Patmoksen Ahvion mörkö

Jo toisessa Patmoksen sivuilla julkaistussa blogissaan 11.3.2012 Juha Ahvio mörköilee venäläisillä otsikolla Juha Ahvio sunnuntaina – Miksei menneistä opita mitään?

Olisiko oikea vastaus, ettei menneisyydestä ole mitään opittavaa? Historia ei toista itseään; ei ainakaan yksi-yhteen suhteessa. Jos näin olisi, niin tapahtumat olisivat aina deterministisiä. Muuttujia on vain niin paljon, ettei tapahtumien kulku toistu sellaisenaan. Sitä paitsi Suomen maantieteellinen asema on sellainen, että Suomi on jo sen puolesta osa suurvaltapolitiikkaa. Suurvaltapolitiikka se vasta arvaamatonta onkin täysin riippumatta siitä mistä suurvallasta puhutaan.

Lopulta Ahvio päätyy erilaisten aasinsiltojen kautta seuraavaan:

Tämä on edesvastuutonta. Voi jopa sanoa, että tällainen menettely on jumalatonta ja epäraamatullista. Roomalaiskirje 13:1-7 ja Ensimmäinen timoteuskirje 2:1-3 opettavat, että esivallan miekan on oltava terävä, jotta laillinen esivalta Jumalan palvelijana kykenisi toteuttamaan niitä tehtäviä, jotka Jumala esivallalle on säätänyt.  

Nyt Ahvion olisi todennettava se ihan ensimmäinen premissi- Jumalan olemassaolo. Seuraava premissi on, että tuo jumala olisi juuri Raamatun jumala. Edelleen olisi todennettava, että tuo Raamatun jumala olisi säätänyt yhtään mitään koskien esivaltaa. Sellaista mekanismia ei vain ole. Lopulta Ahvion olisi todennettava, että em. premisseistä seuraa, että premissit koskisivat juuri esivaltaa Suomessa.

Ahviolla on käytettävissään vain muinainen kirja, josta Juha tekee erinäisiä päätelmiä. Mitään reaalimaailman referenssipistettä ei Juha Ahvio pysty esittämään, joten Ahvion argumentti voidaan sivuuttaa pelkkänä toiveajatteluna.

Rauhantilan ja kansalaisten kaikinpuolisen elämän ja koskemattomuuden turvaaminen ja tarvittaessa puolustaminen – poliisitoimi ja maanpuolustus - kuuluvat keskeisimmin esivallan toimialaan. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, hallitus ja eduskunta tarvitsevat nyt erityistä esirukousta, jotta Jumalan hyvä tahto ja kansakuntamme kannalta parhaat turvallisuuspoliittiset ja maanpuolustukselliset ratkaisut voisivat - kaikesta huolimatta - jatkossa toteutua.  

Siinähän Ahvio ja patmoslaiset sekä muut hihulit rukoilevat kun diplomaatit tekevät työtään siinä missä poliisit ja sotilaatkin. Tiukan paikan tullen nämä ”rukoilijat” jäävät jalkoihin ja ovat niitä ensimmäisiä, jotka lyövät hanskat tiskiin.

Pasifismi ei liene koskaan ollut uskovien hyve, vaikka he kovin mielellään markkinoivat Jeesusta pasifistina.

Osaakohan Juha Ahvio itsekään analysoida omia irrationaalisia pelkojaan?