Viime aikoina
olen havainnut erään ikävän ilmiön leviävän myös Suomeen. Korporaatiot ovat
ottaneet ylivallan talouspolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Vähä vähältä
myös muuhun suomalaista yhteiskuntaa koskevaan debattiin ujutetaan entistä
enemmän korporaatioiden näkökulmaa. Siitä ei hyvää seuraa, kun katsoo mitä Yhdysvalloissa
on asian tiimoilta tapahtunut viime vuosikymmeninä. USA:sta on tullut läntisen
maailman johtava banaanitasavalta, joka kerran oli dynaaminen yhteiskunta,
mutta jossa nykyään sosiaalinen liikkuvuus tapahtuu vain alaspäin.
Erityisen
silmiinpistävää tämä korporatiivisuus on ollut pääministeri Sipilän ja
liikenneministeri Bernerin tempoilevassa politikoinnissa: Mitään ei valmistella
kunnolla, kaikessa on hirveä kiire. Kaiken nopeuttaminen on niin tuttua tuolta
Atlantin takaa. Kun korporaatioiden ylivaltaa paalutetaan yhteiskuntaan, niin
nopeus on valtti, koska tällöin on paremmat mahdollisuudet siihen, että kukaan
ei huomaa kusetusta. Sitten kun kusetus ja vedätys huomataan, niin on jo liian
myöhäistä. Korporaatioiden ylivalta on osa lainsäädäntöä ja siellä pysyy.
Korporaatioiden
ylivalta ilmenee paikallisina monopoleina ja hintakartelleina. Yksi esimerkki
tästä ilmiöstä on mm. vähittäiskaupan keskittyminen muutaman keskusliikkeen
haltuun. Niin kuin viime vuosikymmeninä on vannottu vapaa kilpailun nimiin,
niin kuitenkin tuloksena on ollut oligopolia.
Amerikkalaisten
esikuvien perusteella ei liene yllättävää, että Suomessakin uskonnollinen
oikeisto on liittynyt korporaatioiden ylivallan puolustamiseen perusteena jokin
kuviteltu vasemmistolainen uhka. Tämä kuviteltu uhka on nimetty tarvittaessa
joko kulttuurimarxismiksi tai vihervasemmistolaisuudeksi. Todellisuudessa
tuolla tavoin stigmatisoitu ryhmä on se joukko, joka kannattaa liberaalidemokratiaa.
Uskonnollisen oikeiston agenda yhdistettynä korporaatioiden ylivaltaan on tähän
asti tunnetun maailmanhistorian ehkä jopa totalitaarisin yhteiskuntamuoto; jo
perusteiltaan häijy ja vihamielinen.
Korporaatioiden
ylivallassa vapaus tarkoittaa korporaatioiden ylivaltaa puoltavan uskonnollisen
oikeiston vapautta sortaa ja syrjiä jokaista, joka ei suostu tuon mielivallan
alle. Tämä versio korporaatioiden ja uskovien yhteisestä fasismista saattaa
jopa olla tappava sitä kannattaville yksilöille. Jos yksilö X ei osoita
lojaalisuuttaan edellä kuvatulle valtarakenteelle, hänet korvataan toisella tyranniaan
suopeammin suhtautuvalla ääriyksilöllä, jolle kanssaihmiset ovat tarpeen
vaatiessa tuhottavissa olevia laskennallisia yksikköjä.
Korporaatioille
ihmiset ovat joko tuotanto- tai kulutusyksikköjä. Tätä ihmisyyden ja
inhimillisyyden torjuvaa yhteiskuntamuotoa ylläpidetään uskonnollisen oikeiston
ja sen kristofasistisen poliittisen siiven retoriikalla, jossa lojaalisuus ja
alistuvaisuus sortavalle järjestelmälle on kohotettu suurimmaksi hyveeksi. Tämä
on jo tapahtunut Yhdysvalloissa ja se tapahtumassa juuri tällä hetkellä
Suomessa.
Korporaatiot
pyrkivät miehittämään yhteiskunnan itsenäiset instituutiot oman agendansa
kannattajilla. Tavalla tai toisella nämä ovat yhteydessä uskonnolliseen
oikeistoon, jolle korruptio oman aatteensa nimissä on jo entuudestaan tuttua.
Korporaatiot ja
uskonnollisen oikeiston kristofasistinen joukko noudattavat markkinoinnissaan
sissitaktiikkaa, jossa isketään milloin mihinkin liberaalidemokratian
instituutioon. Suomessa sissitaktiikan toteutusta on nähty jo eduskunnassa.
Sissitaktiikka on tehonnut jo oikeuslaitoksessakin: yksilön on entistä vaikeampaa
hakea itselleen oikeutta, koska monilla ei yksinkertaisesti ole varaa. Sissitaktiikkaan
kuuluu myös toimeenpanovaltaan soluttautuminen. Muutamassa ministeriössä
toimiva kansliapäällikkö on päässyt virkaansa uskonnollisen oikeiston ja
korporaatioiden avustuksella.
Sissitaktiikalla
rapautetaan liberaalidemokraattiset instituutiot hitaasti sisältäpäin. Täten
kansanvallasta tulee demokratian irvikuva. Korporaatioiden tarjoamilla
taloudellisilla resursseilla ja liittoutumisella uskonnollisen oikeiston kanssa
on demokratian kannalta tappava vaikutus. Harvainvalta on jo Suomessakin. Vielä
aivan kaikkia instituutioita ei ole vallattu. Vastarinnan vähäisyys on
saavuttanut häiritsevät mittasuhteet.
Korporaatioiden
uskonnollisen oikeiston tukemalla rosvokapitalismilla on kuitenkin yksi
tulevaisuutta koskeva uhka: osattomat kansalaiset ottavat vallan, oikeuden ja
omistuksen omiin käsiinsä. Myös siinä skenaariossa liberaalidemokraattiset
instituutiot saavat kyytiä. Uskonnollisen oikeiston ja korporaatioiden olisi
syytä luopua omasta edustaan (sekä vallasta että omistuksistaan) siinä määrin kuin
se on liberaalien demokraattisten instituutioiden tukemisen kannalta
tarpeellista. Muussa tapauksessa korporaatioille ja uskonnollisele oikeistolle
ei lopulta jää käteen yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti