Änkyröiden
äänitorveksi päätynyt Seurakuntalainen
julkaisi Jukka Norvannon haastattelun. Norvanto nillittää kuvittelemistaan
kristittyjen vainoista. On se näköään Norvannollekin kova paikka, että hän ei
pääse vainoamaan, syrjimään ja sortomaan toisia uskonsa perusteella. Kai se
sitten jonkun – esim. juuri Norvannon –
mielestä on on vainoa, kun hänen juttujaan kutsutaan paskaksi ja paskapuheeksi,
sillä sitähän ne ovat.
Norvannon
johtopäätös on seuraava:
Olemme luonnostamme Paholaisen fanclubin
jäseniä, ja Jumala haluaisi irrottaa meidät tästä orjuudesta. Paholainen ei
pidä siitä, että menettää kannattajiaan. Siellä missä evankeliumia julistetaan,
vastustus nousee kohtuullisen nopeasti.
Jos Norvanto
todella uskoon omia juttujaan, niin heppu on pikaisen avun tarpeessa. Muussa
tapauksessa Norvanto on paatunut paskanpuhuja. Jumalat ja paholaiset – nuo
kosmiset toimintasanakarit – seikkailevat vain valitettavan monen päässä.
Ihmiset eivät pidä siitä, että heille valehdellaan päin naamaa, siitä että
heidän elämäänsä vaikeutetaan aavikkobarbaarien uskomuksin, joten Norvannon ja
kumppanien markkinoima evankeliumi kohtaa vastustusta. Tästä ei olekaan pitkä
matka Norvannon kokemaan uhriutumiseen, kun jutut ovat pahaa bullshittiä, niin
sellaiseen voi vain suhtautua bullshittinä ja torjua koko paskakattauksen.
On perin ikävää,
että uskonnon varjolla syrjitään ja sorretaan ihmisiä. Tämä koskee niin
kristittyjä, muslimeita, hinduja ja kaikkia joilla sattuu olemaan uskonnolline
vakaumus. Kaikki em. ryhmät taas sortavat uskonnottomia.
Norvanto
määrittelee vainon näppärästi hänen ajamansa asian vastustamiseksi. Tämä on
kovin tyypillistä näille evankeliumin julistajille. Jokainen poikkipuolinen
sana on vainoa.
Norvanto on puhunut julkisuudessa usein vainojen “hiipivästä” luonteesta:
”Eivät ne ala niin, että ihmisiä alettaisiin ampua. Ennen väkivaltaisuuksia on
tapahtunut paljon: valehtelua, pilkkaamista ja pahan puhumista.”
Tuo ym. sitaatti on hyvä kuvaus
projektiosta. Norvanto toimii itse juuri noin. Sellaista voi odottaa henkilöltä,
jonka pyrkimyksenä on teonomiaan perustuva teokratia, Pohjolan kristillinen
Pohjois-Korea.
Mutta miksi joku vainoaa toista? Norvanto sanoo vainoamisen pohjautuvan
syntiinlankeemukseen. Ihminen etsii itsestään asiaa, jonka avulla hän voi olla
parempi kuin toiset.
Tuo oli Norvannolta jo aika
paksua. Syntiinlankeemus ei ole reaalimaailman ilmiö, historiallinen tapahtuma.
Norvanto ihan itse vetoaa evankeliumiin asiana joka tekee hänestä paremman kuin
toiset. Norvanto voisi lopettaa
ihmiskunnan kannalta haitallisen ja alistavan propagandansa levittämisen, niin
ehkä jopa hän itsen oppisi elämään sovussa kanssaihmistensä keskellä.
Taas jää meidän sekulaarien
humanistien asiaksi korjata Norvannon aiheuttamat haitat ja estää häntä
aiheuttamasta lisää haittoja. Jos Norvanto kokee sen vainoamiseksi, että
hänelle osoitetaan hänen moraalittomuutensa, niin siitä vaan…Lopulta Norvanto
on pienimielinen ja vittumainen mies, jollaisia ei enää tarvita ainuttakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti