Rosvokapitalismin kuolinkouristukset

Rosvokapitalismi siinä muodossa kuin se on opittu tuntemaan viime vuosikymmeninä Yhdysvalloissa, vetelee viimeisiään. Tästä on osoituksena se, että Trumpin presidenttikauden alkajaisiksi korporaatioiden ylivalta sai aivan uudet mittasuhteet. Suomi tulee perässä parin vuosikymmenen viiveellä.

Rosvokapitalismissa yhä harvempi omistaa yhä enemmän suurimman osan väestöstä vajotessa köyhyyteen tai köyhyyden rajamaille. Näiltä väestön vähäosaisilta on riistetty rosvokapitalismin nimissä kaikki unelmat ja toiveet. Sosiaalinen liikkuvuus tapahtuu vain alaspäin.

Rosvokapitalismin piirteenä on muinaisen maaorjuuden sijaan palkkaorjuus, jossa maksetut palkat eivät riitä edes elämän välttämättömyyksiin. Monet tekevät kahta tai kolmeakin työtä, eivätkä silti pysty parantamaan asemaansa. Kurjistuminen on kaiken kattavaa. Ei ihme että moinen meno tekee apaattiseksi, ja jos ei tee apaattiseksi, niin sitten helkkarin vihaiseksi. Vihaiset massat ne vasta vaarallisia ovatkin rosvouteen valtansa perustavien kapitalistien perspektiivistä.

Suomessa rosvokapitalismi alkoi vuoden 1918 sisällissodan jälkipyykin yhteydessä. Omistavan luokan kannalta kyse oli ylivallan suojaamisesta, vähäosaisten kannalta elinehtojen parantamisesta. Kompromissina oli vähäosaisten osallistumisoikeus poliittiseen päätökseen tekoon. Myivätkö vähäosaiset itsensä liian halvalla? Tuosta tuskin saadaan koskaan selvyyttä.

Viimeisen parin kolmen vuosikymmenen aikana yksilöstä on tullut tuotantoyksikön asemasta kulutusyksikkö. Molemmissa tapauksissa yksilölle voidaan laskea monetaarinen arvo ja tuo arvo määrittää yksilön aseman, hyödyllisyyden ja jopa ihmisarvon. Missään historian vaiheessa yksilö ei ole ollut autonominen yksikkö kuin hyvin rajoitetussa merkityksessä.

Rosvokapitalismiin kuuluu ihmisten ja luonnonvarojen häikäilemätön riisto ja hyväksikäyttö. Luonnonvarat uhkaavat ehtyä, saasteongelmat pahenevat ja ihmisten eriarvoisuus on lisääntynyt kestämättömiin mittasuhteisiin. Kasvoton rosvokapitalismi ilmenee yritysten ylivaltana ja tätä ylivaltaa ylläpidetään puuttumalla lainsäädäntöön siten, että lainsäädäntö legitimoisi rosvokapitalismin eettisesti kyseenalaiset menettelytavat.

Nyt kuitenkin ollaan hyvin lähellä sitä tilanne, että pian ei ole enää mitään riistettävää. Luonnonvarat ovat ehtyneet, inhimilliset resurssit on käytetty loppuun ajamalla ihmiset uuvuttavaan epätoivoon. Tuotanto- ja kulutusyksiköiden panosta ei voida rajattomasti lisätä.

Rosvokapitalisteilla olisi jokin aika sitten ollut näytön paikka. Heiltä jäi ymmärtämättä, että jos he eivät jaa varallisuuttaan riittävästi, hyvin nopeasti ollaan tilanteessa, jossa heilläkään ei ole lainkaan varallisuutta. Riisto on edennyt jo niin pitkälle, että resurssit ovat ehtyneet ja sitten järjestelmä romahtaa.

Rosvokapitalismia voidaan ehkä ylläpitää vielä hetki kontrolli- ja valvontayhteiskunnan metodein. Ihminen on kuitenkin arvaamaton nälkäisenä ja väsyneenä. Lopputulos on kaikkien kannalta huono.

Noin 20 vuotta sitten puhuttiin kansankapitalismista. Sitä talousjärjestelmää minäkin olin ajamassa. Olimme vain auttamattomasti myöhässä. Rosvokapitalismin ylivalta oli jo edennyt niin pitkälle, että kansan vaurastuminen sosiaalisen kapitalismin puitteissa tuhottiin, jotta pienilukuinen rosvokapitalistien joukko sai nauttia mielipuolisesta ylivallastaan vielä hetken.

Kapina voidaan kukistaa väkivalloin, mutta jo nyt vähäosaiset ovat saavuttaneet sellaisen kriittisen massan, että kapinan kukistamiseksi pitäisi hävittää suurin osa maapallon väestöstä. Siinä kyllä onnistutaan ihan muutenkin.