Fasismi lävähti
kristillisen oikeiston silmille viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Toistaiseksi kuolonuhreja on vain yksi ja
toivottavasti enempää ei tulekaan. Kuinka ollakaan, Kristillisdemokraatit
vaikenevat poliittisen väkivallan kuoliaaksi. Asia ei sinänsä ole lainkaan
yllättävää: oikeistolainen radikalismi on hyvä Krisujen liittolainen.
Poliittisessa
kentässä väkivalta on tuomittu laidasta laitaan. Kristillisdemokraatit eivät
vaan saa aikaiseksi väkivallan tuomitsevaan kannanottoa. Tai saavathan he,
mutta silloin väkivallan tekijän on oltava muslimi ja maahanmuuttaja. Lisäksi
väkivalta on helppo tuomita silloin kun se tapahtuu kaukaisissa maissa, ja
varsinkin silloin kun väkivallan kohteena ovat kristityt. Muslimien henki ei
ole krisuille minkään arvoinen. Sama pätee hinduihin yms.
Krisujen
ideologian mukaan viimeaikaisia väkivallan tekoja Suomessa on mahdoton tuomita,
sillä silloin he joutuisivat tuomitsemaan oman opaskirjansa, Raamatun,
kansanmurhat ja muut väkivaltaiset irvokkuudet. Edes Uudesta Testamentista
redusoitu ”rakkaushömppä” ei poista Uuden Testamentin väkivallan sisältävää
elementtiä, jonka propagoijina olivat itse Jeesus ja Paavali; monen
kristillisen fasistin idolit. Tosin Mooses ei jää kauas siinä kategoriassa.
Uusoikeistolainen
fasistinen ajattelutapa ja siitä ajattelusta kumpuavat toimintamallit sopivat
krisuille vallan mainiosti. He teetättävät ”likaisen työn” muilla. Samalla
krisujen toiveena on, että poliittinen väkivalta edistää heidän lopullista
määräänsä – Pohjolan kristillistä Saudi-Arabiaa.
Krisuilla olisi
juuri nyt näytön paikka, mutta ei…he askaroivat aivan muiden asioiden kuin
väkivallan tuomitsemisen parissa. Tästä on hyvänä esimerkkinä heidän
verkkojulkaisunsa KD-lehti. Kirjoitukset ovat laimeita yleispoliittisia kannanottoja
ja välillä närkästytään spn-avioliittolaista.
En olisi
lainkaan yllättynyt, jos krisujen parissa taputetaan väkivallalle. Ainakin
Päivi Räsäsen kommentit vuosien varrelta ovat aika paljon fasismia myötäileviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti