keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Jukka Norvannon haitallinen uhriutumiseen perustuva propagandakoneisto

Änkyröiden äänitorveksi päätynyt Seurakuntalainen julkaisi Jukka Norvannon haastattelun. Norvanto nillittää kuvittelemistaan kristittyjen vainoista. On se näköään Norvannollekin kova paikka, että hän ei pääse vainoamaan, syrjimään ja sortomaan toisia uskonsa perusteella. Kai se sitten jonkun – esim. juuri  Norvannon – mielestä on on vainoa, kun hänen juttujaan kutsutaan paskaksi ja paskapuheeksi, sillä sitähän ne ovat.

Norvannon johtopäätös on seuraava:
Olemme luonnostamme Paholaisen fanclubin jäseniä, ja Jumala haluaisi irrottaa meidät tästä orjuudesta. Paholainen ei pidä siitä, että menettää kannattajiaan. Siellä missä evankeliumia julistetaan, vastustus nousee kohtuullisen nopeasti.

Jos Norvanto todella uskoon omia juttujaan, niin heppu on pikaisen avun tarpeessa. Muussa tapauksessa Norvanto on paatunut paskanpuhuja. Jumalat ja paholaiset – nuo kosmiset toimintasanakarit – seikkailevat vain valitettavan monen päässä. Ihmiset eivät pidä siitä, että heille valehdellaan päin naamaa, siitä että heidän elämäänsä vaikeutetaan aavikkobarbaarien uskomuksin, joten Norvannon ja kumppanien markkinoima evankeliumi kohtaa vastustusta. Tästä ei olekaan pitkä matka Norvannon kokemaan uhriutumiseen, kun jutut ovat pahaa bullshittiä, niin sellaiseen voi vain suhtautua bullshittinä ja torjua koko paskakattauksen.

On perin ikävää, että uskonnon varjolla syrjitään ja sorretaan ihmisiä. Tämä koskee niin kristittyjä, muslimeita, hinduja ja kaikkia joilla sattuu olemaan uskonnolline vakaumus. Kaikki em. ryhmät taas sortavat uskonnottomia.

Norvanto määrittelee vainon näppärästi hänen ajamansa asian vastustamiseksi. Tämä on kovin tyypillistä näille evankeliumin julistajille. Jokainen poikkipuolinen sana on vainoa.

Norvanto on puhunut julkisuudessa usein vainojen “hiipivästä” luonteesta: ”Eivät ne ala niin, että ihmisiä alettaisiin ampua. Ennen väkivaltaisuuksia on tapahtunut paljon: valehtelua, pilkkaamista ja pahan puhumista.”

Tuo ym. sitaatti on hyvä kuvaus projektiosta. Norvanto toimii itse juuri noin. Sellaista voi odottaa henkilöltä, jonka pyrkimyksenä on teonomiaan perustuva teokratia, Pohjolan kristillinen Pohjois-Korea.

Mutta miksi joku vainoaa toista? Norvanto sanoo vainoamisen pohjautuvan syntiinlankeemukseen. Ihminen etsii itsestään asiaa, jonka avulla hän voi olla parempi kuin toiset.

Tuo oli Norvannolta jo aika paksua. Syntiinlankeemus ei ole reaalimaailman ilmiö, historiallinen tapahtuma. Norvanto ihan itse vetoaa evankeliumiin asiana joka tekee hänestä paremman kuin toiset.  Norvanto voisi lopettaa ihmiskunnan kannalta haitallisen ja alistavan propagandansa levittämisen, niin ehkä jopa hän itsen oppisi elämään sovussa kanssaihmistensä keskellä.

Taas jää meidän sekulaarien humanistien asiaksi korjata Norvannon aiheuttamat haitat ja estää häntä aiheuttamasta lisää haittoja. Jos Norvanto kokee sen vainoamiseksi, että hänelle osoitetaan hänen moraalittomuutensa, niin siitä vaan…Lopulta Norvanto on pienimielinen ja vittumainen mies, jollaisia ei enää tarvita ainuttakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti