Snr 7:1 – 9:18
Seuraavat jakeet on kirjoittanut vakavasti masentunut ihminen:
2. Hyvä nimi on parempi kuin
kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä. 3. Parempi mennä surutaloon kuin pitotaloon, sillä siinä on
kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. 4. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi,
että kasvot ovat murheelliset. 5. Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa. 6. Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa
tyhmien laulua. 7. Kuin orjantappurain rätinä padan alla on tyhmäin nauru.
Sekin on turhuutta.
Kun tuollaista tekstiä pitää esimerkillisen opettavana, niin ei
ole ihme, että näkee kaiken synkkänä. En ole juuri koskaan tavannut
teeskentelemättömän iloista ja elämäänsä tyytyväistä uskovaista. Em. jakeiden
perusteella uskovan elämä on yhtä jäiden polttelua. Sellainen ei voi olla
terveellistä, eikä varsinkaan tarpeellista.
2 Kor 7:8 – 16
Jotta päivän synkistely saisi huipennuksen, niin Paavalikin
kirjoittaa: 8. Vaikka minä kirjeelläni
murehdutinkin teitä, en kadu sitä. Tosin kaduinkin, kun havaitsin tuon kirjeen
murehduttaneen teitä, vaikkapa vain vähäksi aikaa.
Synkkää sakkia. Sellaisista on parasta pysyä kaukana ja vastustaa
heidän synkistelyn leviämistä laajemmalti yhteiskuntaan.
Snl 22:17 – 19
19. Juuri sinua minä olen
nyt neuvonut, että Herra olisi turvanasi.
Aina kun on kuunneltu ”Herran” neuvoja ovat asiat menneet ihan
vituiksi. Niinpä ”Herran” neuvoista ei ole neuvoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti