Ahvion uusimman blogin dekonstruktio

Ahvio aloitti vuoden 2017 taatulla amerikkalaistyylisellä kristofasismilla. Tekstissä kumisevat tyhjyyttään Lausannen julistus, Chicagon julkilausuma ja Manhattanin julistus, joilla äärilaidan protestanttiset amerikkalaiset uskonnollisen oikeiston neo-natsit yms. yritettiin saada ryhmittäytymään yhteisen asian taakse ja tuo asia on teonomiaan perustuva teokratia, kristillinen Saudi-Arabia. Tätä yhteiskuntamallia Ahvio ja Patmoksen heput ovat ajaneet vuosikausia Suomeenkin huonolla menestyksellä. Mahtaa se harmittaa kun maailma menee ihan toiseen suuntaan?

Siitä ei seuraa mitään hyvää kun Lähi-idän maa- ja kiinteistökiistoja ryhdytään ratkomaan muinaisten aavikkobarbaarien silkkaa mytologiaa sisältävien eeposten lauseilla. Kun Raamatusta ja Koraanista poistetaan draamallinen ja myyttinen aines, jäljelle jää vain muutama paikan ja henkilön nimi ja tämä voidaan todentaa riittävällä varmuudella, joten voidaan sanoa, että tiedämme induktiivisella varmuudella, että Raamattuun ja siitä johdettuihin väitelauseisiin ei sisälly minkään sortin viisautta; pelkästään primitiivisten ihmisten primitiivisiä uskomuksia.

Metsään mennään silloinkin, kun Raamatusta yritetään johtaa yhteiskuntapoliittisia ohjelmia ja kategorisia imperatiiveja. Se vasta elitismiin ja demokratian irvikuvaan johtaakin: Valta on uskonnollisella eliitillä, jonka pikkumainen moralismi ei velvoita ketään, sillä mytologiasta ei voi johtaa relevantteja ja valideja ohjelmia, koska premissit ovat selvästi epätosia.

Jos Raamatun tarinoista haluaa jotain päätellä oletuksella, että jotkin asiat olisivat edes auttavasti totta, niin Israelin heimot kurmuuttivat väkivaltaisesti paikallisia ”kansallisvaltioita” suunnilleen tappamalla kaiken mikä liikkui. Tältä pohjalta Israel ei tuolloin – eikä nyt – ole kansallisvaltio vaan heimoyhteiskunta, josta ei ole esimerkiksi suvereeneille moderneille valtioille.

Ahvio joutuu harjoittamaan kristofasisteille niin tyypillistä revisionistista historiankirjoitusta, jotta hän saa jostakin epämääräisestä klassisesta kristinuskosta jonkin kansallisvaltioita kannattavan yhteiskuntafilosofisen ohjelman.

Kristofasistinen on liikehdintä on kieltämättä lisääntynyt Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Me, koko maapallon väestö, joudumme kuitenkin elämään täällä toistemme kanssa. ”Ahviolaisten” synkkä isänmaallisuus on silkkaa nurkkapatrioottisuutta, heimoajattelua ankeimmillaan. Ahvion ajattelu on amerikkalaisten esikuviensa mukaan pimeää, ankeaa, orjuuttavaa, syrjivää, sortavaa yms. (tähän voi lisätä mielivaltaisten joukon negatiivisia määreitä), että sellainen vaikuttaa jo patologiselta.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/935/uusi_vuosi_2017