Ahvio kiukuttelee liberaaliteologiasta

Patmoksen blogissaan 18.3.2012 Juha Ahvio kiukuttelee liberaaliteologialle otsikolla Juha Ahvio sunnuntaina – konservatiivien ja liberaalien välinen teologinen jakolinja on edelleen todellinen.

Kerran on annettava Ahviolle pisteet siitä, että edes otsikko on rehellinen ja rationaalisesti formuloitu. Itse juttu on sitten kiukuttelua siitä, että teologiset painotukset eivät ole Ahviota äärikonservatiivina tyydyttäviä.

Jotta Ahvion kirjoituksesta saisi mitään tolkkua, on lähdettävä liikkeelle hänen lyhyestä johtopäätöksestään: Meillä ei siis edelleenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin olla teologisia konservatiiveja. Tuo ei ole relevantti ja validi johtopäätös vaan Juhan subjektiivinen kannanotto ja toive siitä, miten asioiden hänen mielestään tulisi olla. Tähän Juhalla on kaikki oikeus. Humen giljotiini leikkaa tuolta Ahvion toiveelta siivet.

Juttunsa ingressissä Ahvio lataa: Tämän mukaan enää ei olisi asianmukaisia perusteita määritellä ketään teologiseksi konservatiiviksi eikä liberaaliksi. Tähän ajatukseen sisältyy väite siitäkin, että nyt ei ole olemassa eikä ole koskaan aiemminkaan ollut mitään ”klassista kristinuskoa”, jota voitaisiin pitää arviointiperusteena sille, mitä kristinusko todella on.

Ahvio esittää asian niin, ettei mitään klassista kristinuskoa ole koskaan ole ollut olemassa. Tahtomattaan hän on aivan oikeassa. 1. ja 2. vuosisadan kristillisyyttä on tutkittu paljon. Se pystytään todentamaan, että jo tuolloin oli erinäisiä kuppikuntia, joiden teologiset painotukset vaihtelivat paljonkin. Ahviolle on varmasti tuttuja Heikki Räisäsen ja Bart Ehrmanin asiaa käsittelevät kirjat. Aiheesta on kirjoitettu niin paljon, ettei niitä kaikkia kirjoja taida yksi ihminen koskaan pystyä lukemaan.

Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että kristinuskolla ei olekaan mitään täsmällistä eikä muuttumatonta sisältöä. Tällöin kristinusko on aina vain sitä, mitä kulloisenkin aikakauden ihmiset sen sanovat olevan.

Kristinuskolla ei todellakaan ole muuttumatonta sisältöä. Raamattukin on jo muuttunut niin paljon, ettei siitäkään ole muuttumattoman konservatiivisen teologian perustaksi. Alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole. On vain pahasti korruptuneita tekstejä. Raamatun kaanonkin on täysin inhimillinen konstruktio, joten sekään ei anna perusteita konservatiiviselle teologialla (eikä kyllä liberaalillekaan versiolle aiheesta).

Väite siitä, että konservatiivisuus ja liberaaliteologisuus olisivat menettäneet käsitteellisen merkityksensä, on itsessään täysin liberaaliteologinen ja sitoutuneen asenteellinen.

Väite ei ole konservatiivinen eikä liberaalinen vaan pelkästään Juha Ahvion subjektiivisen asenteellisuuden ilmaus.

Liberaaliteologialla tarkoitetaan teologiaa, joka haluaa vapautua perinteisistä vanhakirkollisista ja uskonpuhdistuksellisista uskonopin muotoiluista ja sisällöistä. Viime kädessä liberaaliteologia haluaa vapautua Raamatusta Jumalan ohjeellisen sitovana erityisenä ilmoituksena. Liberaaliteologia haluaa avata mielet vapaiksi myös sille mahdollisuudelle, että Raamattu ei olisikaan tällainen Jumalan sanallinen ilmoitus, jonka perustalle voidaan rakentaa kestävä ja ohjeellinen uskonoppi ja kristillinen elämäntapa.

Nyt Ahvio on oikeilla jäljillä. Liberaaliteologia on vastaus sille, että raamatunlauseet ovat riittävällä varmuudella osoitettu epätosiksi, mutta niiden negaatiot puolestaan tosiksi. Liberaaliteologia on yritys pelastaa premisseiltään epätoden ideologian rippeet. Konservatiiveilla oli aikansa, mutta se aika meni. John Shelby Spong tiivisti asian seuraavasti: Kristinuskon tulee muuttua tai kuolla.

Itse asiassa liberaaliteologia katsoo varsin varmasti tietävänsä, että Raamattu ei voi olla eikä ole tällainen perustus…Liberaaliteologinen suhtautumistapa on nykykristitylle ainoa mahdollinen, näin olemme kerta toisensa jälkeen saaneet kuulla. 

Ja tämä siitä syystä, että konservatiivinen teologinen diskurssi on osoitettu epätodeksi. Se saa näköään Ahvio kihisemään kiukusta. Deal with it!

Liberaaliteologia lähtee siitä, että teologia ei voi enää olla oppia Jumalasta, jumaluusoppia, vaan teologian on oltava oppia ihmisestä ja hänen oletetuista Jumala-kokemuksistaan.

Juuri näin. Konservatiivinen ”jumaluusoppi” on lähinnä ajatusrakennelma meinongiaanisesta, ei-olemassaolevasta oliosta. Tällaisesta oliosta voidaan toki puhua, mutta reaalimaailman relevanssia sillä ei.

Konservatiiville teologia on edelleen oppia Jumalasta, teologiaa, raamatullisen ilmoituksen nojalla.

Tuollaiselta kannalta puuttuvat kokonaan näytöt; päinvastaisesta on kyllä todennettavaa näyttöä.

Konservatiivi haluaa vapautua syntiin langenneen ihmisen harhaisista uskomuksista Jumalan lasten vapauteen ja haluaa uskoa sekä tietää Kristuksessa olevasta totuudesta käsin, Kristuksesta, ”jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”

Syntikään ei ole reaalimaailman ilmiö ja lankeemuksesta ei ole siitäkään näyttöä. Koko hölmö konstruktio edellyttää, että Aatami ja Eeva olisivat olleet aivan ensimmäiset ihmiset ja käärme olisi todella puhunut jotain. Lisäksi Ahviolla on monen uskovan tapaan kieroutunut ja epärehellinen tapa käyttää käsitettä totuus. Totuus on totta ja yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Raamatunlauseet eivät edes kuvaa todellisuutta, joten niihin ei voi kategorisesti sisältyä mitään totuutta.

Konservatiivi vastaa edelleen käärmeen ”Onko Jumala todellakin sanonut?” -kysymykseen horjumattoman myönteisesti: kyllä, Jumala on puhunut Pojassaan Kristuksessa ja Raamatussa.

Kun tieteellisen koulutuksen saanut henkilö sanoo jotain noin typerää, niin se on pelkästään noloa.

Uskonopit ja teologinen kieli puhuvat todellisista historiallisista tapahtumista ja viittaavat oikeasti olemassa olevaan todellisuuteen sekä Jumalan että ihmisen ja hänen maailmansa osalta. Niin Raamattu kuin klassinen kristinusko ovat sitoutuneet teologiseen realismiin.

Raamattu kun nyt ei vaan ole historiallinen teos ja tämä todennettu. Mitään reaalimaailman referenssiä Raamatulla ei ole. Teologinen kieli on sekin vain yksi kielipeli. Teologinen realismi on jotain kovin hämärää, koska Ahvio ei esitä mitään selventävää määritelmää teologisesta realismista. Tästä syystä teologista realismia tulee pitää merkityksettömänä käsitteenä.

Tähän tapaan eteni Ahvio kiukuttelu. Jos haluaa lukea koko pitkän vuodatuksen, niin sen voi lukea tuolta:
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/331/juha_ahvio_sunnuntaina_-_konservatiivien_ja_liberaalien_valinen_teologinen_jakolinja_on_edelleen_todellinen