Eutanasiakritiikin kritiikkiä

Palataan vielä hetkeksi Juha Ahvion viikon takaiseen blogiin ja sitä seuranneeseen ohjelmaan Radio Patmoksessa viime viikonloppuna.

Blogissaan Ahvio kirjoitti:

Universaali oikeus – ja vastaava toisille sälytettäväksi tuleva velvollisuus – tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jokaisella ihmisyksilöllä on inhimillisen yksilöllisyytensä nojalla oikeus päättää kuolemastaan.

Radio-ohjelmassaan Ahvio toisti ajatuksen oikeuden ja velvollisuuden symmetriasta. Näin ei tietenkään ole, ei varsinkaan universaalien oikeuksien ja mahdollisten universaalien velvollisuuksien tapauksessa. Yksinkertainen esimerkki riittää debunkkaamaan Ahvion väitteen

Minun oikeuteni tehdä jotain, ei välttämättä ja automaattisesti ole jonkun toisen henkilön velvollisuus. Kun Ahvio puhuu blogissaan kuolemasta, niin puhutaan sitten kuolemasta. Siis tähän tapaan: Minulla on oikeus tappaa itseni, mutta minulla ei velvollisuutta tappaa itseäni. Ilman lisäpremissejä tilanne on noin yksinkertainen. Ainuttakaan toista osapuolta ei skenaario tarvitse. Lisäksi oikeuteni on universaali (pätevä kaikissa olosuhteissa ja kaikkina aikoina). Tosin Ahvio mielellään kyseenalaistaa oikeuteni, mutta ilman lisäpremissiä se on mahdotonta. Skenaariossa ei tarvita oletusta ihmisen autonomisuudesta, koska ihminen on kaiken tähän mennessä kerätyn tiedon perusteella autonominen yksikkö (jos ei nyt suoliston toiminnan kannalta välttämättömiä bakteereita ja muuta vastaavaa lasketa autonomisuuden kumoajiksi). Blogissaan Ahvio kyseenalaistaa ihmisen autonomisuuden (hän kutsuu sitä myös ”omalakisuudeksi”, mutta omalakisuuden käsitteen ekstensio on paljon suurempi kuin yksilön suhde johonkin itseään koskevaan ilmiöön) kertomatta, miksi ihminen ei olisi autonominen tai millä muulla tavoin asia voisi olla.

Ahvio kirjoitti:

Universaali oikeus on universaali oikeus, ja tällainen oikeus on siten jokaisella ihmisyksilöllä terveydentilaan ja ikään katsomatta.

Juuri tuossa edellä oli puhetta lisäpremisseistä ja nyt Ahvio tarvitsee juuri tuon lisäpremissin. Universaali oikeus on universaali oikeus (tautologia), tämä on totta. Totta on myös, että universaali oikeus on jokaisella ihmisellä. Mutta sitten se lisäpremissi, kyseessä on oikeastaan lisäpremissin negaatio, jotta Ahvio saa väitteestään universaalin: tarvitaan terveydentilan ja iän lisäpremissi joka ulotetaan universaaliksi, jotta ekstensio olisi ”kaikki ihmiset”. Tästä nimenomaan ei ole kyse vireille pannussa eutanasia-aloitteesta. Jos Ahvio olisi lukenut aloitteen tekstin, niin aloite ei missään väitä kyseessä olevan universaali oikeus. Rajoitteet on määritelty kyllä terveydentilan, mutta ei iän suhteen. Tällaiset loogiset virheet ovat toistuneet vuosien ajan Ahvion kirjoituksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa: väitetään jonkun sanoneen jotain ja tästä tehdään kaikenkattavia johtopäätöksiä, vaikka tuo joku toinen ei olisi sanonut asian olevan kuten Ahvio väittää. Ahvio myös mielellään lisää jonkin lisäpremissin argumentin alkuperäisen esittäjän sanomisiin, vaikka argumentoija ei olisi käyttänyt ainuttakaan lisäpremissiä.  Lisäksi Ahvion konditionaalin käyttö väitteidensä yhteydessä on pelkkä projektio, jolla hän projisoi oman argumentaationsa loogiset heikkoudet kuvittelemansa vastapuolen heikkouksiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Ahvio ”luo” itselleen hypoteettisen keskustelukumppanin, jonka hän olettaa olevan jotain mieltä jostakin asiasta.

Edellisestä seuraa Ahvion kirjoittelussa se, että Ahvio joutuu käyttämään modaliteettia ja potentiaa/potentiaalisuutta synonyymeina ja sitähän ne eivät ole.

Edellä olevasta esimerkkinä olkoon Ahvio blogista löytyvä väite:

Myös jokaisella terveellä ihmisellä tulisi olla oikeus lopettaa avustetusti elämänsä silloin kuin näin haluaa toimia ja tällaiseen avustamiseen velvollisia toimijoita täytyisi siinä tapauksessa aina myös löytyä.

Tuo nyt ei ole validi edes yleisen filosofisen spekulaation skenaariossa. Kuten tuossa edellä sanoin, Ahvio sanoo hypoteettista keskustelukumppanistaan jotain mitä hän olettaa tuon olion sanovan. Eutanasia aloite ei sano mitään sellaista, mitä Ahvio tuossa väittää, ei edes mahdollisimman yleisessä merkityksessä.

Tämä tällä erää, vaikka tekisi mieli purkaa Ahvion blogi pala palalta osiinsa. Siitä tulisi aika paksu kirja. Ehkä tuon varaan Ahvio laskeekin: kukaan ei jaksa eikä viitsi. Ahvio erehtyy tässä asiassa, kuten teki Puolimatkakin tasa-arvoisen avioliittolain yhteydessä.

Leif Nummela voisi kutsua Ahvion ja jonkun loogikon Cafe Raamattuun ja sitten tämä loogikko kirjoittaisi sykerönsä fläppitaululle ja katsottaisiin mitä Ahvio sanoo.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/937/eutanasia_ei_ole_eettisesti_hyvaksyttavissa