Korporaatioiden ja uskonnollisen oikeiston allianssi

Viime aikoina olen havainnut erään ikävän ilmiön leviävän myös Suomeen. Korporaatiot ovat ottaneet ylivallan talouspolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Vähä vähältä myös muuhun suomalaista yhteiskuntaa koskevaan debattiin ujutetaan entistä enemmän korporaatioiden näkökulmaa. Siitä ei hyvää seuraa, kun katsoo mitä Yhdysvalloissa on asian tiimoilta tapahtunut viime vuosikymmeninä. USA:sta on tullut läntisen maailman johtava banaanitasavalta, joka kerran oli dynaaminen yhteiskunta, mutta jossa nykyään sosiaalinen liikkuvuus tapahtuu vain alaspäin.

Erityisen silmiinpistävää tämä korporatiivisuus on ollut pääministeri Sipilän ja liikenneministeri Bernerin tempoilevassa politikoinnissa: Mitään ei valmistella kunnolla, kaikessa on hirveä kiire. Kaiken nopeuttaminen on niin tuttua tuolta Atlantin takaa. Kun korporaatioiden ylivaltaa paalutetaan yhteiskuntaan, niin nopeus on valtti, koska tällöin on paremmat mahdollisuudet siihen, että kukaan ei huomaa kusetusta. Sitten kun kusetus ja vedätys huomataan, niin on jo liian myöhäistä. Korporaatioiden ylivalta on osa lainsäädäntöä ja siellä pysyy.

Korporaatioiden ylivalta ilmenee paikallisina monopoleina ja hintakartelleina. Yksi esimerkki tästä ilmiöstä on mm. vähittäiskaupan keskittyminen muutaman keskusliikkeen haltuun. Niin kuin viime vuosikymmeninä on vannottu vapaa kilpailun nimiin, niin kuitenkin tuloksena on ollut oligopolia.

Amerikkalaisten esikuvien perusteella ei liene yllättävää, että Suomessakin uskonnollinen oikeisto on liittynyt korporaatioiden ylivallan puolustamiseen perusteena jokin kuviteltu vasemmistolainen uhka. Tämä kuviteltu uhka on nimetty tarvittaessa joko kulttuurimarxismiksi tai vihervasemmistolaisuudeksi. Todellisuudessa tuolla tavoin stigmatisoitu ryhmä on se joukko, joka kannattaa liberaalidemokratiaa. Uskonnollisen oikeiston agenda yhdistettynä korporaatioiden ylivaltaan on tähän asti tunnetun maailmanhistorian ehkä jopa totalitaarisin yhteiskuntamuoto; jo perusteiltaan häijy ja vihamielinen.

Korporaatioiden ylivallassa vapaus tarkoittaa korporaatioiden ylivaltaa puoltavan uskonnollisen oikeiston vapautta sortaa ja syrjiä jokaista, joka ei suostu tuon mielivallan alle. Tämä versio korporaatioiden ja uskovien yhteisestä fasismista saattaa jopa olla tappava sitä kannattaville yksilöille. Jos yksilö X ei osoita lojaalisuuttaan edellä kuvatulle valtarakenteelle, hänet korvataan toisella tyranniaan suopeammin suhtautuvalla ääriyksilöllä, jolle kanssaihmiset ovat tarpeen vaatiessa tuhottavissa olevia laskennallisia yksikköjä.

Korporaatioille ihmiset ovat joko tuotanto- tai kulutusyksikköjä. Tätä ihmisyyden ja inhimillisyyden torjuvaa yhteiskuntamuotoa ylläpidetään uskonnollisen oikeiston ja sen kristofasistisen poliittisen siiven retoriikalla, jossa lojaalisuus ja alistuvaisuus sortavalle järjestelmälle on kohotettu suurimmaksi hyveeksi. Tämä on jo tapahtunut Yhdysvalloissa ja se tapahtumassa juuri tällä hetkellä Suomessa.

Korporaatiot pyrkivät miehittämään yhteiskunnan itsenäiset instituutiot oman agendansa kannattajilla. Tavalla tai toisella nämä ovat yhteydessä uskonnolliseen oikeistoon, jolle korruptio oman aatteensa nimissä on jo entuudestaan tuttua.

Korporaatiot ja uskonnollisen oikeiston kristofasistinen joukko noudattavat markkinoinnissaan sissitaktiikkaa, jossa isketään milloin mihinkin liberaalidemokratian instituutioon. Suomessa sissitaktiikan toteutusta on nähty jo eduskunnassa. Sissitaktiikka on tehonnut jo oikeuslaitoksessakin: yksilön on entistä vaikeampaa hakea itselleen oikeutta, koska monilla ei yksinkertaisesti ole varaa. Sissitaktiikkaan kuuluu myös toimeenpanovaltaan soluttautuminen. Muutamassa ministeriössä toimiva kansliapäällikkö on päässyt virkaansa uskonnollisen oikeiston ja korporaatioiden avustuksella.

Sissitaktiikalla rapautetaan liberaalidemokraattiset instituutiot hitaasti sisältäpäin. Täten kansanvallasta tulee demokratian irvikuva. Korporaatioiden tarjoamilla taloudellisilla resursseilla ja liittoutumisella uskonnollisen oikeiston kanssa on demokratian kannalta tappava vaikutus. Harvainvalta on jo Suomessakin. Vielä aivan kaikkia instituutioita ei ole vallattu. Vastarinnan vähäisyys on saavuttanut häiritsevät mittasuhteet. 

Korporaatioiden uskonnollisen oikeiston tukemalla rosvokapitalismilla on kuitenkin yksi tulevaisuutta koskeva uhka: osattomat kansalaiset ottavat vallan, oikeuden ja omistuksen omiin käsiinsä. Myös siinä skenaariossa liberaalidemokraattiset instituutiot saavat kyytiä. Uskonnollisen oikeiston ja korporaatioiden olisi syytä luopua omasta edustaan (sekä vallasta että omistuksistaan) siinä määrin kuin se on liberaalien demokraattisten instituutioiden tukemisen kannalta tarpeellista. Muussa tapauksessa korporaatioille ja uskonnollisele oikeistolle ei lopulta jää käteen yhtään mitään.