Apologeetat lyövät kirveensä kiveen

Minusta on aina hulvattoman hauskaa lukea apologioita käsitteleviä sivustoja. Tällä kertaa löytyi aivan uusi tuttavuus: Jurvan Baptistiseurakunnan sivuilla oli oikein oma osio apologioille. Sara ja Janne Saarela olivat kirjoittaneet tekstit.

Apologetiikan tarkoitus on puolustaa kristinuskon totuutta.

Tekstin kirjoittanut Janne Saarela ei sentään sanonut ”Totuutta” isolla alkukirjaimella. Sellainen kun on kovin tyypillistä varsinkin fundamentalisteille. Se että jokin nimetään totuudeksi, ei tee väitteestä totta. Väite X on tosi, jos ja vain jos se on tosi. Sitten totuudelle voidaan laatia heikompia kriteereitä: väite on tosi, jos se on koherentti ja linjassa todellisuuden kanssa. Todennettavuuskin kuuluu tähän kategoriaan. Saarelan ”tarkoitus” ei tee apologioista tosia. Sen sijaan Saarela haluaa puolustaa selvästi epätosia väitteitä tosina.

Ensimmäinen tarkoitus on vastata kristinuskoa kohtaan esitettyihin väitteisiin ja väärinkäsityksiin ja osoittaa ne vääriksi. Monia kristinuskon ydinkohtia vastaan hyökätään jatkuvasti (Jumalan olemassaolo, pahuuden ongelma, Jeesuksen ylösnousemus, kolminaisuusopin ristiriitaisuus ym.) ja apologeetan tehtävä on vastata näihin väitteisiin.

Ihan oikeastiko Saarela uskoo apologeettojen pystyvän todentamaan kristillisten väitelauseiden totuuden retorisin keinoin? Retoriikka on apologioiden epätotuuden ilmentämistä muodollisesti pätevin (mutta sitäkin huonosti) perusteluin; paitsi että sekä väitelauseet että niiden perustelut ovat epätosia. Ja tämä voidaan todentaa.

Kristinuskon (ja kaikkien muiden uskontojen) uskontojen ydinkohtia vastaan tuleekin esittää kipakkaa kritiikkiä, sillä ne perustuvat epätotuuksiin. Kaikki kristinuskon ydinkohdat on debunkattu luotettavasti. Ei Saarela eikä yksikään apologeetta pysty enää esittämään uskottavaa ja vakuuttavaa uskonsa puolustusta. Usko ja uskonnot ovat myrkyttäneet kaiken, joten uskonnot joutavat kaatopaikalle, eivätkä apologeetat pysty onkimaan uskonpuolustusta kuiville yrityksistään huolimatta.

Toinen tarkoitus on esittää kokonaisvaltainen näkemys kristinuskon totuudesta ja osoittaa sen olevan kaikkein selitysvoimaisin ja parhain vaihtoehto selittämään todellisuutta.

Toki kristinuskosta voidaan esittää kokonaisvaltainen näkemys ja niin on tehtykin jo monta kertaa ennen Saarelaa. Se ei silti tee apologiasta totta. Apologiat eivät kestä totuudenkriteerien mukaista tarkastelua. Tämä voidaan todentaa. Yksikään apologia ei ole millään tavoin selitysvoimainen reaalimaailmassa. Edelleen selitysvoimainen apologia tulisi pystyä kvantifioimaan, jotta sitä selitysvoimaa voitaisiin verrata. Todellisuutta ei selitä apologeettojen presuppositio ”koska Jumala…”, koska Jumala ei viittaa mihinkään reaalimaailman olioon tai ilmiöön sen enempää kuin kulmikas ympyräkään. Aina kun apologeetat ovat yrittäneet puolustaa uskoaan, he ovat lyöneet kirveensä kiveen. Tilanteeseen ei le odotettavissa muutosta.

Mahtaa olla turhauttavaa kun yrityksistä huolimatta uskonnolliset väitelauseet ovat ja pysyvät epätosina?