Jer 14:11 – 16:15
Jeremia yrittää vakuutella, että juuri hän ei ole väärä profeetta,
mutta kaikki profeetathan ovat vääriä profeettoja. Heidän juttunsa noudattavat
aina samaa kaavaa: jonkin kuvitteellisen jumalan nimissä puhutaan mitä
milloinkin. Koskaan ei esitetä sitä mekanismia, jolla jokin ei-materiaalinen
henkiolento pystyy kommunikoimaan materiaalisten olioiden kanssa. Pelkkä tunne
siitä, että joku näistä profeetoista väittää juttelevansa jonkin jumalan
kanssa, on osoitus vakavasta mielenhäiriöstä.
Taas kerran Jeremia esittää jumalansa nimissä vinoja
väkivaltafantasioita. Kumpi on väkivaltaisuudessaan kilahtaneempi, Jeremia vai
Jahve?
1 Tess 2:9 – 3:13
Jo parituhatta vuotta sitten Paavali huomaisi, että hänen juttunsa
herättävät vastustusta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä: kun selvästi epätosia
väitteitä esitetään tosina, niin tuloksena on…milloin mitäkin. Tämä
marttyyri-syndrooma vaivasi jo näitä varhaisia kristittyjä. Heille se että
heitä vastustetaan, osoitus siitä, että he olisivat oikeassa. Sellainen on jo
vinoutunutta päättelyä, joka jo itsessään herättää korkeintaan myötähäpeää.
Toistuvasti Paavali on itsensä kanssa ristiriidassa. Timoteus käy
vakoilemassa tessalonikalaisten uskon tilaa.
Snl 25:1 – 5
zzz…zzz…zzz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti