Valomerkin Simola nollasi Aito Avioliiton kansalaisaloitteen

Maanantaina 12.9.2016 Seppo Simola laati Valomerkin pääkirjoituksen otsikolla Outo keskustelu. Simola viittasi tuolla otsikolla viime viikolla Eduskunnassa käytyyn lähetekeskusteluun koskien Aito Avioliitto ry: n vaikutuspiiristä kummunnutta kansalaisaloitetta.

Kuten Simola huomauttaa, tuo keskustelu käytiin jo ajat sitten. Nyt olisi änkyröidenkin aika hyväksyä asia ja jatkaa eteenpäin.

Simola:
Perusteet, joita keskustelussa käytettiin, olivat suurin piirtein samat kuin edellisessä lain käsittelyssä. Jauhamista, joka ei johda enää mihinkään.

Sitten Simola spekuloi pitkään sillä, kuinka 1.3.2017 alkaen papit vihkivät homopareja piispain vastustavasta kannasta. Laillista estettä homoparien vihkimiselle ei ole. Tästä antoivat oikeusoppineet jo viime kesänä lausuntonsa.

Olen aivan satavarma, että heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä muutamat papit vähät välittävät piispojen ohjeistuksesta ja suorittavat rituaalinsa niin homoille kuin heteroillekin. Meidän sekulaarien humanistien vinkkelistä tulos on se, että kristinusko ja erityisesti sen jyrkimmät muodot ajautuvat entistä enemmän marginaaliin, mikä onkin yhteiskunnan kannalta pelkästään positiivista.

Simola on yrittänyt ohjata kristinuskoa Suomessa entistä humaanimpaa suuntaan. Tämä ei tietenkään sovi kovan linjan uskoville, joille humanismi, yhtäläiset oikeuden ja vapaudet ovat suorastaan jumalanpilkkaa.

Näitä änkyröitä ei kaipaa kukaan paitsi toiset samanlaiset änkyrät. Suomen ev.lut. kirkon piirissä tarvitaan lisää simoloita torppamaan änkyröiden haitallinen agenda. Edes usko johonkin kosmiseen taivasheppuun ei oikeuta ketään toimimaan epähumaanista. Nämä änkyrät ovat jo lähtökohdiltaan niin epähumaaneja, että he eivät suo muillekaan sitä, mitä he eivät suo itselleen.

Uskovien piiristä toivoisi nousevan lisää simoloita. Änkyrät saavat kokea eksistentiaalista ahdistusta ihan keskenään. Änkyröitä voidaan kuunnella vasta sitten, kun he osoittavat inhimillisyyttä ja humaanisuutta; tosin silloin he eivät enää ole änkyröitä.

Ehkä jo ihan pian päästään tilanteeseen, jossa kirkko ja valtio ovat kokonaan erotettu toisistaan.

Simolan johtopäätös on:

Elävä elämä jyrää jo hapantuneet perustelut, uusi astuu tilalle ja siihen totutaan ennen pitkää. Parin vuosikymmenen päästä historia hymähtelee tämän päivän jarrumiehille.

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/outo-keskustelu