Jumalan ja seurakunnan vallankäyttö - tarkkailua ja rankaisua

Michel Foucaltin kirja Tarkkailla ja rangaista ilmestyi suomeksi vuonna 1980 Otavan kustantamana. Teos on edelleen ajankohtainen.

Tarkkailla ja rangaista on vankilalaitoksen historia, kertomus siitä, miten nykyisentyyppisiin suljettuihin laitoksiin päädyttiin. Focault’n lähtökohtana on valta, joka ilmaisee itseään ja tiivistyy nykyisessä kurinalaisessa elämänmuodossamme. 

Foucaltin tutkielma soveltuu hyvin myös kuvitellun Jumalan ja faktuaalisen seurakunnan tarkkailu- ja rankaisumenetelmien tarkasteluun.

On aina kysymys ruumiista - ruumiista ja sen voimista, näiden hyödyllisyydestä ja tottelevaisuudesta, ruumiinvoimien jakamisesta ja alistamisesta.

Yhteisö, esimerkiksi seurakunta, on vallan struktuuri. Seurakunnassa uskovat ovat jatkuvan toistensa ja Jumalan tarkkailun alla; tai niin he kuvittelevat. Vallankäytön tekniikoilla ihmisen ruumista alistetaan ja muokataan vallankäyttäjien mielivallan mukaisiksi. Myös ajattelu pyritään kahlitsemaan legitioimalla Jumalan valta absurdilla fraasilla ”Jumala näkee ja tietää kaiken”.

Focaultin mukaan kuri on vallan tekniikka, jonka tarkoituksena on tuottaa tottelevaisia ja hyödyllisiä ruumiita. Kurin varmistamiseksi syntyivät valvontatekniikat ja instituutiot, jotka pyrkivät tuottamaan ja tunnistamaan poikkeavia yksilöitä.

Mikä saa vallan pitämään hyvänään, mikä tekee siitä hyväksytyn, on yksinkertaisesti se tosiasia, että se ei vain paina meitä voimana, joka sanoo ei, vaan että se muuttaa ja tuottaa asioita, se synnyttää nautintoa, muodostaa tietoa, tuottaa diskurssia. Sitä täytyy ajatella tuottavana verkostona, joka juoksee läpi koko sosiaalisen ruumiin, paljon enemmän kuin kielteisenä ilmiönä, jonka tehtävänä on tukahduttaa.

Ihmisen ruumista pyritään hallitsemaan palkitsemis- ja rankaisumenetelmin. Tämän ovat seurakunnat/uskonnolliset yhteisöt kehittäneet äärimmilleen: lopulta yksilö ei välttämättä tunnista itsensä kannalta haitallista palkitsemista ja rankaisua.

Ihmisruumis astuu valtakoneistoon, joka tutkii sen läpikotaisin, hajottaa ja muovaa uudelleen.

Tarkkaileva ja rankaiseva (harvemmin palkitseva) kontrollikoneisto pyrkii ottamaan haltuun/säätelemään jopa ruumiintoimintoja erilaisin käskyin ja säädöksin. Näiden toteuttamista tarkkaillaan ja rikkeistä rangaistaan. Käskyt ja säädökset ovat pääsääntöisesti mielivaltaisia. Jumalasta tulee pakkokeinojen alku ja seurakunnasta pakkokeinojen toimeenpanija. Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat kuin Stasin agentteja, joiden toimenkuvana on lähimmäiisten tarkkailu, jotta näitä lähimmäisiä voidaan mielivaltaisesti rangaista.

Koska uskovat ymmärtävät luopua tarkkailun ja rankaisun herra-orjamentaliteetista?