puolin epätosia uskomusjärjestelmiä. Uskonnollisten väitteiden epätotuushan voidaan suurella varmuudella verifioida.

Kristillisdemokraatit yrittivät valkopestä kantaansa seuraavasti: Terveydenhuollon ammattilaisten tulee voida hoitaa ammattietiikkansa mukaisesti potilaitaan ilman, että heitä painostettaisiin suorittamaan toimenpiteitä, joiden he vakaasti uskovat vahingoittavan potilaita tai päättävän ihmiselämän.

Vakaumuksella ei tule koskaan olla mitään merkitystä lakisäätäisten toimien suorittamisessa.

Mitä enemmän nämä uskovat propagoivat vakaumuksensa puolesta, sitä vastenmielisemmäksi heidän vakaumuksensa käy. On aika heivata uskonnolliset vakaumukset romukoppaan.