Pönttö-Paavola

En ole nyt hetkeen julkaissut arvioita Petri Paavolan kirjoittelusta. Olen kyllä seurannut niitä sivusta.

Yleisvaikutelma on, että Petriä ahdistavat helvetinlieskat ja muu ”kadotus”, että Petrin kirjoitukset ovat pelkkää vaikerointia jollakin oletetulla ”oikealla” Raamatun opetuksella, ja kas kummaa, tuo oikea ”opetus” on juuri PePan opetus. Toistosta on tullut pakkoa, ja pakosta toistoa. PePan pinna vaikuttaa hänen kirjoitustensa perusteella olevan niin kireällä, että kohta katkeavat suonet otsasta.

Nyt PePa on oikein katsonut televisiota ja sieltä Studio 55 ohjelmaa, jossa aiheena oli ”uhrina omassa uskonnossaan”. Nyt täytyy tuottaa PePalle ja blogin lukijoille pieni pettymys paljastamalla johtopäätökseni turhan aikaisin: PePa on itse uhrina, ei pelkästään uskonnossaan, vaan myös uskossaan.

Viime aikoina PePa on alkanut liittämään kirjoituksiinsa disclaimerin. Tällä kertaa se kuului: en halua millään tavalla loukata ketään, vaan vertaan keskenään Raamatullista uskoa Jeesukseen sekä uskonnollista uskoa Jeesukseen, sillä ne ovat kaksi eri asiaa, jotka kulkevat eri suuntiin ja vaikuttavat ihmisissä erilaisia ajatuksia, tuntemuksia sekä elämässä ojentautumista.

Tuosta disclaimerista on sitten erilaisia variaatioita. PePa ei halua tehdä jotain, mutta tekee sitten kuitenkin juuri niin, mitä disclaimerin mukaan ei väitä tekevänsä. Se on joko tekopyhyyttä tai idiotismia, mutta PePan kirjoituksia pitkään seuranneena mahdollisesti molempia.

Ohjelmassa haastatellut kaksi helluntailaista sanoivat: Ohjelmassa tuli esille kuinka uskoontulon myötä tavallinen pulliainen huomasi tulevansa suosituksi ja yhtäkkiä ihmisestä tuli jotakin. Ohjelmassa toinen henkilö sanoi päässeensä tietämään maailmanluokan salaisuuden ja totuuden, jota maailmassa olevat tampiot (jumalattomat) eivät tajua mitä nämä uskovaiset olivat nähneet.

Sinänsä harvinaista, että PePa sai sitaatin oikein.

Tämän jälkeen Pepa polkaisee sekä puppugeneraattorin että paskamyllyn käyntiin. 

PePa kirjoitti:

Raamatullinen usko ei etsi ja huumaannu ihmisten suosiosta, koska siten ihmisestä tulee hyvin helposti toisten ihmisten mielistelijä, jonka avulla hän pyrkii pitämään yllä omaa suosiotaan. Raamatullinen usko etsii Jumalan tahtoa ja suostuu olemaan pieni ja nöyrä ihminen, jonka keskipiste on Herra Jeesus. Ihmisten suosiota etsivä ihminen pyrkii pitämään itsensä keskipisteenä. Hän saattaa puhua Jeesuksesta ja Raamatusta ihan oikeinkin, joissakin kohden, mutta hän etsii ihmisten suosiota, koska hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Raamatullinen usko ei korota omaa itseä, vaan kasvaa uskossa, niin että hänen oma egonsa vähenee ja Herra Jeesus kasvaa koko ajan yhä suuremmaksi hänen sydämessään.

Mitä minä olen noita PePan kirjoituksia lukenut, niin Pepalla on kova tarve esittää oma tulkintansa absoluuttisena totuutena muotoilemalla väite seuraavasti…Raamattu opettaa. Pepa, sinä haluat opettaa jotain Raamatusta, mutta Raamattu on vain kirja, jossa on paljon paikkansapitämätöntä tekstiä. Jos PePa olisi rehellinen, hän sanoisi: Minun tulkintani tietystä Raamatun tekstistä on… Raamatullinen uskosi – se aivan oma tulkintasi siitä – oli kai alun perin tarkoitettu horjuvan egonsi pönkittämistä, mutta sinusta on vuosien myötä tullut niin irrationaalinen, että kireät Raamatun tulkintasi herättävät lähinnä myötähäpeää.

Seuraava sitaatti oli taas ohjelman haastatelluilta, vaikka Pepa pistää sen omiin nimiinsä:  Uskonnollinen ihminen pitää sellaisia ihmisiä tampioina, jotka eivät usko Raamattuun ja Jeesukseen.

Tuon edellä olevan PePa jälkeen PePa yrittää vesittää em. argumenttia, mutta päätyykin tekemään itseään koskevan tunnustuksen (ehkä vahingossa): Tämä johtuu siitä, että uskonnollinen ihminen ei kasva Raamatulliseen suuntaan, jossa hän vähenisi ja Jeesus kasvaisi suuremmaksi, mutta sen sijaan hän kokee olevansa muita erikoisempi sekä muiden yläpuolella ja siksi hän kasvaa väärään suuntaan kasvattaen koko ajan omaa uskonnollista egoansa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.  Hän alkaa käyttäytymään niin kuin Raamatun aikaiset fariseukset, jotka eivät rakastaneet lähimmäisiään, vaan väärällä tavalla Raamattua ymmärtäen he korostivat omaan erinomaisuuttaan. Raamatullinen usko ei nouse muiden yläpuolelle, eikä näe itsessään erinomaisuutta, eikä korota itseään, vaan korottaa Herraa Jeesusta sekä puhuu ja opettaa Jeesuksen hyvyydestä ja erinomaisuudesta.

PePa, sinun ”raamatullinen uskosi” on identtinen juuri sinun ”uskontosi” kanssa. Olet uskonnollinen ihminen oman raamatullisen uskosi mukaisesti. Ja kuten tiedetään, juuri yksikään raamatunlause ei ole totta, mutta niiden negaatiot ovat totta.

Seuraavassakaan ei ole mitään todennettavaa; muutenkin väite on sisällöllisesti tyhjä: Raamatullinen usko luottaa Jeesukseen sekä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työhön, sillä Jumala itse synnyttää uskon ihmisen sydämeen Pyhän Hengen todistuksen sekä evankeliumin sanan kautta. Noin tapahtuu vain PePan omassa tulkinnassa. Reaalimaailman relevanssia silläkään ei ole.

Raamatullinen usko ei kerro Jeesuksesta jumalattomille siksi, että hänellä on taakka ihmisten pelastumisesta, vaan siksi koska Jumalan Pyhä Henki antaa hänelle rakkauden rakastaa jumalattomia ja sen kautta Raamatullinen usko kertoo ja puhuu Jeesuksesta sekä pelastuksesta.

PePa, rakastaisitko lähimmäistäsi, jos se sinun opaskirjasi ei kehottaisi tekemään niin? Tuon perusteella juuri raamatullinen usko on todentamattomien ja epätosien väitteiden esittämistä tosina. Täten raamatullinen usko on yhtä kuin kristinusko: pelkkää huijausta. Lisäksi sinä, Pepa, venytät tulkintasi koskemaan kaikkia maailman kristittyjä, mutta hehän eivät olekaan ”oikeita” uskovia, koska uskovat omaa ”raamatullista uskoaan” eri tavalla kuin sinä.

Raamatullisessa uskossa oleva ihminen saa sydämeensä Pyhän Hengen todistuksen kautta uskon- ja pelastusvarmuuden siitä että Jumala on hänet pelastanut ja hän pelastuu Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen, Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Tämä sama asia tapahtuu jokaiselle, joka on Raamatullisessa uskossa olkoon hän lapsi, nuori tai aikuinen.

Tuo oli taas PePan amatöörimäistä teologista jargonia, joka ei ole edes jargonia vaan puppua. Väite on todentamaton, mutta väitteiden verifiointi ei ole PePalta koskaan onnistunut. Puppu on puppua, vaikka sen muotoilisi miten.

Ennen seuraavaa idioottimaista kommenttiaan PePa jaarittelee pitkään ja sitten lataa: Tosin ihan pienen lapsen ei tarvitse tätä ymmärtää, sillä silloin kun hän tulee siihen ikään, että ymmärtää henkilökohtaisesti hyvän ja pahan, niin hän voi tulla uskoon ja pelastua Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen, jolloin hän saa uskon- ja pelastusvarmuuden sydämeensä, joka kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä hänen sydämessään.

PePahan käy suorastaan kryptiseksi. Ja näytöt olivat? Ai niin…niitä ei ole. Tuokin oli vain PePan tulkinta.

Seuraavaksi PePa pohtii juttujaan teemalla: Vaarallinen oppi vs. Raamatun oppi.

Tuosta ei sen enempää kuin se, että Raamatun oppi on vaarallinen oppi, vaikka PePan on yrittänyt vuosikaudet muuta todistaa (huonolla menestyksellä). Tämä PePan haikailema ”raamatullinen usko” on aiheuttanut paljon haittaa ihmiskunnannalle ja tämä väite voidaan todistaa. Yksikin todennettava argumentti PePan ”raamatullista uskoa ” vastaan riittää kumoamaan PePan olettaman raamatullisen uskon. Lopulta Raamattu on paras peruste Raamattua vastaan.

Raamatullinen usko ei pelkää riivaajia, koska Raamatullinen usko ei ole riivaaja keskeistä, vaan Jeesus keskeistä.

Riivaajia? Hui kauheaa! Nyt sitten verifioimaan riivaajien olemassaolo! PePa on sen verran suggestioherkkä, että häneen on tehonnut väite riivaajista reaalimaailman olioina. Se että sinä, PePa, olet suggestioherkkä, ei oikeuta olettamaan, että myös muut ihmiset ovat.

Pitkän kirjoituksensa loppupuolella PePa tempaisee: Raamatullisen ja terveen uskon kolme tekijää ovat Raamatun sanan erehtymätön totuus, Pyhän Hengen sisäinen todistus sydämessä sekä koetut asiat Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Silloin kun nämä asiat ovat todellisuutta uskovan elämässä, niin hän ei muutu ateistiksi, vaan muuttuu koko ajan enemmän ihmiseksi, joka oppii tuntemaan Jumalaa yhä syvällisemmin.

Tuossa PePan väitteessä on jotakuinkin kaikki pielessä: perustelematon usko miksi raamatullinen usko olisi jotenkin tervettä, kun käsitteitä ei ole koko kirjoituksessa spesifisti määritelty. Raamattu on täynnä niin monia erehdyksiä, ettei niitä mitenkään voi harmonisoida pois. Sydän on lihas, joka ei koe mitään. Pyhä Henki on imaginaarinen ja niin Jumalakin. Kokonaisuutena kaikki PePan jutut ovat ihan puppua. Aika harhaista denialismia PePalta.

Lisäksi PePalla on aika kummallinen todellisuuskäsitys: sitä voisi luonnehtia todellisuudesta vieraantumiseksi ja todellisuuspaoksi. Ilmeisesti PePalla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta, omia subjektiivisia kokemuksiaan verifioitavissa olevista faktoista. PePa asettaa subjektiiviset kokemukset ensisijaiseen asemaan todennettavien seikkojen suhteen seuraavasti: Ohjelmassa esiintynyt entinen saarnamies sanoi helluntailaisilla olevan kolme totuuden perustaa, jotka ovat Raamattu (täysin totta), sisäinen kokemus Jumalan kosketuksesta, jossa tunnet miten Herra vaikuttaa ihmisen mielessä sekä ihmisten omat henkilökohtaiset todistukset siitä mitä he ovat kokeneet Jumalan tekevän heidän elämässään. Entisen saarnamiehen mukaan nämä kolme asiaa ovat niin vahva tausta, että vaikka tiede sanoisi mitä tahansa, niin uskova on hämmennyksissä.

Sitten Pepa kritisoi ohjelmassa esiintyneen miehen näkemyksiä, mutta PePa on kyvytön huomaamaan, että hän itse toimii kuten henkilö, jota kritisoi.

PePa upottaa loputkin uskottavuudestaan: Raamatullisen ja terveen uskon kolme tekijää ovat Raamatun sanan erehtymätön totuus, Pyhän Hengen sisäinen todistus sydämessä sekä koetut asiat Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Silloin kun nämä asiat ovat todellisuutta uskovan elämässä, niin hän ei muutu ateistiksi, vaan muuttuu koko ajan enemmän ihmiseksi, joka oppii tuntemaan Jumalaa yhä syvällisemmin.

Todellisuuden kieltäminen, kaikkien todennettavien faktojen kategorinen kieltäminen ei voi olla kenellekään pitkän päälle terveellistä. Lopulta looginen päätelmä on solipsismi: omien subjektiivisten kokemusten pitäminen ainoina todellisuuden relevantteina kuvauksia.

Jotta tämä postaus ei nyt venyisi kohtuuttoman pitkäksi, niin PePa kiteyttää johtopäätöksensä seuraavasti: Jotkut ihmiset luopuvat uskosta sen tähden, koska he eivät ole olleet koskaan Raamatullisessa uskossa, vaan ovat olleet uskonnollisia ihmisiä ja nääntyneet uskonnollisten kahleiden kuristavaan otteeseen. Toinen ryhmä on sellaisia, jotka ovat olleet Raamatullisessa uskossa, mutta he ovat eksyneet valheeseen, koska heidän sydämensä ei juurtunut syvälle Jumalan sanan totuuteen sekä Pyhän Hengen vaikuttamaan rakkauteen. Kolmas ryhmä on sellaisia, jotka ovat joutuneet epäraamatullisen toiminnan kohteeksi. Syitä on myös monia muita.

Niinpä nyt PePan olisi osoitettava, että juuri hänen versionsa ”raamatullisesta uskosta” olisi oikea. Minä puolestaan väitän, että kaikki käsitykset raamatullisesta uskosta ovat vääriä.

PePan pönttöilyyn voi tutustua tuolla:

http://www.kotipetripaavola.com/uhrinaomassauskonnossa.html