Sekulaarin
humanismin kannalta on aivan erinomaista, että tällä viikolla kokoontuneet
piispat esittivät taantumuksellisen kantansa koskien samaa sukupuolta olevien
kirkollisesta vihkimisestä. Piispainkokouksen kanta on lyhyesti: Avioliittolain
muutos ei muuta kirkon oppia avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona.
Suomen ev.lut.
on kaivanut omaa kuoppaansa jo vuosikymmeniä. Joko tämä viimeisin
piispainkokouksen kannanotto olisi vihdoin se viimeinen korsi, joka murtaa
kamelin selän?
Jäsenkadon kanssa
kärvistelevä kirkko on niin menneen maailmaan jäänne, että on oikeastaan aika
yllättävää sen hegemonia-asema ”kansankirkkona” on säilynyt näinkin kauan.
Tämän avioliittolakia koskevan muutoksen ja siitä seuranneiden änkyröiden
taantumuksellisten kantojen johdosta uskosta tulee vihdoinkin pienten
marginaalipiirien harrastus.
Kristinuskon -
ja myös kaikkien muiden uskontojen – petokset on hyvin verifioituja ja
dokumentoituja, joten hyväksymällä kirkon uskonnolliset dogmit on osallisena
petokseen yksilöä itseään sekä kanssaihmisiään kohtaan. Ikävät faktat ovat
pitemmän päälle suotavampia kuin uskon tuoma tilapäinen lohdutus, joka sekin
perustuu petokseen. Faktojen kanssa voi aina elää, mutta jumaluusopilliset
typeryydet tekevät kaikkien elämästä ankeaa.
Mielenkiinnolla
odotan päivää 1.3.2017. Jos kirkko ei ensi vuonna romahda, niin arvelen
seuraavan kriittisen kädenväännön koskevan eutanasiaa. Änkyrät tietenkin
vastustavat sitäkin, mutta he jäävätkin huutamaan poteroihinsa.
Ehkä vielä
minunkin elinaikanani sekulaari Suomi on todellisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti