Uskonnollisten järjestöjen värväystoiminta kohdistuu nyt myös opiskelijoihin

Verkkojulkaisu Seurakuntalainen raportoi siitä, kuinka Turussa ja Tampereella järjestettiin Intro-tapahtuma, jossa uusia ja vähän vanhempiakin opiskelijoita värvättiin mukaan seurakuntien ja muiden enemmän tai vähemmän hämärien tahojen toimintaan.

Suomessa yliopistot ovat tiedeyliopistoja, joiden tehtävänä on parhaan tieteellisen tiedon jakaminen. Uskonnolliset uskomukset eivät kuulu tiede & tieto –kategoriaan, vaikka Jyväskylän yliopistosta on raportoitu professori Tapio Puolimatkan käyttävän luentoja ja seminaareja evankelioimiseen.

Toki opiskelijajärjestöt saavat järjestää oman agendansa mukaista toimintaa, mutta uskonnollinen aivopesu ei ainakaan paranna opiskelijoiden tiedollista asemaa. Tieto ja uskonnollinen usko ovat peruuttamattomassa ristiriidassa, koska uskonnollisella uskolla ei ole mitään reaalimaailman relevanssia. Ei ole lainkaan yllättävää, että fundamentalistisissa suuntauksissa ei opiskelua katsota suopeasti, koska tieteellinen tieto viimeistään saa nuoren hylkäämään aavikkobarbaarien aloittaman taikauskon.

Kyllähän se harmittaa näitä uskonnollisia piirejä, kun heidän hegemonia-asemansa kumoutui jo ajat sitten. Nyt sitten ollaankin puolustuskannalla ja menetetyistä asemista pyritään pitämään kiinni. Aivopesu kohdistetaankin lapsiin ja nuoriin toivoen, että siltä suunnalta saataisiin hupeneviin riveihin vahvistusta.

Jo alkeellisetkin tieteenfilosofian tiedot pistävät uskonnolliset uskomukset ja niiden apologiat tiukoille: uskonnollisia uskomuksia ei yksinkertaisesti voi puolustaa rationaalisin argumentein. Kognitiivinen dissonanssi on niin raju, ettei sitä voi ylläpitää mielenterveyden siitä järkkymättä.

Uskonnollisten opiskelijajärjestöjen värväystoiminta ei juuri eroa islamistien ja jihadistien vastaavasta. Epävarmoille ja suggestioherkille opiskelijoille luvataan yhteisöllisyyttä ja kaikkea muuta mukavaa ”oikean opin” varjolla.

Suomessa kristilliset opiskelijajärjestöt eivät sentään taida propagoida toisinajattelijoiden tappamisella. Päämääränä kuitenkin on yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen. Oletuksena on, että nykyiset opiskelijat ovat huomisen päättäjiä, jossa asemassa he olisivat suopeita ja myötämielisiä uskonnollisten yhteisöjen valtapyrkimyksille.

Strategia on ollut käytössä Yhdysvalloissa vuosikymmeniä, mutta tulokset ovat olleet lähes päinvastaisia kuin dominionisitsen kiilastrategian kannattajat ennustivat: yhä suurempi ja suurempi osa opiskelijoista kääntää selkänsä uskolle, koska uskonnolliset väitteet ovat selvästi epätosia ja kaiken lisäksi haitallisia sekä uskovalle itselleen että yhteiskunnalle. Tästä on olemassa runsaasti todennettavaa tutkimustietoa.

Opiskelijapiireissä näistä pienryhmistä taitaa tulla marginaalista harrastajaporukkaa; jotkut taitavat jopa eristäytyä muista opiskelijoiden riennoista. Eristäytyminen onkin lähes ainoa tapa, jolla uskoa voi säilyttää edes alkeellisella tavalla.

Pienryhmistä voi jopa muodostua kultteja ja lahkoja. Espoolaisista teekkareista se Koivuniemenkin lahko sai alkunsa.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/seurakuntien-tulisi-tukea-opiskelijajarjestojen-toimintaa/