Rippikoulut rankkaa manipulointia

Rippikoulukriitikoksi tituleerattu Sonja Saarikoski keskusteli Radio Deissä Leevi Helon kanssa aiheesta Tulin uskoon ja tuputin Jeesusta teinitytöille – mitä ihmettä leirillä tapahtui?

Keskustelua referoi myös verkkojulkaisu Seurakuntalainen 14.9.2016.

Debatti sai alkunsa siitä kun Saarikoski kirjoitti elokuussa Helsingin Sanomissa rippikouluja kritisoivan kirjoituksen. Oikeastaan jutussa Saarikoski ruoski itseään. Hienoa, että joku hetkellisesti häiriintynyt näkee erehdyksensä ja sen kuinka rippikoulu perustuu manipulaatioon.

Kuinka ollakaan tuon manipulatiivisen rippikoulun takana oli Kansan Raamattuseura. Kuinka nämä fundamentalistit aina onnistuvatkin kaikkein irvokkaimmissa manipulaation muodoissa?

Minulla oli uskonnollinen ystävä, joka ilmoitti minut rippileirille. Kaikkien erinäisten nuoruuden ahdistusten myötä kävi niin, että yhteisö oli turvallinen ja sieltä löytyi paljon ihmisiä, jotka osasivat ottaa huomaansa. Kollega puhui ”rakkauskylvystä”, joka siellä tapahtui, Sonja Saarikoski arvioi itse itsessään tapahtunutta muutosta Viikon debatissa.

Kun kylmässä maailmassa halutaan kylmyydet pois, se on tosi tunteellinen kokemus. Teini-ikäiselle se voi olla hyvinkin voimakas.

Kun suggestioherkkää nuorta manipuloidaan, niin nuori alkaa toimia ”ohjelmoijansa” mieltymysten mukaisesti. Tämä taas on nuoren oman edun vastaista. On erittäin epäeettistä, että nuori yritetään sitouttaa järjestelmään, jonka aiheuttamat haitat on hyvin dokumentoitu.

Debatissa Kansan Raamattuseuraa edustava Helo joutui kiemurtelemaan vastaustensa kanssa. Helon mukaan nuoria ei painosteta uskonratkaisuun. Helon puolustus ei ole uskottava. Vähemmänkin fundamentalistisissa piireissä esiintyy painostusta; toisinaan kiristystä, korruptiota ja kaupankäynti.

Saarikoski:

Käsitykseni mukaan se on ollut nuoren ihmisen ulkoa opeteltua saarnaamista. Siinä kontekstissa tarkoitus on ollut, että ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen, se on ollut tärkeintä siellä. Sitä sitten yritin kympin tyttönä toteuttaa.

Kymmenen vuotta myöhemmin koen, että kyse oli psykologiasta eikä Pyhästä Hnegestä.

Herätysliikkeiden parissa hysteerisyys on pelkästään hyve. Silloin ihminen on menettänyt itsekontrollinsa ja on oikein otollinen kohde manipuloinnille.

Sonja Saarikosken mielestä manipuloinnin vaara on rippikoulutyössä tiedostettava ja tunnustettava.

Tuollaisissa tilanteissa tunteet saattavat mennä helposti massahysteriaksi. Olen itse selllaisia todistanut ja tiedän myös muita ihmisiä, jotka ovat näin todistaneet. Yksi kaverini, joka oli käynyt Kansan Raamattuseuran Vivamon riparin koki, että siellä oli suorastaan pakko itkeä. Jos ei itkenyt, tuntui kuin olisi epäonnistunut systeemissä.

Syyttävä sormi ei kohdistu pelkästään rippikouluja järjestäviin tahoihin vaan myös vanhempiin, jotka tavalla tai toisella maanittelevat jälkikasvunsa käymään rippikoulun. Ehkä olisikin valistettava vanhempia siitä, että rippikoulu tuottaa vain uusia uskonnon uhreja?

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rippikoulukriitikko-sonja-saarikoski-uskoontulostaan-radio-dein-viikon-debatissa-kyse-psykologiasta-pyhasta-hengesta/