Leif Nummelan vetämä Cafe Raamattu - kristillisen fasismin äänitorvi

Kristillisen fasismin kotimaisen version äänitorvena on pitkän aikaa toiminut viidesläisen herätysliikkeen jäsenen Leif Nummelan vetämä ja TV7:lla esitettävä Cafe Raamattu.

Kyseinen ohjelma on politisoitu erityisesti muutaman vakiovieraan toimesta. Näitä henkilöitä ovat mm. Patmoksen Pasi Turunen ja Juha Ahvio sekä ihan muista piireistä tuleva professori Tapio Puolimatka. Yhdessä Nummelan kanssa tämä kolmikko kuuluu kristillisen fasistisen suuntauksen ”älymystöön”, eikä se suinkaan ole tässä yhteydessä meriitti.

Cafe Raamatussa ajetaan löyhästi Raamattuun liittyvää totalitarismiin perustuvaa ideologiaa. Käytännössä tuo tarkoittaa uskonnollista harvainvaltaa, joka täyttää teonomiaan pohjatuvan teokratian tunnusmerkit. Kaikki uskontoihin pohjatuvat hallitusmuodot ovat aina jo lähtökohtaisesti totalitaarisia diktatuureja, parhaimmillaankin oligarkioita. Cafe Raamatun propagoima hallitusmuoto on vielä em. lisäksi fasistinen.

Leif Nummelan ja monen hänen vieraansa ajattelussa ulkoista uhkaa edustavat mm. ev.lut. kirkko, liberaaliteologia, ateistit, vasemmistolaiset (keitä he sitten lienevätkään?)…Lista on todella pitkä ja sen listan pohjana on toiseuden demonisoiminen. Tässä kristillinen fundamentalismi ja uusoikeistolainen fasismi ovat yhteneviä. Samaa väkivallan elementin sisältävää pakettia lähestytään hieman eri näkökulmasta, mutta näkökulman muutos on sekin Wittgensteinin kielipeli, jossa peli itsessään ja peliä pelaava ”sisäpiiri” määrittää pelin säännöt sääntöjen vielä muuttuessa itse pelin kuluessakin.  Tämä vielä niin, että pelin ”ulkopuoliset” eivät pääse vaikuttamaan peliin vaan heille fasistisen agendan mukaisesti jää peliä seuraavan tarkkailijan rooli. Itseään koskevassa pelissä kristillisen fasismin ”toiset” eivät pääse vaikuttamaan peliin, joten heidät tulee tuhota, koska pelin säännöt on määritelty sellaisen mahdollistaviksi.

Cafe Raamatussa noudatetaan näppärää strategiaa kaiken hengellistämisenä. Retorisena keinona ovat sodankäynnin termit, mutta puheissa viitataan ”hengelliseen sodankäyntiin”. Näin vältytään suoranaiselta vihapuheelta, josta saattaa joskus jopa joutua lailliseen edesvastuuseen. Yksinkertaisimmillaan strategia toimii siten, että nuo toiset ovat Saatanan vallassa, kun taas oma ryhmä noudattaa ”ainoaa oikeaa oppia”. Tavoitteena on kuitenkin opposition tuhoaminen; lievimmillään opposition marginalisoiminen.

Leif Nummela on antanut ohjelmassaan tilaa kristilliselle fasismille. En pidä todennäköisenä sitä, että hän on ollut asiasta tietämätön. Tämä tekee Nummelasta osallisen kristillisestä fundamentalismista kumpuavaan fasismiin. Kaukana ei olla Himmelerin okkultisistisesta mystiikasta.