Kekkosta ei kaipaa kukaan

Mitä minä olen seurannut Suomen uskonnollisen oikeiston, erityisesti sen fasistisen äärilaidan, edesottamuksia, niin toistuvasti tulee esille se, kuinka he haikailevat Kekkosen presidenttikausien perään. Tällainen nostalginen hymistely on kovin tyypillistä oikeiston edustajille: Ennen oli kaikki paremmin!

Suomalaisen uskonnollisen oikeiston kannalta on aika traagista, että Kekkonen ei profiloitunut uskonnolliseksi presidentiksi. Liityttyään rauhanoppositioon sodan vielä ollessa käynnissä, Kekkonen paalutti asemansa vasemmalle kallellaan olevana poliitikkona.

Kekkosen asemaa ei paranna hänen toimintansa 1917-1918 tapahtumien yhteydessä. Sellaista toimintaa ei voi kutsua pasifismiksi, vaikka Kekkonen myöhemmin ainakin näennäisesti liputti rauhanaatteen puolesta, mutta se oli osoitus opportunismista eikä suinkaan aatteen kannattamisesta. Ja juuri tätä Kekkosen elämän väkivallan hyväksyvää elämänvaihetta juhlitaan uskonnollisen oikeiston fasistisen siiven parissa.

Fasistinen uskonnollinen oikeisto sen sijaan hekumoi sillä, että Kekkonen pyrki eliminoimaan Valtiollisessa poliisissa vasemmistolaisen vaikutuksen. Myöhemmin Kekkonen hyväksyi kommunistit hallitukseenkin.

Aika hyvin on dokumentoitu Kekkosen yhteydet itänaapuriin. Tämänkin uskonnollisen oikeiston fasistinen siipi jättää mielellään mainitsematta. Kekkonen vuoti kaikki haltuunsa saamat lännen tiedot joko henkilökohtaisesti tai välikäsien kautta itänaapuriin. Tämä suomettumisen aika on aika paljon tutkimatonta aluetta Suomen historiassa. Aika moni tuolloin epäeettiseen ja mahdollisesti maanpetokselliseen toimintaan osallistunut on vielä hengissä. Onko heillä kanttia kertoa omasta osuudestaan tapahtumiin?

Uskonnollinen oikeisto haikailee aina vahvan johtaja perään. Siitä ei ole kuin lyhyt askel fasismiin ja yhden miehen tyranniaan, jota Kekkonen harjoitti kaikissa mahdollisissa yhteyksissä aina siihen asti kunnes hänestä tuli täysin seniili vanhus ja se vaihe kesti aivan liian pitkään. Silloin totalitarismin hoitivat hännystelijät.

Historiallisten faktojen valossa on aika käsittämätöntä, että Kekkonen on glorifioitu ja tämän ovat tehneet oikeistovoimat, joita Kekkonen vastusti vuosikymmeniä. Oikeastaan Kekkosta ei kaipaa kukaan, ei edes fasistit. Heille olisi hyvä perehtyä historialliseen aineistoon.