torstai 16. helmikuuta 2017

Uskontokasvatuksen kapea maailmankuva



”…reaalimaailmassa me kaikki olemme jonkun kulttuurin sekä vanhempienne mahdollisen uskonnollisen tai muun aatelisen olosuhteiden sekä kasvatuksen alaisia.”

Kovin on kapean deterministinen ja suorastaan fatalistinen maailma/maailmankuva. Tuossa maailmassa ei ihminen kovinkaan helposti irtaudu jopa tappavan haitallisista menettelytavoista, jos hänet on ensin ehdollistettu tuollaisen maailmankuvaan. Ihminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole Pavlovin koira tai B.F. Skinnerin rotta.

Lapsi ja nuori voi kasvaa todella monessa kulttuurissa ja omaksua niistä erilaisia vaikutteita omien mieltymystensä ja pohdintojensa tuloksena. Siinä ei kasvatus hetkauta mihinkään suuntaan. Suljetut yhteisöt ovat ihan oma lukunsa. Sellaisia ovat kaiketi lähinnä pienet agraarit yhteisöt, jossa väestö ja ihmisten ajattelu ovat aika homogeenisia. Variaatioita ei juuri suvaita. Silloin kun liikkuvuus ja (kulttuuri)vaikutteet ovat minimoituja, mitään edistystä tai muutosta ei tapahdu ja  jos tapahtuu niin se on tuskallisen hidasta.

En ole koskaan tavannut yhtään henkilö missään päin maailmaa, jonka ajattelu olisi täsmälleen samanlaista kuin hänen vanhempiensa.

En ihan antaisi kasvatukselle noin suurta arvoa. Minä väitän, että sotien jälkeen Euroopassa syntyneet suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka ei sopeutunut vanhempiensa suppeaan yhtenäiskulttuuria tavoittelevaan maailmankuvaan. Tuo sukupolvi oli ensimmäinen sukupolvi, jonka yhteydessä voidaan puhua omaehtoisesta nuorisokulttuurista. Tässä mielessä kasvatus oli turhaa ja se ilmeisesti harmitti aika monia vanhempia sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Oma ajattelu on näet aina vaarallista vallitseville dogmeille ja vallanpitäjille. Milleniaaleille kulttuurivaikutusten omaksuminen sieltä sun täältä on aivan jokapäiväistä. On loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, mitä nämä ”kasvattajat” sanovat tai tekevät, sillä nuoria ei pysty kontrolloimaan. Miksi edes pitäisi?

Tämä sivuaa kasvatusta aika etäisesti. Sinua saattaa kiinnostaa sellainen afro-amerikkalainen filosofi kuin Cornel West. En tiedä on häneltä saatavissa mitään suomeksi. Lapsena West kulki vanhempiensa mukana mustien kansalaisoikeusmarsseilla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän osoitti sympatiaa Mustille Panttereille. Sitten Westillä oli merkittävä akateeminen ura. Hän toimi filosofian ja uskonnonfilosofian professorina sekä Harvardissa että Princetonissa.

Nykyään West on käy aika monessa paikassa vierailevana puhujana. Youtubesta löytyy jonkin verran Westin haastatteluja. Yksi katsomisen arvoinen on Chris Hedgesin ja Cornel Westin keskustelu.

Myös Hedgesin kohdalla kasvatus oli myös aika erikoista. Hedgesin isä oli pastori (en muista minkä suuntauksen), joka osallistui mustien kansalaisoikeusmarsseihin, vaikka naama olikin kovin kalpea. Tuo pastori ajoi myös homojen ja naisten oikeuksia tuolloin vielä kovin vanhoillisessa maassa. Lieneekö tuo vaikuttanut Chris Hedgesin sosiaalisen omantunnon heräämiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti