”…reaalimaailmassa
me kaikki olemme jonkun kulttuurin sekä vanhempienne mahdollisen uskonnollisen
tai muun aatelisen olosuhteiden sekä kasvatuksen alaisia.”
Kovin on kapean
deterministinen ja suorastaan fatalistinen maailma/maailmankuva. Tuossa
maailmassa ei ihminen kovinkaan helposti irtaudu jopa tappavan haitallisista
menettelytavoista, jos hänet on ensin ehdollistettu tuollaisen maailmankuvaan.
Ihminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole Pavlovin koira tai B.F. Skinnerin
rotta.
Lapsi ja nuori
voi kasvaa todella monessa kulttuurissa ja omaksua niistä erilaisia vaikutteita
omien mieltymystensä ja pohdintojensa tuloksena. Siinä ei kasvatus hetkauta
mihinkään suuntaan. Suljetut yhteisöt ovat ihan oma lukunsa. Sellaisia ovat
kaiketi lähinnä pienet agraarit yhteisöt, jossa väestö ja ihmisten ajattelu
ovat aika homogeenisia. Variaatioita ei juuri suvaita. Silloin kun liikkuvuus
ja (kulttuuri)vaikutteet ovat minimoituja, mitään edistystä tai muutosta ei
tapahdu ja jos tapahtuu niin se on
tuskallisen hidasta.
En ole koskaan
tavannut yhtään henkilö missään päin maailmaa, jonka ajattelu olisi täsmälleen
samanlaista kuin hänen vanhempiensa.
En ihan antaisi
kasvatukselle noin suurta arvoa. Minä väitän, että sotien jälkeen Euroopassa
syntyneet suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka ei sopeutunut
vanhempiensa suppeaan yhtenäiskulttuuria tavoittelevaan maailmankuvaan. Tuo
sukupolvi oli ensimmäinen sukupolvi, jonka yhteydessä voidaan puhua
omaehtoisesta nuorisokulttuurista. Tässä mielessä kasvatus oli turhaa ja se
ilmeisesti harmitti aika monia vanhempia sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Oma ajattelu on näet aina vaarallista vallitseville dogmeille ja
vallanpitäjille. Milleniaaleille kulttuurivaikutusten omaksuminen sieltä sun
täältä on aivan jokapäiväistä. On loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, mitä
nämä ”kasvattajat” sanovat tai tekevät, sillä nuoria ei pysty kontrolloimaan.
Miksi edes pitäisi?
Tämä sivuaa
kasvatusta aika etäisesti. Sinua saattaa kiinnostaa sellainen
afro-amerikkalainen filosofi kuin Cornel West. En tiedä on häneltä saatavissa
mitään suomeksi. Lapsena West kulki vanhempiensa mukana mustien
kansalaisoikeusmarsseilla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän osoitti sympatiaa
Mustille Panttereille. Sitten Westillä oli merkittävä akateeminen ura. Hän
toimi filosofian ja uskonnonfilosofian professorina sekä Harvardissa että
Princetonissa.
Nykyään West on
käy aika monessa paikassa vierailevana puhujana. Youtubesta löytyy jonkin
verran Westin haastatteluja. Yksi katsomisen arvoinen on Chris Hedgesin ja Cornel
Westin keskustelu.
Myös Hedgesin
kohdalla kasvatus oli myös aika erikoista. Hedgesin isä oli pastori (en muista
minkä suuntauksen), joka osallistui mustien kansalaisoikeusmarsseihin, vaikka
naama olikin kovin kalpea. Tuo pastori ajoi myös homojen ja naisten oikeuksia
tuolloin vielä kovin vanhoillisessa maassa. Lieneekö tuo vaikuttanut Chris
Hedgesin sosiaalisen omantunnon heräämiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti