Uskonnollisen oikeiston epäeettiset värväysmenetelmät

Trumpin valinnan myötä olen seuraillut uskonnollisen oikeiston ekstaattista suhtautumista asiaan. Luin joutessani uudelleen Sheldon Wolinin teoksen Democracy Incorpoted vuodelta 2008. Toinen lukemani kirja oli Chris Hedgesin American Fascist vuodelta 2007. Noiden lukukokemusten perusteella mieleen tuli seuraavat nykytilannetta kuvaavat seikat:

Tehokkain fiktio, jota uskonnollinen oikeisto käyttää, on se, että ollakseen oikea kristitty, henkilön on oltava ”uudestisyntynyt”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Uskonnollinen oikeisto kieltäytyy hyväksymästä kenenkään henkilökohtaista uskonnollista kokemusta, ellei väite sisällä kliseetä siitä, että tuo henkilö pitää Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajanaan.

Kognitiivisten prosessien romahtaminen taitavien evankelistojen manipulaation seurauksena on tyypillistä kaikille uskonnollisen oikeiston liikkeille, mutta aivan erityisesti sen äärimmäisille muodoille, joista on päästy jo ”nauttimaan” Suomessakin. Auktoriteettina on Jumalan sijaan saarnamies, joka väittää toimivansa Jumalan edustajana ja tämä saarnaaja myrkyttää uhrin koko ajattelun ja ajattelusta kumpuavat teot. Uudestisyntymisestä seuraa tavallisesti alistuminen tiettyihin epäeettisiin säädöksiin ja asialla ei ole mitään tekemistä uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Se on oire tuon henkilön henkilökohtaisen moraalin rappiosta.

Suostuttelu – hyvin usein myös pakottaminen - värväyksessä perustuu muutamaan yleiseen prinsiippiin: kaikkein herkimpien ihmisten epävakauden hyväksikäyttöön, joko todellisen tai hypoteettisen ystävyyden tarjoaminen yksinäisille tai vaikeuksissa oleville, piinaavien pelkojen vaientaminen katteettomilla lupauksilla. Kaikki tämä tehdään julmasti ja epärehellisesti.

Säännöt ja sääntöjen rikkomista seuraavat rangaistukset upotetaan käännynnäisen elämään hitaasti ja pikkutarkasti. Tämä tyypillisesti sisältää varauksettoman tottelevaisuuden uskonnollista johtajaa kohtaan. Opetukset ovat eksklusiivisia, suorastaan elitistisiä, ryhmän ulkopuolisten ihmisten (sisältäen toisella tapaa uskovat) demonisoinnissa. Ilmiöön sisältyy myös marttyyrikompleksi, joka pitää nämä oikeat tosiuskovat liikkeellä ja epäluuloisina toisinajattelijoita kohtaan.

Kaikesta edellä mainitusta seuraa henkilön vanhojen ja hyvin toimivien yhteisöjen tuhoutuminen. Henkilö pakotetaan tekemään ”moraalisia valintoja” uuden ryhmän ja henkilön vanhojen yhteisöjen välillä. Henkilö sulautuu persoonattomaan uskonnollisen yhteisön massaan: Tuota massaa hallitaan painottamalla henkilökohtaisten uskonnollisten kokemusten – usein ekstaattisten kokemusten – merkittävyyttä kaiken rationaalisuuden kustannuksella. Massa hylkää kaiken todellisuuteen pohjautuvan ajattelun ja toiminnan. Niille, jotka hylkäävät tai jättävät yhteisön, heille on varattuna paikka kuvitteellisessa helvetissä, tai vielä pahempaa – jokapäiväinen kiusanteko ja vaino ihan reaalimaailmassa.

Uusi ideologia antaa käännynnäiselle elämän tarkoituksen ja tunteen omasta erinomaisuudestaan, joka oikeuttaa vihan ryhmän ulkopuolisia kohtaan. Kuuluminen uskonnolliseen eliittiin saa hylkäämään henkilökohtaisen moraalisen vastuun, koska ryhmän säännöt sanelevat moraalin. Yksilöllisyys hukkuu yhteisön massaan. Toiveet eivät enää kohdistu realistisesti reaalimaailmaan vaan taikamaailmaan ja koskaan toteutumattomiin ihmeisiin. Tästä seuraa logiikan ja kaiken järkevyyden hylkääminen, henkilön autonomian tuhoutumien ja totalitarismin varaukseton hyväksyminen. Kaikki tuo em. otetaan ilolla vastaan seurauksista välittämättä ja sillä myös kompensoidaan ihmisen horjuvaa itseluottamusta.

Mitä pilaantuneempi ja korruptoituneempi käännynnäinen on, sitä herkempi hän on uskonnollisen oikeiston militaristiselle ohjelmalle. Sitä jyrkempiä he ovat vaatimaan puhdasta kristillistä valtiota, mitä syvempää heidän epätoivonsa on; tai se saadaan sellaiseksi.

Monet ovat täysin valmiita siihen, että heitä harhautetaan ja huijataan. Monet ovat myös valmiita väkivaltaan. Heidän elämänsä on helppoa.