Turun piispa Kaarlo Kalliala ehdottaa vanhusten hyväksikäyttöä

Verkkojulkaisu Seurakuntalaisen jutun (22.9.2016) mukaan Turun piispa Kaarlo Kalliala piti diakonia päivillä puheenvuoron, jonka referaatin Seurakuntalainen otsikoi: Yhteiskunnassa tarvitaan välittämisen vallankumousta.

 Kalliala sanoi: Kun hyvinvoivaa yhteiskuntaa ei enää yritetä eikä pystytä rakentamaan verovaroin ammattilaispalveluilla, kansalaisilta tarvitaan lähimmäisenrakkauteen ja auttamishaluun perustuvaa huolenpitoa ja vastuunkantoa.

Ajatus on kaunis ja kannatettava, mutta kun lausunnon antaa piispa, niin kaikki hälytyskellot soivat. Ei Kallialan kaipaama välittämisen kulttuuri ole mihinkään kadonnut: siitä ei vain pidetä kovin paljon meteliä.

Kalliala: Lähitulevaisuudessa turvattomuuden kokemus uhkaa nimenomaan vanhuksia, jotka syystäkin epäilevät jäävänsä heitteille.

Vapaissa suunnissa on vuosikymmeniä käytetty hyväksi vanhuksia, joiden kognitiivinen kapasiteetti on selvästi alentunut. Samoin värväystoimintaa on kohdistettu lapsiin, joiden kapasiteetti ei taas ole riittävän kehittynyt arvioimaan heihin kohdistunutta epäeettistä värväystoimintaa.

Vapaista suunnista on tuttua myös vanhuksen vikoja sormella osoittaminen, kuvitellun syntisyyden painottaminen ja muu vastaava hämäräperäinen toiminta.

Nyt tämä vapaista suunnista tuttu evankelioimisen metodi halutaan saattaa osaksi myös ev.lut. kirkon toimintaa. Vanhukset ovatkin oivallinen kohde: harvalla esimerkiksi muistisairaalla vanhuksella on edunvalvoja, joka pystyisi torjumaan toistuvat vanhuksiin kohdistuvat väärinkäytökset.

Vanhusten auttaminen – olipa auttajana mikä tahansa uskonnollinen taho – on aina jo lähtökohtaisesti ehdollista. Vanhuksille tarjotaan diakoniatyössä aina selvästi epätosiin premisseihin perustuvaa uskonnollista ”pelastusoppia” siten, että itse vanhuksen tarpeiden ja toiveiden huomioiminen on aina toissijaista alistavaan, nöyryyttävään ja tulikivenkatkuiseen evankelioimiseen suhteutettuna. Harvoin kukaan on estämässä tällaista toimintaa, vaikka vanhus itse ei haluaisi olla sellaisen kohteena.

Vapaissa suunnissa on raportoitu siitä, kuinka diakoniatyön varjolla on kalasteltu testamentteja varsinkin vanhusten heikkoina hetkinä. Muutama juttu on päättynyt jopa oikeuskäsittelyyn asti.

Piispa Kaliala haluaa omankin puulaakinsa osallistuvan vanhusten pelotteluun ja uhkailuun, jotta vanhuksia voitaisiin hyväksikäyttää. Kaikkien uskontojen perusprinsiippi on hyväksikäyttö: ensin luodaan joko todellinen tai kuviteltu uhka ja sitten siihen tarjotaan itse keksitty ratkaisu – yleensä Jeesus, pelastus tai jokin muu uskonnollinen viritelmä, jolla ei ole reaalimaailman relevanssia.

Onko Suomen ev.lut. kirkolla kanttia olla osallistumatta vanhusten oikeuksia loukkaavaan evankelioimiseen tarjotun avun varjolla? Onko Suomen ev.lut. kirkolla kanttia tuomita diakonityön varjolla tehty vanhusten hyväksikäyttö?

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-kalliala-yhteiskunnassa-tarvitaan-valittamisen-vallankumousta/