Eutanasiakritiikin kirtiikkiä, vol 2

Tyypillistä Ahviolle ovat myös ”ladatut” lauseet, tavallisesti jonkin arvolatauksen sisältävät kysymykset ja väitelauseet.

Otetaan esimerkki:

”…eutanasiaratkaisun tulee olla luonteeltaan viileän harkittu ja järkiperäinen ollakseen aidon autonominen ja siten ylevän oikeutettu, miten tämä välttämätön ehto voi täyttyä niissä tapauksissa, joissa potilas todella useimmiten suurissa kivuissaan on masentunut ja muutenkin mieleltään varsin raskautettu?”

Tämän sitaatin lataus menee suunnilleen seuraavasti: Ahvio on rakentanut/luonut jälleen kerran itselleen hypoteettisen keskustelukumppanin, jonka näkemykselle Ahvio itse antaa arvolatauksen ”ylevä” ja sitten siirtää todistustaakan tuolle hypoteettiselle eutanasian kannattajalle vaatien tätä todistamaan, että eutanasia ja sen kannatus olisivat jotain ylevää.

Kysynpä Ahviolta miksi juuri eutanasian tulisi olla ”viileän harkittu” ja ”järkiperäinen” kun hän ei sitä edellytä välttämättä muidenkaan elämän osa-alueiden suhteen? Juha Ahvio, oliko uskonratkaisusi viileän harkittu ja rationaalinen? Oliko se emotionaalinen? Oliko se uskonratkaisu ylevä? Tästä huomaamme, että kriteeri viileän harkittu ja rationaalinen on pitkälti subjektiivinen ja situationaalinen. Harkintaa ja rationaalisuutta taas edustavat eutanasia-aloitteestakin selviävät lääketieteelliset kriteerit, joiden puitteissa eutanasia voidaan toteuttaa. Näitä voi kuoleva sitten itse pohtia täyttyvätkö kriteerit ja tämän harkinnan voi tehdä jo terveenä ollessaan.

Viileää harkintaa ja rationaalisuutta on myös se, että kuoleva haluaa eutanasian ennen kuin hän on tuskissaan ja mahdollisesti masentunut. Tässäkin tapauksessa lääketieteelliset kriteerit määrittelevät eutanasian toteuttamismahdollisuudet. Tilanne oli juuri tällainen kahden ystäväni tapauksessa, jotka kävivät Sveitsissä kuolemassa. Toinen sairastui ALSiin ja toinen haimasyöpään. He kävivät Suomessa kahdella spesialistilla, jotka kirjoittivat paksun nipun selostuksia, jotka sitten käännettiin saksaksi ja lähetettiin Sveitsiin. Vastaus tuli ja vastauksen tuloksena he täyttivät Sveitsin kriteerit. Tässä vaiheessa varattiin täsmällinen aika sveitsiläiselle klinikalla. Hieman myöhemmin he siten matkustivat Sveitsiin. Klinikalla suoritettiin jatkotutkimukset ja tälläkin kertaa kriteerit täyttyivät. Nämäkin tutkimukset kestivät useamman päivän. Lopulta lääkäri annosteli tappavan cocktailin ja kaverit itse nielaisivat sen. Tässä lyhykäisyydessään se kuinka asiaan todella voi suhtautua viileän harkitusti ja rationaalisesti.

Kuvailemassani tapauksessa ei näkökantana ollut se – ei omaisilla, ei meillä ystävillä eikä kuolevilla itsellään – että eutanasia olisi jollain tavoin ylevää. Kumpikaan ei liittänyt siihen oikeastaan mitään arvolatausta. Kysyessäni kavereiltani ennen operaatiota oliko toimenpide ehdottoman välttämätön, vastaus oli että ”ei”. Ainoa arvolataukseen viittaava oli se, että he pitivät toimenpidettä suotavana. Ihan tarkkoja sanamuotoja en muista. Ihminen on kykenevä ennakoimaan tilanteita, mutta Ahvio haluaa ladata väitteensä siten, että vasta tuskien ja muun sellaisen koittaessa ihminen ajattelee eutanasiaan liittyviä seikkoja.

Ahvio myös mielellään on vuosien saatossa käyttänyttä käsitettä ”välttämätön ehto” aika omaperäisellä (eli täysin epärelevantilla) tavalla. Aikoja sitten perkasin tätä toisessa yhteydessä formaalin logiikan menetelmin. Tosin silloin ”välttämätön ehto” ei koskenut eutanasiaan liittyvää harkintaa vaan väitelauseiden pätevyyttä.

Ehkä Ahviolle tosiaan myös hoitotahto on suoranainen ”kirous”, kuten blogista voi päätellä.