Sam Harris
(2007) sanoo uskon olevan pahin älyllinen perversio, jonka ihminen on
tuottanut.
- Älyllinen rehellisyys saavutetaan, kun lopetetaan epätosien asioiden pitäminen tosina; tai lopetetaan teeskentely, että todentamattomat asiat ovat tosia. (Harris 2007)
- Raamattu ei sisällä ainuttakaan lausetta, jota ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kirjoitustaitoinen ihminen ei olisi voinut kirjoittaa. (Harris 2006)
- Ihmistä, joka hyväksyy uskonnollisen dogmin, tulee pitää hulluna. On vain historiallinen sattuma, että uskonnollisia dogmeja on alettu pitää tosina. (Harris 2004, 13-15, 72)
- Sekä uskonnollisten että sekulaarien ajatusten (väitteiden) totuutta tulee arvioida samoin kriteerein. (Fleming & Harris 2005)
- Usko raunioittaa inhimillisyyden. (Burleigh 2005)
Kohdan 1. tulisi
olla ilmiselvä. Todet asiat ovat tosia – faktoja – ja epätodet epätosia. Uskon
puolustaminen on pelkästään halpamaista verbaaliakrobatiaa, jolla uskovainen
uskottelee sekä itselleen että muille, että juuri hänen jumalansa on olemassa.
Sellaisen toiminnan hyveenä pitäminen vaatii perverssiä älyllistä
epärehellisyyttä.
Myös kohta 2. on
selvä. Raamattu ei ole sen kummempi kirjallinen tuotos kuin muutkaan antiikin
tekstit. Raamattu tulee arvioida samoin kuin Homeroksen kirjoituksia.
Kohta 3. herätti
kaiketi närää jo aavikkobarbaarien keskuudessa. Paavalikin puolustaa uskoa
hulluutena, mutta hänen kirjoituksistaan voi nähdä Paavalin itsensä olleen
hullu. Onneksi monia psyykkisiä sairauksia voidaan nykyään hoitaa hyvin
tuloksin. Sairastuttavasta uskostakin voi parantua, eikä siihen tarvita
manauksia tai rukouksia; lääketieteen menetelmät riittävät hyvin.
Kohta 4. on
sekin aivan selvä. Ei ole ainuttakaan perusteta, jolla em. ajatuksia tulisi
arvioida eri kriteerein. Uskonnollinen kieli ja sekulaari kieli eivät ole
erillisiä kielioppeja tai kielipelejä. Edelleen ei ole olemassa mitään
erillistä Jumalan logiikkaa ja ihmisen logiikkaa. Tosiasioita koskevia
väitteitä tarkastellaan samoin kriteerein, eikä yksikään uskonnollinen väite
läpäise totuustestiä.
Kohta 5. on
ollut tämän blogin keskeinen teema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti