Jumaluskon epäeettisyys lyhyesti

Tehdään kaksi oletusta: a) Jumala on olemassa, ja b) Raamattu on kirjaimellisesti totta.

Sitten esitän hypoteesin: uskovat eivät kykene eettisesti kestäviin tekoihin johtuen uskostaan Raamatun jumalaan.

Uskovat mielellään väittävät, että kaikki mitä Jumala käskee, on hyvää. Tällöin Jumalan ulkopuolella on jokin hyvyyden kriteeri, johon Jumalan käskyä verrataan. Jos taas Jumala ensin tarkastelee, mikä on hyvää käskyn kohteella, niin jälleen hyvyys on jotakin Jumalan ulkopuolista. Molemmissa tapauksissa hyvyys on käsitteellisesti paljon velvoittavampaa kuin yksikään Jumalan käsky.

Uskovat toisinaan yrittävät kiemurrella pois heidän kannaltaan kiusallisesta Jumalan epäpätevyydestä koskien etiikkaa koskevia argumentteja väittämällä, että Jumala on oikotie eettiseen hyvään. Tässäkin tapauksessa uskovat häviävät: hyvä on universaalikäsite, pätevät eettiset käsitteet ovat universaaleja, joten Jumala oikotienä eettisen hyvään ei ole, eikä voi olla, universaali. Jumalan käskyillä ei ole siis mitään velvoittavuutta, koska hyvän kriteerit ovat Jumalan käsityskyvyn ulkopuolelta poimittuja, eikä Jumalan käskyillä ole eettistä universaalisuuta. 

Vaikka Jumala olisi olemassa, moraali (tavat ja tottumukset) ovat Jumalasta riippumattomia.

Raamatussa Jumala moneen kertaan kehottaa tuhoamaan viholliset, tappamaan myös lapset ja raiskaamaan naiset. Jos kaikki, mitä Jumala käskee tehdä, olisi hyvää, niin nämäkin kuvottavat toiminnat olisivat hyviä, mahdollisesti aivan erityisen hyviä, koska juuri Raamatun jumala käskee toteuttamaan kuvottavat teot. Onneksi on jumalan ulkopuolinen kriteeri, jolla tekojen hyvyyttä voidaan arvioida. Sekulaarit lait ovat velvoittavia, eivät Jumalan mielivaltaiset käskyt.

Eettisin teko, mitä ihminen on voi tehdä, on informoida uskovaa hänen jumaluskonsa epäeettisyydestä. Jokaisella ihmisellä on riittävät kyvyt arvioida Jumalan käskyjen epäeettisyyttä. Jumalan käskyt synnyttävät vihamielistä käyttäytymistä toisia kohtaan, Jumalan käskyt ehkäisevät inhimillisin hyvän universaaliutta, Jumalan käskyjen pitämistä eettisesti kestävinä on petosta ja itsepetosta sekä maagista toiveajattelua.

Jumala eettisesti kestävän hyvän lähteenä on sekä väärä oletus että väärä johtopäätös. Epäeettinen Jumala on jo aiheuttanut liikaa yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja. Onneksi jutun alussa esitetyt kaksi oletusta tuskin ovat totta.

Jumala joutaa tunkiolle!