Kerrankin on
annettava pisteet konservatiiviselle verkkojulkaisulle Seurakuntalaiselle. Tuo julkaisu referoi Esko M. Laineen Suomen
Lähetysseuran symposiumissa pitämää esitelmää työn ja armon suhteesta.
Laineen
johtopäätös oli: Työn ylikorostunut
arvostus ja sen kääntöpuoli leimaa suomalaista luterilaisuutta vielä tänäkin
päivänä. Se näkyy siinä, että esimerkiksi työttömyyteen liittyy usein häpeän ja
syyllisyyden tunteita.
Syyllisyyshän on
erinomainen massojen hallintaan sopiva väline.
Laine jatkaa: Köyhät piti erottaa laiskoista. Laiskoille
oli varattuna yhteisön silmissä häpeällinen rangaistus – jalkapuu.
Toisten
nöyryyttäminen on ollut näiden ”tosiuskovien” bravuuri. Nykyään menetelmät ovat
vain hieman toisenlaisia kuin tuo jalkapuu. Lisäksi toisen nöyryyttäminen ja
häpäiseminen on muuttunut lähes yksinomaan herätyskristillisten piirien
yksinoikeudeksi. Juuri tuollaisissa piireissä häpeällä pidetään yllä ryhmän
koheesiota.
Laine: Suomalaisessa luterilaisuudessa työn
arvostus on edelleen ylikorostunutta.
Työn
ylikorostuneisuus ei pelkästään suomalaisen luterilaisuuden piirre. Työn
ylikorostus ilmenee kaikessa suomalaisuutta koskevassa retoriikassa. Se taas on
yhden sortin denialismia. Yhä harvempi tekee työtä ja jotkut eivät käy koskaan
elämänsä aikana töissä, kuka mistäkin syystä. Tarvitaan yhä pienempi joukko
tuottamaan yhä suurempi potti. Siinä on protestanttinen työmoraali kovalla
koetuksella. Ehkä olisikin aika tunnustaa faktat ja päivittää työmoraalia
koskevat kannat nykypäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti