Kristittyjen hegemoninen kulttuuri-imperialismi

Kristillinen kulttuuri-imperialistinen hegemonia ulottuu kaikille elämän alueille. Kaikki joutuvat kärsimään siitä, olivatpa he kristittyjä tai eivät.

Hegemonisessa asemassa olevat pyrkivät kontrolloimaan sitä, mitä saa sanoa mistäkin asiasta. Kontrolli ulottuu siihenkin, kuka saa ylipäänsä sanoa mitään. Tällaista hegemonian institutionalisoiminen on aiheuttanut normin, jonka purkamiseen on ryhdyttävä juuri nyt eikä huomenna. Kristillinen hegemonia on alistavaa sekä luonteeltaan että rakenteiltaan. Edelleen kristillinen hegemonia fundamentalistisimmassa muodossaan sisältää potentiaalisen väkivallan ja sillä uhkailun. Jos sekulaari lainsäädäntö ei olisi onnistunut vaimentamaan irvokkaimpia kristillisen hegemonia muotoja, Suomi olisi monen muun negatiivisen asian lisäksi totalitaarinen teokratia, joka ei eroaisi islamilaisesta teokratiasta muuta kuin jumalan nimen osalta. Käytännöt tällaisessa teokratiassa ovat niin kuvottavia, että ne loukkaavat kaikkea ihmisyyttä ja inhimillistä säädyllisyyttä törkeästi.

Kristillisen hegemonian dominanssi aiheuttaa sen, että Suomi ei ole vapaa maa. Julkiseen valtaa on vuosisatojen aikana ujutettu piilovaikuttajia, jotka jo pelkän lainsäädännön turvin pyrkivät takaamaan kristittyjen hegemonia-aseman tulevaisuudessakin.

Hegemonia ja kristittyjen etuoikeudet on koodattu Suomen lainsäädäntöön aina Perustuslakia myöten.

Kristillinen kulttuuri-imperialistinen hegemonia on paralleeli ilmiö patriarkaalisen hegemonian ja paljolti myös valkoisen rodun ylivallan kanssa. Kaikille näille ilmiöille on yhteistä se, että vaikka ko. ryhmien etuja ei eksplisiitisti sanota, käytännöt ja rakenteet ovat piilotettuja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Vasta sekulaarin humanismi nousun myötä, em. ilmiöt ovat kohdanneet yhä vahvistuvaa kritiikkiä. Tällainen hegemonia on aina ihmisoikeuksia loukkaavaa. Ainakaan kolmesta Aabrahamista polveutuvasta uskonnosta ei ole ihmiselle kuuluvien oikeuksien ja vapauksien esikuviksi.

Asia on juuri päinvastoin: edes revisionistinen teologia ei pysty parantamaan tilannetta, koska revisionistinen teologia on sekin transsendenttiä mystiikkaa. Uskonto on vain ja ainoastaan infantiilia spekulaatiota, joka on aina ristiriidassa järjen, tieteen ja ihmisoikeuksien kanssa.

Relevantein yhteiskuntapoliittinen kannanotto onkin – ei uskontoa!