Viime viikolla
(21.9.2016) verkkojulkaisu Uusi Tien pääkirjoituksessa
Leif Nummela manailee lähetystyön taantumista otsikolla: Mikä sytyttäisi uudelleen lähetysinnostuksen?
Nummelan tilitys
tiivistyy tilastolliseen faktaan siitä, että 1990-luvun alussa Suomen ev.lut.
kirkolla oli lähes 700 työntekijää ulkomailla ja luku on sen jälkeen laskenut
tasaiseen tahtiin.
Nummelan
juttunsa otsikossa esittämään kysymykseen voi vastata lyhyesti: Ei mikään!
Lähetystyötä
tuetaan joka vuosi kymmenillä miljoonilla euroilla ja sen on nähty, mitä
lähetystyö tuottaa tuloksenaan – inhimillisten kärsimysten eksponentiaalista
lisääntymistä. Mitä konservatiivisempi ja fundamentalistisempi lähetysjärjestö
on, sitä suurempia vahinkoja se saa aikaan.
Kaikki haitat
voidaan tiivistää siihen, että AIDS on
paha juttu, mutta kondomit ovat vielä pahempia.
On inhimillinen
katastrofi, että tuollaista agendaa ajetaan varsinkin kehitysmaissa, jossa
muutenkin väestönkasvu on ongelma. Suomalaisten tekemän lähetystyön
irvokkaimmat piirteet tulevat esiin erityisesti lestadiolaisporukan ja Sley:n
lähetystyön piiristä, eikä Kansanlähetyskään selviä yhtään sen paremmin.
Oikeastaan kaikki lähetystyö on epäeettistä, olipa sen takana mikä järjestö
tahansa.
Kaikki
lähetystyö perustuu seksiin, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen ja sen
kontrolloimattomuuteen. Tämä sakki ilmeisesti ajattelee Jumalalla olevan ihan
kyrpä otsassa, jos kehitysmaiden ihmisiä - ja hui kauheaa, vielä naisia –
valistetaan seksuaalisuudesta. Inhimillinen lähetystyö keskittyisi naisten
koulutukseen, eikä koulutus tekisi pahaa miehillekään. Ihan kansainvälisissä
tutkimuksissa on todettu kehitysmaiden olojen paranevan, kun naisilla on
tietoja ja taitoja koskien oman asemansa parantamista.
Mitkään kaivojen
ja koulujen rakentamiset eivät kompensoi sitä, että em. kuvailtu lähetystyö on
kokonaisuudessaan haitallista ollen vain yksi uuskolonialismin muoto.
Nummelalle voisi sanoa, että ihmiset ovat Suomessa perin kyllästyneitä siihen,
että juuri Nummelan kaltaisille ihmisille inhimilliset kärsimykset kaukaisissa
maissa ovat vain yksi mahdollisuus värvätä kannattajia omalle kultilleen.
Sellaistakin on
väitetty, että lähetystyön ensisijainen tavoite olisi sielujen pelastaminen.
Kuka enää vuonna 2016 uskoo tuollaiseen hölynpölyyn? Tuskin kukaan niissä
maissa, joissa tätä lähetystyötä rahoitetaan. Sieluista ei ole mitään
evidenssiä. Sielut kuuluvatkin barbaarisiin uskomuksiin.
Lähetystyö on
vain ja ainoastaan heikossa asemassa olevien hyväksikäyttöä ja nöyryyttämistä.
Siitä on kaikki inhimillisyys ja humaanisuus kaukana. On se aika armotonta menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti