Jer 44:24 – 47:7
Jahve jatkaa isotteluaan: 27.
Minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi. Jokainen Juudan mies,
joka on Egyptin maassa, on tuhoutuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on
tullut loppu.
Taas kerran väkivalta on Jahven ratkaisu ongelmiin. Onpa
rajoittunut olio!
Loput jaksosta on sitten väkivallalla uhkaamista.
2 Tim 2:22 – 3:17
Paavali pitää itseään aivan esimerkillisenä heppuna:
10. Mutta sinä olet
seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani,
kärsivällisyyttäni, rakkauttani, kestävyyttäni 11. vainoissa ja kärsimyksissä, jollaisia tuli
osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan
kärsinyt! Kaikista Herra on minut pelastanut.
Tämän jälkeen Paavali paaluttaa uskovien marttyyri-syndrooman osaksi
teologista höpinäänsä seuraavasti: 12.
Kaikki, jotka haluavat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat
vainottaviksi. Tästä on ollut seurauksena, että kristityn täytyy tuntea
itsensä vainotuksi ollakseen hyvä kristitty. Jonkin hieman vinksahtaneen
päättelyketjun tuloksena uskova tuntee olevansa oikeassa, jos häntä vainotaan.
Jos ko. uskovaa ei vainota, hän hakeutuu tilanteisiin, joissa voi kokea itsensä
vainotuksi ja täten oikeuttaa perusteettoman uskonsa.
Snl 26:6 – 8
6. Jalat altaan katkaisee ja
saa juoda vääryyttä se, joka lähettää sanan tyhmän mukana.
Ei siis pidä luottaa tämänkään sananlaskun kirjoittajaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti