Humanismilla on todennettavia vaikutuksia, pelastusopilla ei

Kotimaan Jussi Rytkösen kirjoittamassa kolumnissa (5.9.2016) vaikeroi siitä, että pelastusoppi ei vetoa ihmisiin, kun taas humanismi niin tekee.

Rytköselle on kova paikka, että Suomen ev.lut. kirkko on siirtynyt entistä humanistisempaan suuntaan jättäen synnit ja pelastusopit silleen. Uskottavuuden säilyttämiseksi ratkaisu on aivan perusteltu: synti ei ole reaalimaailman ilmiö, joten pelastusoppi koskee vain fiktiivistä uhkaa. Enää ei ihmisille voi valehdella päin naamaa. Ihmiset ovat saaneet aivan tarpeekseen uskonnollista paskaa niskaansa ja tätä on jatkunut vuosituhansia.

Humanismi taas koskettaa jokaista ihmistä ajasta ja paikasta riippumatta. Humanismilla on konkreettisia positiivisia vaikutuksia ihmisten elämään, uskolla taas negatiivisia. Tämä voidaan todentaa.

Rytkönen:

Vuosien mittaan toimittajana ja pappina kertyneen kokemukseni perusteella väitin, että Suomen luterilaisella kirkolla on ongelma: sen julkisuuskuvassa korostuvat yksipuolisesti puhe ihmisoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta, palvelemisesta, luonnonsuojelusta, politiikasta (toki aivan tiettyyn sävyyn) ja ylipäätään yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Ihmisiä kiinnostaa se mikä on totta, millä on vaikutusta heidän elämäänsä. Aavikkobarbaarien primitiiviset uskomukset lisäävät vain kärsimystä ja eripuraa.

Varsinainen ongelma onkin se – ja tätä yritin Aholansaaressakin sanoa – että Suomen kirkon julkisuuskuvassa ja usein sen oppineiden edustajien retoriikassa oikeudenmukaisuus- ja ihmisoikeuspuhe tuntuu peittävän alleen kristinuskon todellisen ytimen: sanoman siitä, että uskomalla Ristin Miehen päälle saadaan synnit anteeksi ja iankaikkinen elämä.

Rytkönen jumittaa menneisyyteen. Voidaan sanoa, että tiedämme iankaikkisen elämän olevan kuvitelma, Jeesus tuskin oli historiallinen henkilö  ja nuo synnitkin ovat nekin vain massojen hallinta- ja alistamiskeino. ”Raamatullisesta” uskosta on todella vaikeaa löytää mitään hyvää.

Kirkko ei enää puhu entiseen tapaan julkisuudessa kristinuskon pääasioista: synnistä, parannuksesta, lunastuksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesuksen radikaali tämän maailman valtojen kukistaminen ja syntisen ihmisen pelastaminen ei silloin saa sille kuuluvaa tilaa. Julistuksessa tämän tilan vievät yhä enemmän nyt toiset, sittenkin vasta pääasioiden jälkeen ja niiden seurauksena tulevat asiat.

Rytkösen ja kumppaneiden dogmaattisuus onkin se seikka, miksi kristinuskon tulee kuolla jääden synkeäksi luvuksi historiankirjojen lehdille. Mielikuvitusmaailmassa eläminen ei ole Rytkösellekään pitemmän päälle hyväksi.

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kolumni-oppi-vai-palvelu/?katselukoodi=ab00f0ec9d756cde91931d9f0e5b05ed24013835d30159200046a41f84b4bb58