Kerrankin on
annettava Ahviolle pisteet siitä, että kirjoitus oli omakohtaista pohdintaa
tavanomaisen lainauslouhinnan sijaan.
Antropologia
tieteenalana ei nyt vain ota mitään kantaa itsemurhaan ja/tai eutanasiaan.
Esimerkiksi kulttuuriantropologian parissa voidaan kuvailla yhteisöjen
käsityksiä itsemurhasta/eutanasiasta. Kuvailu ei kuitenkaan arvota kohdettaan.
Mikään antropologian haara tai alalaji ei myöskään arvota itsemurhaa tai
eutanasiaa. Itsemurhaa voidaan tarkastella esimerkiksi vertailevasi eri kulttuureissa
eri aikakausina. En osaa edes aavistella, mistä Ahvio on saanut idean siitä,
että antropologiaan sisältyisi jokin uskomus jostakin ilmiöstä, ja tällä
ilmiöllä olisi jotain eettisiä implikaatioita. Sellaiset arvostelmat kuuluvat
filosofian alaan kuuluvan aksiologian (arvoteorian) alaan, mutta tässäkään
tapauksessa mikään arvo tai arvoja koskeva väitelause ei ole välttämättä(!!!)
kategorinen imperatiivi.
Edellisestä
seuraa, että Ahvion väite siitä, että ihmisen autonomisuuden omalakisuus
liittyisi jollakin tavoin antropologiaan, ei ole validi. Sellaisella
vastauksella ei pääsisi antropologian tai filosofian peruskurssista läpi.
Eutanasian
laillistamishanke perustuu käsitykseen ihmisen autonomisuudesta, mutta mitä lie
Ahvio tarkoittaa ”omistusoikeudella” omaan ruumiiseensa? Kenelläkään muulla
kuin ihmisellä itsellään ei voi olla päätäntävaltaa omaa kroppaansa koskevista
seikoista, koska muuten puhutaan orjuudesta. Tämä ”herra-orjamoraali” koskee
myös kuviteltuja henkiolentoja, joista ei ole ensimmäistäkään verifioitavaa
evidenssiä.
Ahvion
pohdiskelut eutanasian hyötyfunktiosta tai jostain hypoteettisesta mielihyvästä
eivät nekään vakuuta; tuskin ovat edes valideja. Toki skeeman voi muotilla
noin, mutta silloin olisi syytä perustella kanta joko taustaoletuksilla tai
sitten vaikka kognitiivisilla neurotieteillä lisättynä psykiatrilla ja psykologialla.
Näiden tieteenalojen parissa itsemurhia on tutkittu paljonkin, eivätkä ne
tutkimukset ole edellyttäneet hypoteesia hyödystä, mielipahasta tai –hyvästä.
Mitään uskomuksia ei ko. tutkimuksiin tarvitse liittää.
Tämän jälkeen
Ahvio esittää joukon kysymyksiä, jotka jäävät ikiajoiksi vastausta vaille,
sillä ne ovat aika ja kulttuurisidonnaisia; jatkuvasti muuttuvia ja tämän
voidaan todentaa.
Seuraavaksi Ahvio
esittää oxymoronin: ”Tällaisten useimmiten humanistis-ateistisen ja
materialistisen metafysiikan pohjalle rakentuvien uskomusten pätevyys ja
sitovuus tulisi ensin todistaa.” Premisseistä ei tuossa seuraa johtopäätös.
Mitä lienevät
humanistis-ateistiset uskomukset? Materialistisen metafysiikan perusprinsiippi
taas on: kaikki mikä eksistoi, on materiaa, eikä mitään muuta ole. Tämä voidaan
todentaa ja muusta ei ole mitään verifioitavaa näyttöä. Ei-materiaalisia
olioita on vain mytologiaa sisältävissä kertomusperinteissä, joten niistä ei
ole johdettavissa eettisesti velvoittavia imperatiiveja.
Metafyysinen
materialismi voidaan liittää humanismiin seuraavasti: ihminen koostuu tietyllä
tapaa järjestyneistä atomeista (puhutaan nyt atomeista vaikka atomitkin jakautuvat
pienempiin osiin) ja tämä materian järjestyneisyys on ihmisten kesken riittävän
samanlaista, jotta voidaan puhua homo sapiensista. Ihminen on siis silkkaa
materiaa ja käyttäytyminen on atomien vuorovaikutuksesta johtuvaa. Kaikkia
mekanismeja ei tunneta, mutta asiaa tutkitaan, eikä ole syytä olettaa
ei-materiaalisia entiteettejä. Homo sapiensin selviytymisen kannalta tietty
käyttäytyminen on ollut edullista ja tätä voidaan tutkia evoluutiobiologiassa
ja evoluutiopsykologiassa. Näin on tehtykin.
En ole oikein
selvillä, mitä Ahvio tarkoittaa ”uskomusten pätevyydellä ja sitovuudella”.
Ensinnäkin jonkin väitteen sitovuus on subjektiivinen. Voin olla noudattama
esim. lakia, mutta sillä on mahdollisesti seurauksia. Pätevyyttä voidaan
tarkastella esimerkiksi formaalin logiikan puitteissa, eikä pätevyyden
arvioimiseen tarvita edes kovin monimutkaisia mahdollisia maailmoja.
(Suomalainen Veikko Rantala on tutkinut sellaista kuin mahdottomia maailmoja ja
sen on aika mielenkiintoista)
Kaltevan pinnan
argumentin ja porttiteorian pätevyyttä ei ole koskaan pystytty verifioimaan
missään olosuhteissa. Toistaiseksi kaikki on ollut pelkkää spekulointia ja
uhkakuvien maalailua esimerkiksi propagandatarkoituksessa.
Lopulta
eutanasia on situationaalista, jokainen tapaus on uniikki. Jokainen ihminen on
myös oman itsensä paras asiantuntija.
En löydä Ahvion
kirjoituksesta ainuttakaan validia perustelua sile, miksi Ahvio haluaa estää
eutanasian juuri minulta, kun ei suo sitä itselleen. Onneksi minä olen siinä
asemassa, että voin mennä ulkomaille kuolemaan niin halutessani. Kaikki eivät
näin onnekkaita, joten eutanasiaan tulee laillista Suomessakin. Onhan se jo
tavallaan nytkin laillista. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin tappavalle
annokselle lääkkeitä, minä haen ne apteekista ja kaverini nielaisee ne itse
kurkusta alasta. Tämä on aivan laillista ja sitä jopa tapahtuu muutama tapaus
vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti