Jer 48:1 – 49:22
Jeremiaan väkivaltafantasiat alkavat jo tympiä pahasti. Heppu ei
tunnu pääsevän millään juttunsa loppuun.
Häijy Jahve tekee tuhojaan: 8.
Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, yksikään kaupunki ei pelastu. Laakso
hävitetään ja tasanko tuhotaan, kuten Herra on puhunut.
Lisää väkivaltaa: 15. Mooab
hävitetään, sen kaupunkeihin hyökätään, ja sen parhaat nuorukaiset joutuvat
surmattaviksi, sanoo Kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä.
Miten tämä on todennettavissa? 13.
Minä olen näet vannonut itseni kautta, sanoo Herra. Ettei vaan Jahve
puhuisi palturia? Jeremia sitten välittää nämä Jahven ”vannomiset”
primitiivisille ihmisille.
2 Tim 4:1 – 22
Jeesuskin uhkailee väkivallalla; tällä kertaa Paavalin sanomana: 1. Minä todistan sinulle vakavasti Jumalan
ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet.
Täytyy olla aika häiriintynyt ihminen, joka pitää tuollaista
Jeesuksen toimintaa esimerkillisenä. Taas on keinovalikoima kovin rajoittunut:
väkivalta tuntuu olevan ainoa ratkaisu mihin tahansa.
Jakeissa 6-8 Paavali hekumoi odottavalla marttyyrikuolemalla.
Tässä tapauksessa väkivaltainen kuolema on jollain typerällä tavalla
arvokkaampi kuin kuolema vaikka keuhkokuumeen takia. Sellainen mentaliteetti on
aiheuttanut pelkkiä haittoja.
Snl 26:9 – 12
11. Kuin koira, joka palaa
oksennukselleen, on typeryyksiään uusiva tyhmä.
Sopii erityisen hyvin Raamatun jumalaan, joka on mokannut kaiken
luomisesta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti