Jer 23:23 – 25:38
Profeetta spekuloi profetoimisen ja ennustamisen eroilla.
Oikeastaan molemmat ovat aivan sama asia. Yhteinen nimittäjän on arvaaminen.
Jahve se jaksaa vaan isotella seuraavasti:
30. Profetoi heille kaikki
nämä sanat ja sano heille: Herra jylisee korkeudesta, antaa äänensä kaikua
pyhästä asunnostaan. Hän jylisee väkevästi yli laitumensa. Kuin viinikuurnan
polkijat hän nostaa huudon kaikkia maan asukkaita vastaan.
31. Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, ja hän käy oikeutta koko ihmissuvun kanssa: Jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra.
31. Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, ja hän käy oikeutta koko ihmissuvun kanssa: Jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra.
Täysin vastuuntunnoton tuo Jahve, koska vierittää aina syyn omasta
tunaroinnistaan ihmisille ja vielä rankaisee ihmisiä omista mokistaan.
2 Tess 2:1 – 17
Paavali keksii sellaisen hahmon kuin antikristus. Edelleen Paavali
virittelee teologiansa sisältämään oletetun luopumuksen. Onhan sekin tapa
yrittää oikeuttaa selvästi epätodet väitteet. Ei ole lainkaan ihme, että
ihmiset eivät ottanee Paavalin juttuja todesta; sen verran hölmöjä Paavali
jutustelee.
Snl 25: 15
15. Ruhtinas taivutetaan
kärsivällisyydellä, ja leppeä kieli murtaa luut.
Kärsivällisyys kelpaa diplomatiaksi, mutta tuo luiden murtaminen
on aika käsittämätöntä. Miksi joltakin pitäisi murtaa luut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti