Eero Junkkaalan herätys haisee raadolta

Seurakuntalainen on aktivoinut blogikirjoittajiaan. Uusia nimiä on värvätty ja vanhatkin ovat tiivistäneet tahtia. Kirjoitusten sanoma on silti yhtä huttua. Näistä vanhoista kirjoittajista Eero Junkkaala julkaisi 14.9.2016 kirjoituksen otsikolla Hyvät pahat herätysliikkeet.

Kirjoituksensa aluksi Junkkaala oli hieman pahoillaan siitä, että hän on toiminut sillanrakentajana eri herätysliikkeiden välillä, mutta ei oikein ole onnistunut. Tuo nyt ei ole mitenkään hämmästyttävää: mitä taantumuksellisempi herätysliike, sitä eristyneempi sen täytyy olla, jotta selvästi epätosiin väitteisiin perustuvat dogmit eivät vesittyisi; tai vielä pahempaa paljastuisi kannattajille epätosiksi. Tosin nykyaikana taitaa olla aika mahdotonta eristää kannattajat siten, että heillä ei olisi edes mahdollisuutta hankkia uskomuksensa kumoavaa informaatiota: tämä vielä siten, että tuo informaatio on totta.

Mutta Junkkaala upottaa ihan itse lupaavasti alkaneen kirjoituksensa sortumalla alkeelliseen epätosien väitteiden esittämiseen.

Me tiedämme, että ihminen pelastuu yskin uskosta, yksin armosta ja vain Jeesuksen kautta. Nyt vain toteuttamaan sitä niin paljon kuin kantti kestää.

Taisi olla juuri viime viikolla kun tässä blogissa viimeksi käsiteltiin pelastusopin turhuutta. Kertauksen vuoksi juttu on lyhyesti seuraava: Aatami ja Eeva ei olleet historiallisia henkilöitä. Syntiinlankeemus ei ole historiallinen tapahtuma. Jeesus tuskin oli historiallinen henkilö ja vaikka olisikin ollut, niin mitään jumalallista häneen ei liittynyt. Perisynti ei ole reaalimaailman ilmiö vaan muinaisen mytologian kertomus. Tarvitseeko vielä jatkaa?

Olisi kiire pelastaa ihmisiä taivaaseen. Siinä puuhassa ei kannata tuhlata energiaa keskinäiseen kahinointiin.

Taivas ei nyt vaan ole todellinen paikka, vaikka Junkkaala ja aika moni muu sellaista toivookin. Toisaalta jos taivas olisi sellainen, joksi se usein kuvaillaan, niin monotonisuus olisi puuduttavaa. Sellaista tulisi välttää kaikin keinoin.

Ulkopuolinen ei ole kiinnostunut mitä mieltä olemme naispappeudesta, vaan mistä hän löytäisi elämän tarkoituksen ja mielekkyyden.

Kristinuskosta nouseva elämän tarkoitus se vasta koomista onkin: kuviteltu jumala antaa kuvitellun tarkoituksen? Ei uppoa enää länsimaissa. Länsimaissa enemmistö ihmisistä on kasvanut ulos barbaarisista uskomuksista ja hyvä niin. Uskonnoista on ollut pelkästään haittaa ja tämä voidaan todentaa. Jokainen ihminen – siis aivan jokainen – on kykenevä määrittelemään elämänsä tarkoituksen. Sitä paitsi ei ole mitenkään välttämätöntä, että elämällä tulisi olla jokin tarkoitus. Sitä voi elää hyvän elämän surffailemalla läpi elämänsä vailla mitään tarkoitusta.

Junkkaalakin kyllä ymmärtää, että mitään herätystä ei ole odotettavissa, koska uskonnot ovat tulleet Suomessa irrelevanteiksi selityksiksi.

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/hyvat-pahat-heratysliikkeet/