Nuorten uskonnon uhrien auttaminen

Uskonnon uhrit ry tekee arvokasta työtä. Moni entinen uskova on saanut apua traumoihinsa sitä kautta. Kaikki eivät tietenkään ole luopuneet uskostaan, mutta ovat pystyneet irtautumaan haitallisista uskonnollisista käytännöistä.

Monet lapset ja nuoret joutuvat silti elämään olosuhteissa, joissa heillä ei ole uskonnonvapautta. He eivät edes saisi olla uskomatta mihinkään yliluonnolliseen olioon. Kaikki tämä tapahtuu Suomessa; maassa jonka pitäisi olla suvaitsevainen demokratia.

Lasurus-veljien väkivaltaisista kasvatusmenetelmistä on ollut puhetta. Sama koskee Koivuniemen lahkoa. Mutta aina ei tarvitse kuulua äärimmäiseen lahkoon, jotta joutuisi uskonnollisen hyväksikäytön uhriksi. Esimerkiksi lestadiolaisia ja helluntailaisia pidetään valtavirtaan kuuluvina, mutta silti uskonnolliset vanhemmat käyttävät pakkovaltaa lapsiinsa nähden koskien lasten vakaumusta. Eivätkä evankelis-luterilaisetkaan voi kehua uskonnonvapauden kunnioituksella, mitä tulee lasten kasvatukseen.

Uskontojen uhrit ovat kohtuullisen hyvin tunnistettavissa. Uhreilta vaaditaan usein hieman omatoimisuutta. Ehkäpä hyvät ystävät ohjaavat heidät tuen pariin. Kaikista heikoimmassa asemassa ovat lapset ja nuoret, jotka haluavat eroon vanhempiensa haitallisesta pakkouskosta.

Miten tällaiset nuoret tunnistetaan? Miten heitä voidaan parhaiten auttaa? Miten uhrien elämä järjestetään uudelleen?

Uskovilla vanhemmilla ei ole oikeutta pakottaa lapsiaan omiin perusteettomiin ja epätosiin uskonnollisiin käytäntöihin. Lapsilla on oikeus olla uskomatta mihinkään vanhempiensa uskonnollisiin dogmeihin. Uskonnonvapaus koskee myös ala-ikäisiä ihmisiä ja aivan erityisesti juuri heitä. Heillä ei välttämättä ole kognitiivisia resursseja käsitellä uskon ja uskomusten haitallisuutta. Näin varsinkin kun vanhempien taholta koetaan pakkoa ja uhkaa. On helpompi alistua ja myöntyä, vaikka tiedollisesti lapsi ja nuori ymmärtäisi uskon ja uskonnon haitat omakohtaisesti.

Näiden uhrien auttaminen myöhemmin on vaikeampaa, koska uskon ja uskonnon aiheuttamat traumat ovat kattavampia. Uhrien tunnistaminen ajoissa on uskon ja uskonnon haittojen minimoimisen kannalta tärkeää.

Vanhempia tulisi valistaa uskonnonvapauden perusteista. Usko saattaa olla vanhemmille tärkeää, mutta tämä ei oikeuta heitä loukkaamaan lapsensa oikeuksia. Ehkä vanhempia pitäisi valistaa jo neuvolassa käyntien yhteydessä.